Suomen perinnemaisemat ovat jaettu kolmeen arvoluokkaan: valtakunnallisesti arvokas kohde, maakunnallisesti arvokas kohde tai paikallisesti arvokas kohde.
Valtakunnallisesti arvokkaalla perinnebiotoopilla perinteinen maankäyttö (laidennus tai niitto) on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti ainakin 50 vuotta ja jatkuu edelleen. Valtakunnallisesti arvokas on myös lievästi lannoituksesta kärsinyt kohde tai kohde, jolla perinteinen maankäyttö on lakannut, jos sen perinnemaisemaluonne on pääosin säilynyt ja sillä esiintyy edelleen valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ja se on lajistoltaan ja kasvillisuudeltaan monipuolinen tai tyypiltään hyvin harvinainen.
Maakunnallisesti arvokkaalla perinnebiotoopilla perinteinen tai lähes perinteinen maankäyttö on jatkunut pitkään. Maakunnallisesti arvokas on myös lannoituksen ja ylilannoituksen seurauksena muuttunut kohde tai kohde, jolla perinteinen maankäyttö on lakannut, jos sillä edelleen uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ja se on lajistoltaan tai kasvillisuudeltaan kohtalaisen monipuolinen tai se on kasvillisuustyypiltään harvinainen.
Paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia laidunnetaan tai niitetään edelleen, mutta sen käyttö ei ole perinteisen kaltaista (esim. lannoitettu) ja siksi monipuolista kasvillisuutta on vain sirpaleina. Jo pitkään laitumina käytetyt entiset pellot voivat olla paikallisesti merkittäviä kohteita, jos niille on kehittynyt kohtalaisen monipuolista niittykasvillisuutta ja niitä laidunnetaan edelleen. Kohde, jonka perintenen maankäyttö on lakannut ja kasvillisuus on jo selvästi muuttunut, voi olla paikallisesti arvokas, jos sillä esiintyy kohtalaisesti säilynyttä aika monipuolisista perinnekasvillisuutta ja jokin harvinainen laji.
Maakunnalliset ja paikalliset kohteet on jaettu edelleen kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka tiukasti ne täyttävät määritellyt arvovaatimukset.: M+, M, M- ja P+, P, P-.
Talvia, Outi (2000): Kanta-Hämeen perinnemaisemat, Alueelliset ympäristöjulkaisut 157, Hämeen ympäristökeskus.