KUINKA ARVOSTELET TURKISSAALIISI

Toiminta saatuasi saalista:

Vältä omalla toiminnallasi aiheuttamasta lisävahinkoa turkikselle –älä kolhi tarpeettomasti, älä anna koiran pureskella
Jos olet joutunut lopettamaan eläimen ampumalla päähän (niska paras paikka!) anna veren valua loppuun ja puhdista vereentyneet kohdat heti lumella.

Jos et heti (tunnin sisällä) ehdi nahoittaa saalista jäähdytä eläin AINA selällään ilmavassa paikassa. Ei lumella! Verkkoalusta on paras. Paras hetki hoitaa nahoitus on eläimen ollessa vielä hiukan lämmin.

Kannattako eläin nahoittaa myyntiin?

Metsästäjän tulisi opetella luokittelemaan saaliinsa silmänvaraisesti ykkös- ja kakkos –kokoluokkaan ja tuntea laatuun vaikuttavat tekijät. 

Supikoira: Ensimmäiseksi tutkitaan selän keskilinja. Jos selkärangan tuntumassa on paljon pieniä pohjavillan pallosia, jotka selkeästi tuntuvat sormissa vedettäessä kättä vastakarvaan selkärangan kohdalta niin tilanne on mahdoton. Ei myyntiarvoa.

Muutama pahkura ei haittaa, ainoastaan laatuluokka (ja sen mukana hinta) putoaa kakkoseen.

Kapia (syyhytautia) ei sallita missään määrin. Mustan ja harmaan kirjava pohjavilla ja siihen liittyvä karkea harmaa peitinkarva aiheuttaa yleensä putoamisen kakkoseen (yleensä ne ovat uroksia). Pienikin karvaton alue selkänahassa aiheuttaa hylkäyksen.Tutki erityisesti lapojen alue. Jos eläin on selkeästi harvakarvainen, älä nahoita myyntiin.

Kokoluokat: kakkosluokka 66-74 cm, ykkösluokka 75cm tai suurempi.

Kettu: Pätee pitkälle samat ohjeet kuin supikoiran arvioinnissa. Pahin kiusa ketulla on harvakarvaisuus, kapi ja lonkkien seudun karvan kuluneisuus. Taitavalla nahan taanauksella pystytään pelastamaan paljon.
Jos kyseessä on siinä ja tässä- tapaus, älä missään tapauksessa venytä nahkaa vaan aloita sen kiinnitys aina hännän kohdalta ja siitä sivullepäin siten, että nahan ollessa kiinnitettynä lautaan vatsapuolella saa olla hiukan löysää nahkaa jolloin nahka kuivuessaan saa sieltä kuivumisvaraa ja kylkikarva (petsikarva) jää tuuheammaksi.
Jos takalonkat ovat peitinkarvattomat niin otus on yleensä muutenkin enintään keskinkertainen ja siten turha tarjota myyntiin.

Merkitse taanaan ykkös- ja kakkoskokoluokan raja ja siihen 1,5cm kuivumisvara. Kakkosluokka on 80-93 cm ja ykkösluokka 94cm tai suurempi. Mielummin hyvä kakkonen kuin huono ykkönen!  Raikkaan punainen ilman takapään harmaata väriä on arvokkain.

Näätä on meidän arvokkain turkiseläimemme joten käsittele sitä huolella! Näädännahan kiusana ovat turkkiin tarttuneet pihkatipat joita voi varovasti yrittää pehmentää asetonilla tai kynsilakan poistoaineella.
Kokoluokkia ei näädällä ole vaan urosten ja naaraiden luokat.

Näätiemme väri vaihtelee huomattavasti. Paras nykyään esiintyvä väri on tumma mahongin ruskea, mustahko korpinäätä, joka alkaa olla harvinainen. Täysin mustaa nokinäätää ei tiettävästi ole aikoihin saatu. Vaalean värisissä haapanäädissä on usein kiusana takaruumiin kellertävät alueet. Kaikki puhdasväriset nahat ovat loistavaa käyttötavaraa ja niistä saa hyvän hinnan. Markkinoinnissa ei ole näköpiirissä ongelmia.

Minkissä on myöskin vain urosten ja naaraiden luokat. Värin osalta tilanne on melko vakaa, eikä siitä juuri laatutappioita tule. 

Taanattu nahka kammataan päästä aloittaen häntään saakka vyöhyke kerrallaan vetämällä tylppäpiikkisellä koirankammalla tai –harjalla vastakarvaan.

Luonnonturkisten värivaihtelu on rikkaus eikä haittatekijä! Jos kokoluokka ei täyty toimitetussa nahassa mutta laatu on hyvä, nahka voidaan markkinoida. Jos toimitettu nahka ei täytä koko- eikä laatuluokkia se joko palautetaan pyytäjälle tai hävitetään ilman korvausvelvollisuutta. Jos luokituksia on tarvetta muuttaa, siitä ilmoitetaan yhdistyksen sivuilla.