Milloin luonnonturkis on parhaimmillaan?

Turkiseläimemme vaihtavat karvaa joko kerran vuodessa (punakettu, mäyrä, karhu, piisami ja majava) tai kahdesti (minkki, näätä, supikoira, ilves, orava, jänikset).  Ajoitus on hieman erilainen eri eläimillä, eri alueilla ja erilaisissa ravinto-olosuhteissa. Vuosien välillä näkyy ajoittumiseroja.   Perusrytmi kuitenkin tulee vuorokautisen valorytmin säätelemästä sisäerityksestä. Karvaa on kahdenlaista: kiharaista ja tiheää alusvillaa ja pitkistä, paksuista karvoista muodostunutta peitinkarvaa.

Turkistuotteissa eniten käyttöä on täysin kehittyneestä karvapeitteestä, jonka alusvilla on tasainen, kihartumaton ja normaalin harmahtavan värinen. Peitinkarvojen pitää olla täyspitkiä, kärjistään käyristymättömiä ja terveen kiiltäviä. Alusvillan tulee täysin peittyä peitinkarvaan. Itse nahka on tuolloin täydessä paksuudessaan ja kestävää materiaalia ompelutyölle.

Nahan ja karvojen vuotuinen kehitys – syyskarvavaihe - loppuu kun on tultu täyden karvan aikaan.  Tätä vaihetta kestää vain muutaman viikon verran, jonka jälkeen peitinkarvojen kärjet alkavat käyristyä ja niissä näkyy enemmän ja enemmän kulumisen merkkejä. Tämä kevätkarvavaihe päättyy kesän alussa karvanvaihtoon Sekä syys- että kevätkarvaisesta turkiksesta ei makseta yhtä hyvin kuin valmiista talvikarvaisesta.

Tarhatuilla turkiseläimillä tänä kehitys tunnetaan hyvin ja nahoitus ajoitetaan täyteen, kulumattomaan karvaan. Tarkkaan koostettu ja riittävä keinoravinto sekä kaikkien olosuhteiden hyvä kontrollointi tarhauksessa tuottaa nahan koon ja laadun, jollaista luonnonolosuhteet tuskin koskaan sallivat. Luonnonturkiksemme kehittymisestä tiedetään vain, että paras vaihe ajoittuu marraskuusta maaliskuulle. 

Luonnonturkisyhdistys alkaa kerätä kuluvan ja seuraavien pyyntikausien aikana havaintoja karvapeitteen kehityksestä, jotta talvikarvan ajasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä saataisiin eri saalislajeilla pohjoisessa, idässä, lännessä ja etelässä tietoa.  Tämän työn avulla muodostamme materiaalin nuorten pyytäjien koulutukselle ja saamme mahdollisuuden ajoittaa myytävän turkiksen pyynnin parhaaseen ajankohtaansa.  Pyytäjien ajoittamiin havaintoihin liitetään myöhemmin sään kehitystä ja ravintoa koskevat tiedot mahdollisten selittävien tekijöiden tarkastelemiseksi.

Seuraavia tietoja kannattaa kerätä tuoreesta taanatusta nahasta. Paino mitataan ennen nylkemistä. Karvan kimmoisuutta arvostellaan vetäisemällä selkäkarvaa kämmenellä vastakarvaan. Sitten tarkastellaan, palautuuko peitinkarva tasaisesti lähes alkuperäiseen asentoon (hyvä), jolloin nahka ja alusvilla tukevat peitinkarvaa kunnolla, vai jääkö se pystyyn tai sekaviksi töyhdöiksi (huono), jolloin nahka on ohut tai alusvilla on kesken kehityksen tai sykkyräisinä tupsuina (kevätkarva).

Karvan kiilto arvioidaan silmämääräisesti eri valon tulosuunnilla. Selvä, tasainen kiilto on merkki hyvästä laadusta. Peitinkarva on hyvä, jos se on tasainen ja peittää pohjavillan täysin.

Päiväys

pyyntimaakunta

laji

sukupuoli uros(ur)/naaras(na)

elopaino, grammaa

nahan väri karvapuolella ruskea(ru)/harmaa(ha)/kellanvalkoinen(kv)

karvan kiilto (hy/hu)

karvan kimmoisuus (hy/hu)

niskan peitinkarvat (hy/hu)

lonkkien peitinkarvat (hy/hu)

nahan pituus, cm

muita huomioita

 

Tiedoista kannattaa tehdä taulukko ruutupaperivihkoon tai tietokoneelle exel-muotoon. Taulukot kerätään vuosittain Luonnonturkisyhdistykseen koostamista varten. Jäsenistö saa tiedot käyttöönsä mahdollisimman pian pyyntikauden jälkeen.