Toimintakertomus 2002

1. JOHDANTO

On kaunis keväinen aamu. Aurinko paistaa. Katselen ulos ikkunasta ja mietin, mistä asiasta kirjoittamisen aloitan. Muutaman päivän päästä on valtakunnalliset eduskuntavaalit edessä. Valtakunnallisten tilastojen valossa äänestysprosentti tulee olemaan ennätysalhainen. Olen usein miettinyt muiden lailla mistä johtuu, että ihmiset eivät äänestä. Syitä on varmasti monia. Mutta voimakkaimmin tulee mieleeni se kuvitelma, että ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan. Ei ole enää sitä toisen apuun turvautumisen tarvetta mitä on ollut esimerkiksi viime vuosisadan alkukymmenvuosiluvuilla. Oli oltava yhteistyössä kaikessa halusi sitä tai ei. Ihmisten riippumattomuus muusta kuin työstä on lakannut olemasta. Elämme jälkiteollista aikaa, jossa muut asiat korostuvat. Ihmisillä on enemmän muodollista aikaa käytettävissä ja rahaa. Tekniikka kehittyy ihmisiä vieraannuttavaan suuntaan. Televisio ja tietokoneet ovat vaikuttaneet mahdollisesti siihen, että yhä useampi nuori viettää vapaa-aikansa tietokoneen ja television kanssa. Siitä seuraa nähdäkseni niin sanottua mökkihöperyyttä, joka ilmenee ihmispelkona. Ei uskalleta ottaa osaa sellaisiin asioihin missä on läsnä muita ihmisiä. Uskon, että tällä on vaikutusta myös asukasyhdistysten toimintaan tulevaisuudessa. Merkit ovat jo näkyvissä.

Nyt olisi saatava suunnanmuutos aikaiseksi. Osanottomahdollisuuksia on ollut meidänkin asukasyhdistyksen järjestämänä enemmän kuin runsaasti, mutta nuorten liikkeelle saamiseksi on tehtävä vielä enemmän.

Tätä toimintakertomusta kirjoittaessani olen joutunut jättämään pois sellaisia asioita, jotka olisivat vieneet liikaa lukuaikaa ja olisivat olleet ehkä liian asiapitoisia. Olen keventänyt asioita kirjoittamalla toiminnastamme hieman tunnepitoisesti, mutta se ehkä suotakoon.

Hämäläisten tapana on sanoa hiljaa itsekseen jos joku puhuu liian pitkään, että lopeta nyt jo turhat höpinät ja rupea puhumaan asiaa. No, lopetetaan sitten.

2. KATSAUS KULUNEEN VUODEN TOIMINTAAN

2.1 Johtokunta

Johtokunnan henkilömäärä toimintavuonna 2002 oli kymmenen (10) henkilöä.

Johtokunta kokoontui Myllypirtissä 10 kertaa ja museoalueen Kauramäen pirtissä 1 kerran sekä Pappilanniemen kurssikeskuksessa 1 kerran. Johtokunta kokoontui myös yhden asian kokouksiin muutaman kerran, jotka eivät olleet varsinaisia johtokunnan päättäviä kokouksia, ja joista ei pidetty pöytäkirjaa.

Johtokunnan kokouksiin osallistuttiin seuraavasti:

Puheenjohtajana oli Esko Salo. Rahastonhoitajana oli Liisa Ojanen ja sihteerinä Jouko Murto. Seppo Nuutinen oli varapuheenjohtajana ja yhdyshenkilönä asukasyhdistysten katto-organisaatiossa yhdessä puheenjohtajan kanssa.

Yhdistyksen jäsenmaksun maksaneiden perheiden määrä oli 91.

2.2 Tilintarkastajat

Tilit tarkastivat Inkeri Lindström ja Jorma Murto. Varatilintarkastajina olivat Paula Sahamies ja Sirpa Rinta-Opas.

2.3 Rahoitustoiminta

Jäsenmaksutuloina olemme saaneet 546 €, jäsenmaksu on 6 euroa jäsenperheeltä. Lisärahoitusta olemme saaneet keräämällä jätepaperit yhdessä Yrjölän asukasyhdistyksen kanssa. Keräysalue on ollut Kauppilanmäki, Maijanniitty ja Yrjölän alue. Keräyskertoja on ollut 3, 10.6.2002, 12.10.2002 ja 22.2.2003.

Paperien ostajana on ollut Urjalan paperikeskus. Talkoissa on ollut riittävästi talkoolaisia molemmista yhdistyksistä sekä autoja peräkärryillä keräämässä paperit katujen varrelta. Talkoolaisten henkilömäärä on ollut keräystä kohden keskimäärin 13 henkilöä, ja pelkästään miehiä.

Romulava Kauppilanmäen rannassa on ollut ahkerassa käytössä. Romulava on täyttynyt useamman kerran erilaisesta romusta. Sinne on tuotu muutakin kuin metalliromua kielloista huolimatta. Myös arvokkaampia metalleja on edelleen varastettu kielloista ja varoituksista huolimatta.

Romulava on korjattu tarkoitukseen paremmin soveltuvaksi kahden henkilön talkoovoimin. Romet Oy on hoitanut romulavan tyhjentämiset omalle romujen vastaanottopaikalleen Kaapelinkulmalla. Laskemme romujen poiskuljetuksen asukkaiden yhteiseksi tuloksi, vaikka emme saa romusta suoranaista rahallista korvausta.

Saamme ottaa kopioita kaupungin monistamolla edelleen toimintaamme varten. Tiedotustoiminta on ollut vilkasta ja se vaatii paljon monistettavia papereita asukkaille jaettavaksi, sekä johtokunnan työskentelyyn. Tämän kädenojennuksen kaupungilta asukasyhdistyksille on katsottava hyvin merkittäväksi tueksi toiminnallemme. Tiedotustoimintahan on hyvin ratkaisevassa asemassa kaikessa ja kaikkialla kuten olemme tulleet huomanneeksi – varsinkin viime vuosina, kun on ratkottu maailman vallan uudelleen jakoa, esimerkiksi.

2.4 Yleiset asiat

2.4.1 Pururadan valaistus ja uimarannan rakentaminen

Pururadan valaistusasiasta olemme pitäneet tiedotustilaisuuden yhdessä Yrjölän asukasyhdistyksen kanssa Myllypirtissä 30.5.2002 alueiden asukkaille. Siellä käsiteltiin myös Kauppilanmäen Santalahteen rakennettavaa yhteistä uimapaikkaa.

Tilaisuuteen saapui noin 20 talkoohenkistä asukasta. Asioita käsiteltiin monipuolisesti ja pitkään. Valaistus ja uimaranta-asioiden lisäksi oli keskustelujen aiheena myös tulevan kesän tapahtumat. Yhdistykset tarjosivat kahvituksen. Tilaisuus päättyi lupauksiin, että valaistus ja uimaranta rakennetaan, vaikka urakka on suuri.

2.4.2 Leikkipuistohanke

Leikkipuiston saaminen yhteiselle Kauppilanmäen ja Yrjölän alueelle on ollut edelleen tärkeimpien asioiden listalla. Näillä näkymin on asia saanut uutta vauhtia toteutumiselle lähiaikoina. Mutta asian varmistuttua palaamme siihen uudelleen.

2.4.3 Yhdistyksen internet-sivut

Leila Sorsa ja Harri Sorsa ovat hyvin hoitaneet sivujen täydennystiedot pitäen asiat ajan tasalla.

2.4.4 Osallisuushanke

Olemme edelleenkin mukana, mutta käytännön toimet ovat olleet vähäiset, ehkä johtuu mahdollisuuksien tietämättömyydestä.

2.4.5 Tiedotustoiminta

Tiedotteiden kuvitusta on hoitanut taiteilija-nimityksen ansaitseva Taisto Nieminen mallikkaasti. Soile Repo on osallistunut tiedotteiden laatimiseen.

2.4.6 Liikennejärjestelyt

Olemme saaneet kaupungin laittamaan liikennemerkin liikenteellisesti vaarallista risteystä osoittamaan Harjukadun ja Latokadun risteykseen. Jo aiemmin laitettuja merkkejä on meidän toimesta kaupunki muuttanut paremmin toimiviksi väyläaseman luona.

2.4.7 Valokuva- ja leikekirja

Valokuva- ja leikekirjan teko on hyvässä menossa ja hyvissä käsissä. Taisto Nieminen on tehnyt todella hienoa työtä. Työ jatkuu, koska on vielä paljon työtä jäljellä. Valokuvien henkilöiden tunnistaminen ja oikeiden päivämäärien ja valokuvissa olevien paikkojen ja tapahtumien selvittäminen ottaa melkoisesti aikaa näin jälkikäteen tehtynä.

2.4.8 Kauppilanmäen rantapuisto

Rantapuiston rappiotila on tuottanut paljon keskusteluja ja ihmettelyä asukkaiden kesken. Muistamme kuinka puisto oli hyvin hoidettu ja siellä oli kauniita kukkaistutuksia kuten Melankärjen puistossa. Mutta sitten jossakin tapahtui jotakin ja Kauppilanmäen kaunis rantapuisto kauniine kukkaistutuksineen, nurmikkoineen ja puutarhanäyttelyineen alkoi olla yhä kaukaisempi asia. Ensin loppui näyttelyt, tämän jälkeen vietiin kukkaset pois, sitten koristepensaat, käytävälaatoitukset ym. ja nyt tuhotaan nurmikkoa. Voi tuhannen tuhatta sarvipäätä mikä on tämän tuhon tarkoitus. Syntyy säästöä, kun Kauppilanmäen noin 2 000 m² kokoa oleva nurmikko jätetään hoitamatta. Kaupungin hoidossa oleva nurmikkoalueen kokonaispinta-ala on 22 ha eli 220 000 m².

Tästä säästövaikutuksesta kaupungin rahatalouteen ja toisaalta asukkaiden asumisviihtyvyyteen on keskusteltu moniapäin ja useiden virkamiesten kanssa. On yritetty käyttää osallisuushanke-mahdollisuuttakin avuksi, mutta ei kun ei. No, uusi toimintavuosi kaiken muuttaa voi. Seurataan mitä tapahtuu. Melankärjen puistoa ei ole vielä ”raiskattu”, onneksi.

Kauppilanmäen rantapuisto kuuluu Vanajaveden vaikutusalueeseen ja Vanajavesi ”Villinlännen” alueeseen.

2.4.9 Harjukadun vesi- ja viemäriasia

Kaupungin kunnallistekninen toimisto on lähettänyt tiedotteen niille ihmisille, joita kyseinen asia koskee. Tiedotteessa on mainittu, että vesi- ja viemärijohtojen uusimissuunnittelu on käynnissä Harjukadun osalta. Samalla jos aiottu uusimissuunnitelma toteutuu käytännössä, rakennetaan samassa yhteydessä myös sadevesiviemärit ja kadun eri osa-alueille betoniset reunaohjaimet. Suunnitelmat ovat nähtävissä Teknisen keskuksen kunnallisteknisessä toimistossa. Varsinainen rakennustyö alkaisi tämän vuoden lokakuussa jos on siihen kaupungilla rahaa.

2.4.10 Asukastiedote

Julkaisimme ensimmäisen asukastiedotteen 21.12.2002. Siinä kerrotaan yhdistyksemme toiminnasta, aiemmin sattuneista kommelluksista asukkaiden välillä, asukkaat toimivat – katsaus, palvelujen tuottajat Kauppilanmäessä, tulevia tapahtumia ja asuinalueemme historiaa. Tämä kahdeksansivuinen pienoistiedote poikkeaa niistä tiedotteista, joita on tehty ja jaettu asukasyhdistyksen syntyajoista asti siinä, että kirjoitukset eri osioista on monipuolisempaa, kerronnan luonteista.

2.4.11 Kauppilankatu 52:n asemakaavamuutos

Asemakaavamuutoksesta on pidetty yleisötilaisuus 17.12.2002 Myllypirtissä. Paikalla oli UPM:n, konsulttitoimiston ja kaupungin virkamiehiä vastaamassa tulevaa osayleiskaavaa koskeviin kysymyksiin. Asukkaille jaettiin myös kyselylomakkeet, joilla tiedusteltiin asukkaiden mielipiteitä alueensa kehittämis- ja suunnittelutarpeista. Paikalla oli noin 40 henkilöä. UPM:n edustajana oli Reijo Turunen. Hän hoitaa maanomistajan asioita. Kaupunkia edusti kaavoitusarkkitehti Leena Roppola, rakennustarkastaja Paula Valtakoski, liikenneinsinööri Jorma Matikainen, kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta ja Ympäristösuunnittelu Oy:tä Tampereelta DI Eero Ritanen.

Kysymyksiä esitettiin paljon yli kaksi tuntia kestäneessä tilaisuudessa.

Kyseisestä kaavamuutosasiasta on tehty kirjallisia selvityksiä useita. On myös ollut yhtenä kokousten keskusteluaiheena.

Tiedotteiden ja karttojen määrä on ollut huomattava. Asioiden käsittely jatkuu.

2.4.12 Yhteydenpito

Yhteistyötä on harrastettu moneen suuntaan vaihtelevin menestyksin. On oltu yhteydessä kaupungin eri viranhoitajiin, teollisuuteen, EU-virkamiehiin, Valkeakosken Energia Oy:öön, Soneraan, matkatoimistoihin, yrittäjiin, poliitikkoihin, asukasyhdistyksiin, joten on yritetty tehdä jotakin ja olemme myös tavoitteissamme onnistuneetkin melko hyvin.

2.5 Muu toiminta

2.5.1 Pururadan valaistushanke

Pururadan valaistuksen osalta ei ole tapahtunut käytännössä juuri mitään, ainoastaan olemme tehneet pienimuotoista talkoilua radan kunnostuksen osalta. Mutta valaistuksen rahoituksen saamiseksi kuntoon on jouduttu monia lippusia ja lappusia täyttämään, lähettämään ja kokouksia pitämään.

Myös kirjanpitopuoli on ollut hyvin työtä lisäävä alue, että kaikki asiat ovat EU-kelpoisia ja lain mukaisia, jotta saamme se rahat käyttöömme, jotka meille on myönnetty valaistuskustannuksia varten. Kirjanpitoasioita ovat hoitaneet Liisa Ojanen ja Yrjölän yhdistyksestä Paavo Järvenpää, joka toimii samalla myös sihteerinä tässä yhteisessä valaistusrakennetehtävässä.

Yhteyshenkilönä Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistyksen ja Yrjölän asukasyhdistyksen, Valkeakosken kaupungin ja Pirkan Helmen välillä on toiminut puheenjohtajamme Esko Salo, hoitaen tiedonvälityksen suurta sarkaa.

Valaistusasia on niin suuri asiakokonaisuus, että siitä on tehtävä oma erillinen toimintakertomus. Pelkästään jo kirjallinen puoli on mittava ja kun emme ole vielä kunnolla aloittaneet edes maastossa tapahtuvaa rakennetyötä, joka vaatii suuren määrän talkootunteja, niin asiakokonaisuuteen on palattava myöhemmin.

2.5.2 Uimapaikan rakentaminen kesällä 2002

Kauppilanmäkeläiset ja osin maijanniittyläiset ovat aina tykänneet uida, johtuen siitä, että uimapaikat ovat olleet lähietäisyydellä meistä. Kauppilanmäen ja Pryvin rannat olivat ahkerassa käytössä siihen saakka, kun Vanajaveden vesistö rupesi voimakkaasti likaantumaan ja täyttymään massalla. Rannoilla oli perhekunnittain uimareita, oli hyviä ja huonoja, mutta pinnalla pysyttiin ja uitiin.

Oli onkijoita, veneilijöitä, auringonottajia, pyykkien- ja matonpesijöitä patoineen. Se oli iloista hyörinää ja pyörinää. Siellä ui koirat ja lapset yhdessä ja erikseen. Oli aikamoinen melu ja meininki. Lapset huusivat vanhemmilleen ja toisilleen yhtenään: ”Hei, äite! Kato, kun mä sukellan. Hei, minkä mä sain pohjasta, onks´ tää näkikenkä.” ”Joo, joo”, kuulu vastaus ja pyykkien hankaaminen pyykkilaudan päällä jatkui ja hiki valui. Joku vanhemmista onki ja loi vihaisia katseita, kun lähellä olevat heittelivät pohjasta otetuilla kivillä kohoa ja huutelivat, että sulla syö. Isommat pojat sukeltelivat pollarien päästä, kävelivät puomipuilla tai lautan tukeilla ja jokuset sukeltelivat tukkilitkojen alta. Joskus kuului ärräpäitä, kun puomipuista tarttui vattanahkaan ligniiniä, jota kutsuttiin kuukkarinpaskaksi. Sitä sitten hangattiin pois Santalahden valkoisella hiekalla, että vattanahka oli punainen. Se oli sitä kultaista lapsuuden ja nuoruuden kesänviettoa muuten niin ankeina aikoina.

Mutta ne ajat olivat ja menivät eikä niitä takaisin saa edes rahallakaan, ja hyvä näin.

Vuoden vieri ja lapset kasvoivat ja samanaikaisesti vesistö likaantui voimakkaasti. Ihmiset kaikkosivat rannoilta. Silloisen tehtaanjohtaja Reino Halmevaaran ja kehitysjohtaja Jaakko Sarantolan voimakas ja tahdonluja muutospaine kohti ympäristönsuojelua oli se käännekohta, joka johti sille tielle, että teollisuuden päästöt Tervasaaren osalta vähenivät todella merkittävästi. Vesistön puhdistuminen alkoi.

Nyt olemme jo siinä vaiheessa, että uiminen alapuolisessa vesistössä on terveydellisestikin jo mahdollista. Siitä heräsi kipinä uimarannan rakentamiseksi Kauppilanmäen rantaan Santalahden tuntumaan valkoisen hiekan alueelle. Ajatus on ollut varmasti monella, että sillä rannalla vielä uidaan. Puheista tekoihin. Hankittiin lupa maanomistaja UPM:ltä ja kaupungin suostumus rakentamiselle ja siitä se alkoi.

Intoa rakentamiseen riitti ja valmista syntyi. Ensimmäiset yhteiset isot talkoot pidettiin 12.6.2002 klo 18 alkaen ja tehtiin muutaman tunnin ajan rivakasti töitä. Seppo Nuutinen hankki soraa monta traktorikuormallista rantaan, samoin multaa. Taitavana traktorimiehenä toimi Jaakko Vanhala. Luvat ja EU-rahoitusta on hoitanut puheenjohtaja Esko Salo. Kahvituksen ja muonituksen hoitivat Liisa Ojanen ja Anja Nuutinen. Me muut talkoilimme kantojen, kivien ja puiden poistossa, hiekan ja mullan levityksessä 36 henkilön voimin. Oli naisia ja miehiä sekä lapsukaisia. Myös yrjöläläisiä oli talkoissa.

Seuraavat talkoot olivat 18.6.2002 ja talkoolaisia oli vähän yli 20 henkilöä. Töitä tehtiin entiseen malliin ja tahtiin. Kolmannet talkoot olivat 10.7.2002. Lisäksi talkoiltiin pienemmissä ryhmissä tarpeen mukaan. Myös pururadalla talkoiltiin pienimuotoisesti.

Uimaranta valmistui käyttökuntoiseksi kesän aikana ja uimareita oli runsaslukuisesti. Se tuli tarpeeseen. Nyt ei tarvitse lähteä kotinurkista muualle uimaan. Tämä kesä oli uimareitten paras kesä kymmeniin vuosiin myös ilmojen suhteen.

2.5.3 Asukasyhdistyksen ulkoilupäivä 24.3.2002

Kylmä, aurinkoinen aamupäivä ja ulkoilupäivä sopivat yhteen mainiosti. Päivä alkoi kuten aiempinakin vuosina pilkkikilpailulla klo 9 ja päättyi klo 12 punnitukseen. Kilpailujen aikana oli ohjelmaa myös niille, jotka eivät pilki. Heille oli sytytetty nuotio makkaran paistoa varten. Oli myös limsaa janoisille. Lapsia varten oli rakennettu ’hullu hevonen’, jolla oli paljon käyttöä. Kaikilla paikalla olevilla oli mahdollisuus tarkistaa tietojaan luonnon tuntemisessa luontopolulla. Kysymykset olivat hyvin laadittuja. Luontopolkukilpailuun otti osaa 48 henkilöä. Kysymykset laati Reino Rantala Yrjölän asukasyhdistyksestä.

Varsinaisen kalakilpailun voittajat olivat seuraavat henkilöt: lapset ja nuoret, Matias Merisalo 320 g, naiset Helinä Notkola, 720 g ja miehet Jouko Notkola 720 g. Kilpailu oli myös asukasyhdistysten välinen, jossa voittajaksi selviytyi miesten sarjassa Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistys, 1 370 g, vastaan Yrjölän asukasyhdistys 85 g. Naisten kisassa voitti myös Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistys, 720 g, vastaan Yrjölän asukasyhdistys 140 g. Lasten ja nuorten sarjassa ei ollut erillistä kilpailua. Lasten ja nuorten sarjassa oli osanottajia 11. Naisten sarjassa 3 kilpailijaa ja miesten sarjassa 9.

Kilpailut päättyivät runsaaseen palkintojen jakoon. Tilaisuuden kesto oli noin 4 tuntia ja osanottoarvio oli, että paikalla oli noin 80 – 100 henkilöä. Tilaisuus järjestettiin yhdessä Yrjölän asukasyhdistyksen kanssa.

2.5.4 Siivoustalkoot 26.4.2002

Ulkoalueiden siivoustalkoot aloitettiin viimeistä vuotta olevalta lentopallokentältä perjantaina klo 17 muovisäkit työkaluina. Heittolavoja oli kolme roskia varten. Kaikki lavat olivat tarpeen. Talkoisiin otti osaa noin 28 henkilöä. Vanhan tavan mukaan talkoot päätettiin kahvitteluun ja maailman parantamiseen ja siihen on aihetta yllin kyllin. Näin jälkihuomautuksena todettakoon, että puistoalueiden, johon voi laskea pururadan ja sitä ympäröivän metsäalueen, suurin käyttäjäryhmä on vuosittain loistanut poissaolollaan muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Olisi hyvä, kun tämäkin suuri käyttäjäryhmä siivoaisi koiriensa jätökset pois edes rantapuistosta ja pururadalta ja noudattaisivat näin ollen kaikkia kaupunkilaisia koskevaa järjestyssäännön 17 §:ää, joka on tehty noudatettavaksi. Heillä voisi olla oma erillinen siivoustapahtuma koirien jätöksien poistamiseksi katujen ja muiden yleisten alueiden osalta asukasyhdistyksittäin.

2.5.5 Turku – Tukholma – Turku miniristeily 3. – 4.6.2002

Risteily oli Yrjölän asukasyhdistyksen järjestämä kuten muutamana aiempanakin vuonna. Matka satamaan ja takaisin tapahtui linja-autolla. Matkalla oli mukana noin kuusi henkilöä Kauppilanmäki-Maijanniitty asukasyhdistyksen alueelta. Koska en itse ollut matkalaisena, en tiedä kertoa siitä sen tarkemmin. Mutta matkat ovat aina tekemisen arvoisia, vaikka matkalta tullessa olisi vähän sairaskin, kun vain hengissä kotio selviää.

2.5.6 Kesäretki Kustaviin ja Brändön saarelle 25.6.2002

Linja-automatka alkoi meidän asukasyhdistysläisten osalta Vapaa-aikakeskuksen luota joskus aamulla aikaisin. Matka suuntautui ensin Lempäälään ja sieltä Tampereen keskustaan, joista molemmista paikoista tuli lisää matkustajia. Tämän jälkeen pääsimme lähtemään kohti varsinaista matkakohdetta. Matkan varrella oli pieni kahvitauko ja matka jatkui. Saavuimme Kustaviin, jossa kävimme savipajalla ja siellä olevissa saviesinemyymälöissä. Ostokset tehtyämme ja paikkaa ihasteltuamme jatkoimme matkaa hieman kiireellä eteenpäin kohti Lomavalkaman lounaspöytää. Ai, että oli hyvin tehty ja maittava lounas. Emme olleet kuulemma ensimmäiset, jotka ruoan hyvää makua kehuivat. Se on kuulemma heidän vetonaulansa saada matkailijoita Lomavalkamaan.

Jonkin aikaa paikkaa katseltuamme ja paikallisen oppaan esitystä kuunneltuamme lähdimme kohti Brändön saarta. Oli oma kokemuksensa mennä Kustavista eteenpäin suurella lossilla ja vielä suuremmalla lautalla. Jouduimme menemään Suomen alueella myös tullista, vaikka ei meitä mitenkään tarkastettu. Kuitenkin liikennöitsijä joutui jotain tarkastuttamaan. Perin kummallista, mutta ei yllättävää, kun tietää ahvenanmaalaisten pyrkimykset itsenäiseen Ahvenanmaahan ja Suomesta irrottautumiseen. Mutta tullista huolimatta saimme tehdä maihinnousun me suomalaiset ruotsinkielisten Brändölle.

Teimme pitkän kiertomatkan luonnonkauniita saaristoteitä pitkin. Me saimme oppaaksi Lomavalkamasta mieshenkilön, joka tunsi saariston ja saariston kasvillisuuden hyvin. Pysähdyimme muutaman kerran matkalla, jolloin hän esitteli meille harvinaisia kasveja, sekä kertoi saarelaisten rakennusasioihin liittyviä suuria etuoikeuksia ja muun muiden suomalaisten rakennusoikeusrajoituksista. Esimerkkinä voin mainita jokamiesoikeudesta, että jos aikoo uida muualla kuin yleiseksi merkityllä uimarannalla, on saatava maanomistajan lupa. Maanomistusasiat siellä ovat niin sekavat, että omistajaa, joka antaa luvan, on vaikea löytää. Toisin sanoen uintiluvan saanti on kuulemma mahdotonta ulkosuomalaisille.

Mutta näistä ikävistä tosiasioista huolimatta matka jatkui. Saavuimme elävän ravinnon instituuttiin, jossa oli mahdollista kuulla esitelmä kasvisravinnon vaikutuksista ihmisen terveyteen. Siellä oli myös niin sanottu luontaistuotekauppa, josta moni ostikin jotain kotiin tuotavaa. Tämä instituutti kauppoineen oli perustettu vanhaan, hyväkuntoiseen, hirsistä tehtyyn kouluun.

Seuraava kohde oli Brändön kaunis kirkko. Opas kertoi, että kirkko on hyvin suosittu kesäaikaan, kun saarille saapuu paljon kesäasukkaita ja turisteja. Siellä suoritetaan paljon vihkimisiä. Kirkkoa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin ja keräyksin.

Matka alkoi olla käännekohdassaan, joten kiireesti rantaan ja lautalle, pienenmatkaa maantietä pitkin ja lossille. Tulimme takaisin Lomavalkamaan päivälliselle. Kuten lounas oli myös päivällinen hyvä. Ravintolassa käy paljon kesävieraita vakituiseen ruokailemassa. Hintataso on kuulemma halpa johtuen siitä, että paikan tarkoituksena on ainoastaan työllistää ja se toimii säätiöperustaisena. Siellä toimi myös kauppa, jossa oli myynnissä saaristolaisleipää ja siivutettua lohta. Kysyntä tuotteille oli niin kova, että myytävät loppuivat kesken.

Lomavalkaman pihassa ihmeteltiin ja sulateltiin syönnöksiä, ja kotimatkaan valmistauduttiin. Paluumatkalla poikkesimme ensin Lempäälään ja jatkoimme sieltä Tampereelle, kiersimme yöllä Tampereen keskustan ja jatkoimme sieltä Hervantaan, koska osa matkalaisista oli vietävä sinne, kun paikalliset linja-autot eivät yöllä sinne ajaneet.

Pitkä lenkki, mutta oli valoisa yö katsella rauhalliseksi käynyttä Tampereen kaupunkia.

Saavuimme Valkeakoskelle seuraavan päivän ensimmäisellä tunnilla.

Valkeakoskelaisia oli matkalla 10 henkilöä ja vain 6 henkilöä asukasyhdistyksestämme. Matka oli hyvä ja näkemistä riitti ja kun ilmakin oli mitä parhain. Matkapalvelu Into Alen oli matkan toimeenpanija

2.5.7 Yhteislauluilta Kauppilanmäen rantapuistossa 19.7.2002

Kauniina syyskesän iltana vietettiin jälleen kerran yhteislauluilta, jota myös on kutsuttu Reinon-päivän laulajaisiksi, tutuksi tulleessa paikassa perjantai-iltana klo 17.30 lähtien yhdessä yrjöläläisten kanssa. Tilaisuudessa oli runsaasti väkeä. Monivuotinen säestäjä ja tilaisuuden vetäjä Hannu Kahilakoski hoiti nämäkin laulajaiset Jorma Arvolan kanssa mallikkaasti. Saimme tilaisuuteen myös uuden esiintyjän, nuorimies Alex Hårdin, kauppilanmäkeläisen, joka esitti yksinlaulua kauniilla äänellä.

Ilta kului ja laulajia varten olivat meidän yhdistyksen naiset keittäneet kahvit ja leiponeet pullat, joita ostettiin pientä maksua vastaan. Siellä oli myös kenttäpelejä, joista oli myös pieni osanottomaksu. Kilpailujen jälkeen jaettiin palkinnot.

Kaikkia lauluja ei laulettu eikä rikkomattomia ennätyksiä kenttäpeleissä tehty, joten voimme jatkaa vuoden päästä uudelleen hyvillä mielin.

Laulajia oli noin 40 henkilöä ja tilaisuus kesti noin kaksi tuntia.

2.5.8 Mato-ongintakilpailu 23.8.2002

Kaunis, kuiva ja lämmin kesä jatkuu ja me myös jatkamme tapahtumilla. Tällä kerralla onkikilpailuilla Kauppilanmäen rannassa jälleen kerran kesässä. Ilma on helteinen, 26 ° C, ja on perjantai-ilta. Kello näyttää noin varttia vaille 18. Makkaravalkeita viritellään ja onkia selvitellään. Kilpailut alkavat hetken kuluttua. Ottipaikkoja katsastellaan. Kilpailut alkoivat. Siinä on pitkä rivi rannalla nuoria ja vanhoja vavat kädessä. Kilpailu kestää kaksi tuntia. Voittaja sarjassaan on se, jolla on eniten kaloja. Sarjat olivat: naiset, miehet ja lapset (tytöt ja pojat). Miesten sarjan voitti Esko Salo 20 kalalla. Naisten sarjan voitti Anita Sillanpää 17 kalalla Yrjölän yhdistyksestä. Lasten sarjan voitti Eveliina Lavonen 15 kalalla.

Kalojen kokonaismäärä oli miesten sarjassa 93. Naisten sarjassa 41 ja lasten sarjassa 88. Kilpailijoita oli 37 henkilöä. Täytyy mainita, että suurimman kalan sai Anita Sillanpää ja pienin kala oli niin pieni, että koukussa oleva matokin oli suurempi kuin kala, mutta onkijaa en muista.

Kilpailut ovat ohi, paistetaan makkaraa ja juodaan limsaa, samanaikaisesti jaetaan palkintoja. Kilpailijoita ja kannustajia oli noin 65 henkilöä. Hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, johtuen erittäin kauniista säästä ja Suomi – Ruotsi – yleisurheilu-maaottelusta, joka tuli televisiosta samanaikaisesti. Myös kastematojen saanti oli vaikeaa syvälle kuivuneen maan takia.

Tilaisuus kaikkineen kesti noin kolme tuntia.

2.5.9 Syysmatka Viipuriin 7. – 8.9.2002

Lähtö Viipuriin alkoi kello 6.00 Valkeakoskelta linja-autolla. Auto kiersi Kauppilanmäen kautta ottaen kauppilanmäkeläiset mukaan etuoikeutetusti. Matkalle mukaan tuli myös Yrjölän yhdistyksen väkeä sekä joitakin henkilöitä muualta Valkeakosken.

Matka suuntautui kohti Viipuria. Ensimmäinen matkatauko pidettiin Kausalan matkakeitaalla noin puolen tunnin mittaisena. Seuraava kohde oli Vaalimaan raja-asema. Suomen ja Venäjän tullimuodollisuudet olivat lyhyet mutta jämptit. Niissä ei tarpeettomasti aikailtu. Venäjän rajalta ajoaika Viipuriin oli vajaa tunti. Viipurin rajalla poikkesimme Sorvalin valintaan ostoksille. Viipurin kauppatorilla oli seuraava pysähdys ennen Viipuri-hotelliin saapumista. Hotelli on keskellä Viipuria, jonne saavuimme kello 15 paikallista aikaa. Tämän jälkeen oli jokaisella matkalaisella majoittumisen jälkeen mahdollisuus käyttää aikansa omien tarpeidensa mukaan.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen oli kiertokäynti kaupungille bussilla kuten edellisenäkin päivänä ostoksia tekemään. Kaupunkia tuntemattomalle ensikertalaiselle on vaikeaa löytää niitä monia hyviä ostopaikkoja, koska siellä eivät liikkeet mainosta itseään. On vain rohkeasti mentävä ovi ovelta sisälle ja katsottava mitä missäkin myydään. Kauppatori on poikkeus, koska siellä on kaikki yhdessä samalla alueella. Hintataso on alhainen Suomen hintoihin verrattuna.

Kaupunkia kierrettiin ja ostoksia tehtiin. Yöpyminen Viipuri-hotellissa menetteli, eihän se nyt mikään viiden tähden hotelli ole, mutta asiansa hyvin palvelee.

Paluu kohti rajaa alkoi noin klo 14 paikallista aikaa. Ehkä joku ajatteli jo tulliakin, kuinka siellä vastaanotetaan, koska joku matkaajista oli ehkä ostanut pullon väkevää sallittua enemmän. Venäjällähän alkoholin hinta on ehkä yksi kuudesosa siitä mitä se on Suomessa.

Tullit tuli ja meni ja me jatkoimme matkaamme kohti Koskia. Tullitarkastukset olivat lyhyet kuten mennessäkin. Ehkä tullimiehet rajan molemmin puolin katsoivat, että siinä ne kirkkokansan raittiusseuralaiset taas retkeilevät. Jos niin olisivat ajatelleetkin, niin olisivat olleet aika oikeassa, koska viinan väärinkäyttäjiä ei ollut tälläkään matkalla mukana.

Pysähdyimme ruokailemaan Haminan Leikarissa seisovasta pöydästä, ja matka jatkui. Saavuimme Valkeakoskelle noin klo 21. Auto kiersi samat lenkin kuin lähtiessä, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Rahat meni ja tavaraa tuli, mutta ei tietääkseni ketään matkalaista Viipurissa ryöstetty.

Se oli hieno, onnistunut matka, kun ilmanhaltijakin suosi meitä kauniilla, lämpöisellä ja kuivalla säällä. Matkalla oli mukana 38 henkilöä. Tämän hyvin onnistuneen matkan hoiti matkatoimisto Tilausliikenne V-H Tuovinen Oy Tampere.

2.5.10 Pikkujoulu 1.12.2002

Johtokunnan kokouksissa keskustelimme siitä, missä vietämme pikkujoulun. Ravintolassa vietetyt pikkujoulut näyttivät sen, että ihmiset vierastivat paikkaa, koska osanotto oli vähäinen ja laskusuuntainen. Oli suunnanmuutoksen aika.

Päätimme kokeilla pitopaikkana Ystävyydentaloa, vaikka tiesimme, että se on ahdas ja tähän tarkoitukseen muodoltaan huonosti sopiva. Mutta emme tienneet kuitenkaan varausta tehdessä, mikä on se juhlijoiden määrä, jotka sinne tulevat. Aika näytti ja juhlapaikka kiinnosti ja juhlijat täytti koko käytettävissä olevat tilat. Kaikille ei riittänyt edes istuinpaikkaa.

Juhlamatka alkoi talvisessa - 8° C pakkassäässä lumen valkaistessa maata, ja kulkiessamme jalan liukkaita tietä pitkin kohti Ystävyyden taloa. Juhlat alkoivat kello 16.00.

Juhlan aloitti puheenjohtaja Esko Salo tervehdyspuheella. Lauloimme joululauluja Esko Lehtosen säestämänä. Ruokailimme noutopöydästä noudetun jouluaterian. Esko Salo piti tietokilpailun, jonka voitti Raili Niittymäki. Lapsille oli järjestetty pienimuotoinen kilpailu. Arpojen myynnin hoitivat Revon tyttäret kaksistaan. Arvonnan pääpalkinnon, kinkun, voitti Pentti Niittymäki.

Joulupukki juhlan kruunaa kuten nytkin. Joulupukin joululahjasäkki oli pullollaan paketteja, kun joulupukki (Kuka mahtoi olla. Minä tiedän, tiedättekö te?) jakoi pienten avustajien kanssa lahjat kilteille lasten vanhemmille. Kyllä muuten oli komea ja näyttävä joulupukki.

Joulujuhlaan otti osaa noin 60 henkilöä. Juhla oli yhteinen Yrjölän yhdistyksen kanssa. Juhlat päättyivät noin kello 19.30.

2.5.11 Tutustumiskäynti Peterson Packaging – tehtaaseen 14.1.2003

Tutustumiskäynnin kohteena oli tällä kerralla edellä mainittu tehdaslaitos, joka valmistaa pahvista pakkauslaatikoita teollisuuden ja kaupan käyttöön. Päämarkkina-alueena on koko Suomi. Myös ulkomaille on myyntiä ja myyntiä lisätään Suomen lähialueille koko ajan.

Tämän ja paljon muuta mielenkiintoista asiaa saimme kuulla, kun kiertokäynnin aloitimme entisessä Paperituotteen tiloissa kello 17 auditorion informointitilaisuudessa. Esitelmätilaisuus kesti kahvituksineen ja kysymyksineen toista tuntia. Tämän jälkeen teimme kiertokäynnin tehtaan tuotantopuolelle, jossa omin silmin näimme, kuinka syntyy aaltopahvi ja kuinka aaltopahvista muodostuu leikattu arkki, jonka vastaanottaja sitten aikanaan taivuttaa pahvilaatikoksi. Kiertokäynti tuotantopuolella kesti noin tunnin. Palasimme tämän jälkeen takaisin lähtöpisteeseen, jossa meille esiteltiin niitä tuotteita, joita he valmistavat.

Asiantuntijoina meitä opasti koko tilaisuuden ajan henkilöstöpäällikkö Jorma Kirjavainen, joka vähän aiemmin luopui tehtaan johtajan tehtävistä, työvoimapäällikkö Markku Takaniemi ja logistiikkapäällikkö Pauli Salo, joten asiantuntemusta oli riittävästi. Todella mielenkiintoinen vierailu. Mutta valitettavasti meitä kuulijoita ja näkijöitä ei ollut kuin 18 henkilöä.

2.5.12 Joulukuusien polttajaiset 6.1.2003

Kaikki loppuu aikanaan vaan armonsa ei milloinkaan. Näin voisi sanoa, kun loppiaista vietetään. Se on merkkipaalu juhlimisellekin ja juhlan näkyvämmälle tunnukselle, joulukuuselle.

Kuiva ja lämmin viime kesä antoi odottaa myös nopeasti kuivuvia kuusia. Ihme ja kumma, kuuset sisätiloissakin säilyttivät neulasensa hyvin, jopa niin hyvin, että niistä oli vielä kokon ainesta.

Makkaratulet roihusivat ja alkukokko paloi, kun kuusia tuotiin Kauppilanmäen rantaan tärkeän tehtävänsä tehneenä. Alkuvalmistelut oli tehty huolella, ja ’kirkkaan’ kylmässä, tyynessä talvisäässä aloitettiin kello 18.00 -25° C pakkasessa kuusten polttaminen. Yläkerran isäntä oli saanut varmaankin tiedon jo hyvissä ajoin ja loi mitä kauniimmat ulkoiset puitteet, jota täydensi hyvin asukasyhdistyksemme talkooryhmän valmistelut, jonka ’pääpyromaaniksi’ nimitimme tänä vuonna Seppo Nuutisen. Virka on luottamuksellinen kunniatehtävä.

Nuotiot paloivat ja makkarat paistuivat, tarjolla oli myös kahvia ja kuumaa mehua kiristyvää pakkasta torjumaan.

Tilaisuus kesti noin tunnin. Paikalla oli noin 45 ihmistä tilaisuuteen tyytyväisinä. Mieltäni jäi kuitenkin kaivelemaan, voisiko tilaisuudesta tehdä vieläkin näyttävämmän jonkinlaisen kulkueen muodossa polttopaikalle ja päätteeksi järjestää pienimuotoinen ilotulitus riittävän turvaetäisyyden päässä ihmisistä. Se jää nähtäväksi, mutta hyvä näinkin.

2.5.13 Liukumäki Kauppilanmäessä talvella 2003

Taisto Nieminen rakensi lumesta lapsille kourumaisen liukumäen talonsa taakse niin kutsuttuun aurinkomäkeen. Noin 20 m pitkä liukumäki on ollut kovassa käytössä. Kauppilanmäen lapset ovat olleet ahkeria käyttäjiä. Meidän naapurinkin tytöt ovat kuin töissä käyneet. ’Leipälapio’ kainalossa aamulla mäkeen, välillä käyvät syömässä ja taas takaisin. Se on ollut mieluinen paikka, koska siinä menee lujaa ja siinä on turvallinen laskea.

Harvinainen teko lapsia ajatellen nykypäivänä. Lisää samanlaisia tekoja muiltakin toivoo varmasti jokainen lasten puolesta.

Monta asiaa on toteutunut tänäkin toimintavuonna, ja muutamia jäänyt toteutumatta tai pitkäkestoisuutensa takia niitä edelleen toteutetaan.

Toimintakertomusta lukiessanne huomaatte varmasti, että siinä esiintyy henkilöiden nimiä eri asioiden yhteydessä. Tulee varmaankin joskus mieleen se, miksi minun nimeä ei ole mainittu, vaikka olin niissä ja niissä talkoissa mukana. Tämä johtuu siitä, että on helpompi mainita ja löytää niiden nimet, jotka ovat jollakin tavalla myös johtokunnan valitsemassa tehtävässä, tai näkyvästi auttaa toimillaan asukasyhdistystämme eri muodoin. Olisikin suositeltavaa, että eri tapahtumissa olisi jonkinlainen muistikirja, johon toimintaamme osaa ottavat laittaisivat nimensä joka kerta, kun tämä on mahdollista. Siitä olisi suuri hyöty tulevaisuutta ajatellen, koska tiedämme, että moni ahkera toimintaamme osaa ottava jää muuten taka-alalle ja ’unohtuu’ tästä asukasyhdistyksen paikallishistoriasta.

Valkeakoskella 14.3.2003

Jouko Murto

Sihteeri