Nonamen laulu

Nuoruuden kultasiivet

NONAMEN LAULU on tarina nuoruudesta Oulun kaupungin periferiassa mustavalkoisella 70-luvulla, jolloin suomirock sai sanat, moottoripyörät saapuivat Posanperälle ja Kuusrockissa kävi kevyt tuulahdus kansainvälisyyttä Procol Harumin myötä. Tarinoiden Jukka meni töihin Oulun postikonttorille ja kävi ajallaan armeijan, josta ajasta hän vietti yli viisi kuukautta Tilkan keskussotilassairaalassa potien outoa ihosairautta. Sillä oli oma hintansa: "Ei helvetti, hän ajatteli joskus. Sama vapaudenriisto se oli täälläkin, ei täältä niin vaan lähdetty mihinkään, ei edes käymään ulkona. Seinät olivat täynnä silmiä ja korvia. Jossakin vaiheessa elämää pitää aina pysähtyä johonkin, ja se ensimmäinen pysähdys oli hänen mielestään nyt. Olisihan hän voinut yhtä hyvin olla vaikka hullujenhuoneella tai jopa nuorisovankilassa, jos elämän korttipelissä hänen käteensä olisi jäänyt Musta Pekka.” (Viides säkeistö: Prinsessa)

NONAMEN LAULU on omakohtainen tarinakokoelma 70-luvun Oulusta ja elämästä, jota siinä ajassa silloin elettiin. Tarinoiden Jukan elämä sai jo aavistuksen tummanvihreitä sävyjä, tuli nuoruus, työ ja armeija. Se aika oli villiä ja vapaata, tai niin hän luuli, eikä siitä puuttunut dramatiikkaakaan: "Myyrä lähti tulemaan kohti. Koska hän oli vahvarakenteinen jässikkä, jolla oli lapion kokoiset kädet, tylsällä kirveellä veistetyt kasvot ja hartiat kuin ladon ovet, Jukka katsoi viisaammaksi ottaa välittömästi jalat alleen. He kiersivät hetken saunarakennusta siten, että Jukka meni edellä ja Myyrä seurasi vaappuvin askelin perässä. Mutta koska hän oli syystä tai toisesta niin jähmeä, huomasi Jukka pian, että takaa-ajaja oli hänen edellään, ja koko jutusta oli tullut jo farssi. Hän mietti hetken kääntyisikö toiseen suuntaan, mutta ei uskaltanut, sillä Myyrä olisi voinut provosoitua tilanteen uudesta käänteestä ja innostua uusin voimin uuteen yritykseen. Tovin päästä Myyrä kyllästyi turhaan ryntäilyyn ja notkui muina miehinä terassille. Jukka hiipi myös vähän ajan kuluttua sinne eikä Myyrä enää muistanut koko juttua.” (Kolmas säkeistö: Reilu meininki) 

Jukka Tuohino: Nonamen laulu. Omakustanne 2009. Elämänkertaromaani. ISBN 978-952-92-64995. Nidottu, 154 sivua. Painopaikka Multiprint Oy, Oulu.