Kirjailija

Valokuva Oulujokivarren Tuohinon perheestä noin 1924-1926. Kuvassa seisomassa vasemmalta Kaarlo Jalmari, Johannes, Eino Alfred ja Paul Herman sekä istumassa vasemmalta isä Kalle Fredrik, Tyyne Maria, äiti Maria Liisa, Emmi Elisabeth ja Elma Katariina Tuohinot. Kuvasta puuttuu nuorena miehenä 1926 kuollut Aarno Aleksanteri Tuohino. Olisiko kuva otettu hänen hautajaistensa aikoihin? Eino Alfred oli isoisäni. Kuvan omistaa pikkuserkkuni Tuula Tuomi.

”Ei helvetti, hän ajatteli joskus. Sama vapaudenriisto se oli täälläkin…” (Nonamen laulu, 2009)

Talonpoikia, pappeja ja porvareita

 

Kirja ”Talonpoikia, pappeja ja porvareita - Oulujokivarren Tuohino-suvun esipolvia” on nimensä mukaan sukukirja. Kirjassa selvitetään isoisovanhempieni, Oulujokivarren Tuohino-suvun kantavanhempien Kalle Fredrik Kaisa-Kreetanpoika Tuohinon (1870–1941) ja Maria Liisa Saara-Mariantytär Tuohinon o.s. Korhosen (1868–1961) esipolvia niin pitkälle ajassa taaksepäin kuin se vain on mahdollista. He olivat molemmat aviottomia lapsia, mutta muut edeltävät sukulinjat ovat pääsääntöisesti selvillä aina 1500–1600 -luvuille asti. Tutkittua sukua on Oulun seudulla, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Turun seudulla. Suvun juuria löytyy myös Ruotsin puolelta sekä Sursill-suvusta että Bure-suvusta. Varsinkin Sursill-suku ”suurtalonpoikineen” ja ”hapansillitarinoineen” on Suomessa kullattu lähes myyttisiin mittoihin, mutta esipolvien tarkempi tutkimus oikaisee näitä väittämiä. Sursill-suvun jäsenet olivat myös nuijasodan silminnäkijöitä - rintaman molemmin puolin. Samoin Bure-suvun esipolviharhat ”ritaritarinoineen” ovat väistymässä kehittyneen DNA-tutkimuksen myötä.

 

Kirja löytyy sisällysluettelon kohdasta Tuohino.

Oletko noidan sukua?

Aikkian pojat ja tyttäret - uusi päivitys

 

Kitka oli aikanaan kuuluisa noidistaan. Vaikka kirkko ja valtiovalta kielsivät ankarasti kontaktit samaanien kanssa, kävijöitä lannan puolelta riitti. Moni vierailija halusi noidan taikovan itselleen jotain onnea elämässä tai vihamiehelleen pahaa. Ja noitahan lauloi, kun vain hinnasta sovittiin. Maksettava oli, sillä jos petti noidan, saattoi hän langettaa pettäjän päälle kirouksen...


Kitkankylän samaani Aikkia Sarrenpoika saattoi olla Pohjois-Pohjanmaan museoon päätynyt lintunoita, jonka luuranko ja osa noitatavaroista löydettiin Kuusamon Virrankylän Lehtoniemestä vuonna 1971. Nyt noitaa ollaan siirtämässä todennäköisesti Inarin Siidan saamelaismuseoon.

 

Yksi vanhan Aikkian pojista oli Aikkia Aikkianpoika, joka oli Kitkankylän nimekkäin samaani ja heimonsa pyhä mies. Historiallisesti kuuluisan hänestä teki se, että hänet tuomittiin kuolemaan vuonna 1671 noitaopein tehdystä murhasta, jonka uhri oli Ylipaakkolan talollinen Tobias Mordula eli Tobias Matinpoika Murto. Tarina on luettavissa kirjasta.

 

Aikkian pojat ja tyttäret on ehtinyt jo kolmanteen uudistettuun painokseen. Verrattuna edelliseen kirjoittajia on tullut lisää ja tarjonta on monipuolista. Itse vastaan kahdesta artikkelista: Kun kristinusko ja pakanuus törmäsivät - Aikkia Aikkianpoika, heimonsa pyhä mies, samaani ja noita ja Kuka oli Tobias Mordula?

 

Filosofian maisteri Marjaana Kukkosen artikkeli Totta ja tarua Aikkian ajalta on pohdintaa Aikkian arvoitukseen ja laajemminkin kuvausta Kitkajärven menneestä elämästä. Lapin yliopiston uskonnon ja taiteen tutkimuksen tohtori Francis Joyn esseessä Aikian Aikianpoika and the Significance of His Legacy hän esittää, että kolonialismin vuosisataiset vääryydet saamelaisia kohtaan on tutkittava. Myös Aikkian tapaus kuuluu näihin. Oikeusjuttu olisi siis avattava ja tutkittava uudestaan. Kenties vuosisatojen stigma voisi näin lientyä. Essee on kirjassa suomennettu nimellä Aikkia Aikianpoika ja hänen perintönsä merkitys. Niko Rytilahden tutkimuksessa Kun metsän kansa nimesi maisemaa - metsäsaamelaisten esivanhempien antamia paikannimiä Koillismaan ympäristössä selvitetään Koillismaan ja Koillis-Lapin saamenkielisten nimien etymologiaa. Kirjoittaja on sallalainen kotiseutuharrastaja, Lapinkylien parlamentin kieli- ja kulttuurityöryhmän vastaava jäsen ja kirjailija.

  

Kirjassa on myös oikeuden pöytäkirja Kitkan, Maanselän ja Kuolajärven Lapinkylien yhteisiltä käräjiltä Kuolajärvellä 8. maaliskuuta 1671, jolloin Aikkia Aikkianpoika sai kuolemantuomion. Ennen sukutauluja ja henkilöluetteloa on tekniikan tohtori ja KaRuJu -sukuseuran puheenjohtaja Simo Ruokamon johdanto sukuluetteloon Oletko noidan sukua?


KaRuJu-sukuseura ry: Aikkian pojat ja tyttäret, 3. uudistettu painos, ISBN 978-952-69024-1-8.


Kirjoja voi tilata joko sähköpostilla simo.ruokamo@gmail.com tai ruokamo.raili@gmail.com tai kangasniemi@hornwork.fi (Irene Kangasniemi) sekä puhelimitse Raili Ruokamolta 040 702 5369. Kirjan hinta on 65 euroa + postikulut.

Runoilija vaununkatolla


Kirja Runoilija vaununkatolla kertoo nimensä mukaan runoilijasta vaununkatolla, jonka nimi oli T-Bone Slim eli Matti Valentin Huhta. Hän oli Ohion Ashtabulassa 1882 syntynyt suomalaisten työväenluokkaisten vanhempien vanhin poika, joka hylkäsi normaalielämän ja vaelsi junakulkurina pitkin Yhdysvaltoja. Hän eli perinteistä hobo-elämää, mutta kirjoitti runoja, joista tehtiin työläisten taistelulauluja, sekä laati kolumneja anarkosyndikalistisen IWW-ammattiliiton julkaisuihin. Hän oli siis runoilija, radikaali ja junapummi samassa persoonassa. Suurin osa hänen elämästään ja taustoistaan on ollut näihin päiviin asti pimennossa, mutta nyt hänen vaiheistaan on tullut esiin enemmän tietoa sekä Yhdysvalloissa että Suomessa. Itse löysin  FamilySearch -ohjelman avulla hänen I maailmansodan sotilaskorttinsa, joka oli kirjoitettu nimelle Matt Arlund. Se oli hänen isänsä suvun vanha nimi. Lisäksi korttiin oli merkitty lähisukulaiseksi hänen nuoremman veljensä nimi ja kotipaikka, joten tunnistamisessa ei ollut enää epäilystä. Se auttoi myös yhdysvaltalaisen T-Bone Slim -tutkijan ja sukulaisen John Westmorelandin työtä. Isä, äiti ja muu perhe sekä molempien vanhempien suomalaiset juuret löytyivät perinteisen sukututkimuksen keinoin. Tässä kirjassa kerrotaan hänen kaksoiselämästään junapummina ja taiteilijana sekä suomalaisista juuristaan.

Minnesotan Karjalaiset

 

Kirja Minnesotan Karjalaiset vie lukijan uudelle mantereelle siirtolaisuuden aikaan, Ameriikan raitille. Kirja jatkaa Juurtuneet Kemijärven törmään -kirjojen teemoja. Se kertoo siirtolaisuudesta ja ajasta, jolloin suuri joukko suomalaisia muutti Atlantin taakse. Joukkoon mahtui myös Karjalaisen suvun jälkeläisiä. Kaikille teollistuva Yhdysvallat ei ollut toivon ja kunnian maa, vaan heidän kohtalonsa oli sortua ja kadota. Toiset menestyivät paremmin ja he juurtuivat Minnesotan multaan. Heistä tuli sukupolvi sukupolvelta yhä enemmän amerikkalaisia, joiden alkuperäiset juuret jäivät suvun vanhojen tarinoiksi. Kirja kertoo heidän tarinansa.

Kirjoja Oulun Toppilasta ja Hietasaaresta

”TOPPILAN PAANALLA” on kirja vanhasta Oulusta toppilalaisten, koskelankyläläisten ja miksei myös hietasaarelaisten, portartturilaisten ja puutuiralaisten ihmisten kokemina.  Kirja kertoo koruttomalla tavallaan ajastaan, arjesta, kielestä, kulttuurista ja tavoista. Se kokoaa palapelin lailla eri ihmisten tarinoita, nitoo niitä yhteen ja muodostaa ehyen kokonaisuuden jälkipolvien iloksi ja ihmeteltäväksi. On kuin olisi hypätty aikakoneella suoraan 30-50 -lukujen savupiippujen ja Toppilan sataman Ouluun, jotka antoivat kaivatun leivän monelle alueen asukkaalle. Yhteisöllisyys oli silloin ajan tapa, mikä auttoi monia pysymään elämässä kiinni. Matti Lasanen: Toppilan paanalla. ISBN 978-952-93909-3-9. Omakustanne 2017. Painopaikka GRANO, Oulu.


”HIETASAARI, VAAKUNAKYLÄ” jatkaa siitä, mihin kirjailija Matti Lasasen edellinen kirja Toppilan paanalla jäi. Ihmiset elivät saarellaan osana vanhaa Oulua, tekivät työtä ja puhuivat Oulun murretta kuin maailmankieltä. Hietasaari oli myös huvilayhdyskunta ja hetken osana Oulun paikallishistoriaa, osana II maailmansodan yhtä pientä näyttämöä. Näytelmän kulisseiksi saksalaiset perustivat Vaakunakylään tukikohdan, miehittivät pohjoista Suomea, sotivat aseveljeä vastaan ja lähtivät häädettyinä pois Saksan natsihallinnon romahdettua. Tämä kirja on oman aikansa aikalaisten tarina. Matti Lasanen: Hietasaari, Vaakunakylä. ISBN: 978-952-94-3628-6. Omakustanne 2020. Painopaikka GRANO, Oulu.


”HANURISTI JA VAUNUEMÄNNÄT” kertoo kolmen oululaisen, muusikko Pertti Haipoöan sekä vaunuemäntien Sylvi Hanhelan ja Pirjo Höyhtyän tarinat. Sota-ajan jälkeen, 1950-1960 -luvuilla elävä musiikki kukoisti parhaimmillaan, tango ja valssi soi joka kirkonkylän lavalla ja kapakoissa, ja sodan kärsineet ikäpolvet halusivat tanssia ja nauttia kaikesta, mistä olivat jääneet paitsi. Siihen tarvittiin hyviä muusikoita, ja Pertti oli yksi heistä. Siihen aikaan myös VR:n junat olivat matkustajaliikenteessä höyryveturivetoisia, mutta ne korvattiin pian dieselvetureiksi ja vaunut modernisoitiin. Silloin junalla matkustettiin paljon ja ihmiset tarvitsivat laadukasta palvelua ja huolenpitoa. Tätä arvokasta työtä Sylvi ja Pirjo tekivät, kunnes pääsivät ansaituille vapailleen. Näin he elivät kaikki tahoillaan. Kirja kertoo heistä, ajasta ja paljon muustakin. Matti Lasanen: Hanuristi ja vaunuemännät. ISBN: 978-952-94-8357-0. Omakustanne 2023. Painopaikka GRANO, Oulu. Kirja ilmestyy marraskuussa 2023.


Kirjat on kirjoitettu aikansa ja alueensa Oulun murteella, mikä tekee niistä ainutlaatuisia, aitoja ja rikkaita. Kirjoja on saatavilla tekijältä, puhelin 044 2981127 tai sähköposti matti.lasanen@gmail.com.                                 

Tietokirja Rovaniemen asutushistoriasta

Tampereella asuva, lappilaissukuinen taiteen tohtori, kuvataiteilija, asutushistorioitsija ja sukututkija Ilkka Väätti (s. 16.3.1955 Hyrynsalmella) on julkaissut Rovaniemen asutushistoriallisen tietokirjan Rovaniemen asutushistoria 1520–1660 - Syrjäisestä neljänneskunnasta kappeliseurakunnaksi. Kirjoitusprojekti oli ollut pitkä, yhdeksän vuotta, mutta se vaivannäkö kannatti. Lopputuloksesta tuli luotettava, ansiokas ja tietorikas. Kirja on mielenkiintoinen matka menneisyyteen ja historiantutkimusta parhaimmillaan.

Väätti, Ilkka: Rovaniemen asutushistoria 1520–1660 - Syrjäisestä neljänneskunnasta kappeliseurakunnaksi. Peräpohjolan Sukututkijat, Rovaniemi, 2021. ISBN 978-951-98937-2-3. Kir­jaa välittää Peräpohjolan Sukututkijat, ja sen hinta on 40 € + postikulut. Lisätietoja kirjasta Peräpohjolan Sukututkijoiden kotisivulta https://www.perapohjolansukututkijat.fi.

NIMI:

Tuohino, Jukka Antero

 

SYNTYMÄAIKA JA -PAIKKA:

8.10.1957 Oulu

 

KOULUTUS:

Korvensuoran kansakoulu 1964–1968

Laanilan yhteiskoulu 1968–1974

Postimiesten alkeiskurssi 1977

Postimieskurssi 1978

Postin, SAK:n, Postiliiton ja PAU:n eri kursseja

 

AMMATIT:

Postimies 1974–1980

Postin autonkuljettaja 1980–1996

Postin työsuojeluvaltuutettu, Oulu-Ylivieskan alue 1996–2019 

Eläkeputkilainen 2019 –2021

Eläkeläinen 2021–


YHTEYSTIEDOT:

0400544057

jukka.tuohino@hotmail.com

  

KIRJALLINEN JULKAISUTOIMINTA:

Jukka Tuohino: Kadonneitten lasten marssi. Omakustanne 2007. Elämänkertaromaani. ISBN 978-952-92-2195-0. Nidottu, 135 sivua. Painopaikka Multiprint Oy, Oulu.

 

Jukka Tuohino: Nonamen laulu. Omakustanne 2009. Elämänkertaromaani. ISBN 978-952-92-64995. Nidottu, 154 sivua. Painopaikka Multiprint Oy, Oulu.

 

Jukka Tuohino: Juurtuneet Kemijoen törmään. Hannu Pekka Karjalaisen esivanhempia. Omakustanne 2015. Genealoginen ja asutushistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-0-3. Nidottu, 200 sivua. Painopaikka Multiprint Oy, Oulu.

 

Jukka Tuohino: Arkistoon kätketyt, kiveen hakatut. Misin Kulpit, Pirttijärvet ja Venetvaarat - Esivanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Nettikirja, 2018. Genealoginen ja asutushistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-1-0 (PDF).

 

Jukka Tuohino: Juurtuneet Kemijoen törmään 2. Hannu Pekka Karjalaisen esivanhempia. Nettikirja, 2021. Genealoginen ja asutushistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-2-7 (PDF).


Jukka Tuohino: Minnesotan Karjalaiset. Jaakko Pekanpoika Ruokamo-Karjalaisen ja Valpuri Matintytär Stålt-Karjalaisen jälkipolvet Yhdysvaltain Minnesotassa. Nettikirja, 2022. Genealoginen ja asutushistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-3-4 (PDF).


Jukka Tuohino: Runoilija vaununkatolla. T-Bone Slimin eli Matti Valentin Huhdan tarina ja suomalaiset juuret. Nettikirja, 2023. Genealoginen ja henkilöhistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-1 (PDF).


Jukka Tuohino: Talonpoikia, pappeja ja porvareita. Oulujokivarren Tuohino-suvun esipolvia. Nettikirja, 2024. Genealoginen, asutus- ja henkilöhistoriallinen tietokirja. ISBN 978-952-68346-5-8 (PDF)

 

MUU KIRJALLINEN TUOTANTO:

Jukka Tuohinon kertomuksia on julkaistu myös antologioissa:


Tähtipuu – 33 kotimaista tieteisnovellia (Ursa, 1990).  


Lapsuusmuistoja (Elämäntarina-yhdistys, 2006). 

 

Kirja Uudisraivaajia runsailla riistamailla, KaRuJu ry. 2011,  sisältää laajan artikkelin "Talo Venejärven rannalla" kuvineen. 

 

Sukukirja Heikin poikia ja tyttäriä, KaRuJu ry, 2014, sisältää laajan johdantoartikkelin "Mursun sukua". 

 

Sukukirja Pekan poikia ja tyttäriä, KaRuJu ry, 3. uudistettu painos, 2017, ISBN 978-952-93-9345-9, sisältää laajan johdantoartikkelin "Kuka oli Pekka Heikinpoika Karjalainen eli Ruokamo".

 

Sukukirja Aikkian pojat ja tyttäret - Posiolaisen metsäsaamelaissuvun Aikio-Sarven jälkeläisiä, KaRuJu ry, 2018, 2. uudistettu painos, ISBN 978-952-69024-0-1, sisältää laajan johdantoartikkelin "Kun kristinusko ja pakanuus törmäsivät". 


Sukukirja Aikkian pojat ja tyttäret - Posiolaisen metsäsaamelaissuvun Aikio-Sarven jälkeläisiä, KaRuJu ry, 2023, 3. uudistettu painos, ISBN 978-952-69024-1-8, sisältää laajan johdantoartikkelin "Kun kristinusko ja pakanuus törmäsivät" sekä artikkelin "Kuka oli Tobias Mordula?". 


Eri lehdissä julkaistuja novelleja, lähinnä scifiä paitsi viimeinen:


Paluu alkuun (Spin 1/83), Minä, Spartacus (Portti 2/84), Kielletty aika (Ikaros 3/86), Hyvä harrastus (Pulloposti 2/88), Iloinen perhetapaus (Pulloposti 3-4/91) ja Helikopterilentäjät (Postilainen 13/05).

 

JUKKA TUOHINON TOIMITTAMIA TAI OIKOLUKEMIA KIRJOJA (KAIKKIIN MYÖS LAYOUT):

Jukka Luttinen: Elämänsä ohjaksissa. ISBN 952-90-2044-9. Omakustanne 1990. Painopaikka Kirjateollisuus, Oulu.

 

Maria Kärkkäinen: Ihmisen lapsi. ISBN 952-90-2525-4. Omakustanne 1990. Painopaikka Kirjateollisuus, Oulu.

 

Matti Lasanen: Toppilan paanalla. ISBN 978-952-93909-3-9. Omakustanne 2017. Painopaikka GRANO, Oulu.

 

Matti Lasanen: Hietasaari, Vaakunakylä. ISBN: 978-952-94-3628-6. Omakustanne 2020. Painopaikka GRANO, Oulu.


Matti Lasanen: Hanuristi ja vaunuemännät. ISBN: 978-952-94-8357-0. Omakustanne 2023. Painopaikka GRANO, Oulu. Kirja ilmestyy marraskuussa 2023.                                                         


Voitto Tuohino: Hintta. ISBN 978-952-93-0127-0. Omakustanne 2012. Elämänkertaromaani. Painopaikka Multiprint, Oulu.

 

Voitto Tuohino: Vilulta ja nälältä varkain. ISBN 978-952-93-3859-7. Omakustanne 2014. Elämänkertaromaani. Painopaikka Multiprint, Oulu.

 

JUKKA TUOHINON TOIMITTAMIA OULULAISIA AY-LEHTIÄ:

Pulloposti (1983–91)

Postilainen (verkkolehti, 1996–2010)

 

MUUTA KIRJALLISTA TUOTANTOA:

Mielipiteitä Kalevaan 1980-2000 -luvuilla.

 

Scifijuttuja Spin-, Portti- ja Tähdet ja Avaruus -lehtiin 1980-luvulla.

 

Scifijuttuja ja yhteiskunnallista kritiikkiä Kansan Tahtoon vuodesta 1983-2000 -luvuilla.

 

Ay- ja työsuojeluasiaa Postimies/Reitti -lehteen vuodesta 1985 lähtien.


Suku- ja asutushistoriallisia artikkeleita KARUJU -lehteen (nykyinen nimi SUKULEHTI)


Sukuseurojen Karjalainen-Ruokamo-Jumisko ja Mursu yhteisen tiedotelehden SUKULEHTI toimitus ja taitto vuodesta 2023.

 

Runoja, novelleja, esseitä, kolumneja.


"...ja ainahan menneet, kaukaiset ja kadonneet muistojen kesät, sen jokainen ajassa elänyt tietää, olivat lähes pilvettömiä, vähäsateisia, aurinkoisia ja lämpimiä, paljon kauniimpia kuin nykyiset. Eivätkä sateet ja pilvet olleet menettäneet vielä viattomuuttaan."

(Nonamen laulu, 2009)

"Auton ikkunasta näkyi perinteinen suomalainen korpimaisema, joka kuvasti samalla jollain oudolla tavalla myös perisuomalaista sielua ja sen maisemaa. Synkkää, varjoista metsää, kuusta, mäntyä, vähän koivua siellä täällä, joku pihlaja, alakuloista, läpitunkematonta ryteikköä, kuivia heinäsoita silmänkantamattomiin ja - kuin ikuisen apatian vastapainoksi - pieni lampi, jossa ui pari vesilintua poikasineen."

(Nonamen laulu, 2009)

"Sota oli muuttanut väistämättömästi persoonallisuutta, ja mikä pahinta, samalla raaistanut kävijänsä. Sodan ontto poljento, jatkuva julmuus ja käskyjen epäoikeudenmukaisuus olivat sekoittaneet oikean ja väärän etiikan eivätkä kaikki enää kestäneet siviilielämän niin sanottua normaaliutta."

(Nonamen laulu, 2009)

"Koskaan aikaisemmin ei Kuusisaaren soittolavalta ollut kukaan kuullut tällaista äänivyöryä, ja kaiken lisäksi musiikki oli soitannoltaan erittäin puhdasta, jopa sinfonista. Siinä oli syvän avaruuden äärettömyyttä ja kaikki vanhan maailman elementit olivat siinä kohdallaan: Tuli, Ilma, Vesi, Maa..."

(Nonamen laulu, 2009)

"Tuhansien ja taas tuhansien vuosien vanha viisaus virtasi vuolaana, ja kaikki oli kerrankin selkeää, timantinkirkasta ja sulan teräksen punaista hehkua. Siinä oli aikakausien aamunkoiton eternaalista voimaa. Se oli erilaista mitä oli missään, ja aivan uudet tunteet, uudet ajatukset, uudet aistit ja kaikkien vanhimman kielen vieraat sanat valtasivat hänen sokean, rajoittuneen, poloisen ihmismielensä."

(Nonamen laulu, 2009)

"Mutta oliko hän vain tuntenut kaipuuta vapauteen, jota täältä ei saanut? Tai kaivannut sittenkin ihmistä, joka yhtä aikaa oli läsnä ja ei ollut täällä? Halunnut tuntea kerrankin rakkauden voiman, sen valtavan virran, ylitse kuohuvan kosken, joka vastustamattomasti vei mukanaan kuin ajopuun ja hukutti pinnan alle. Kun hän kuolisi, niin ainakin se tapahtuisi onnellisena, rakastuneena, hymyillen, aistien, tiedostaen."

(Nonamen laulu, 2009)

"Hän katseli kaukaisuuteen ja ihasteli näkymää. Laskevan auringon viimeiset säteet, ne jotka lävistivät verkkokalvon, ne jotka liekehtivät, saivat taivaanrannan uskomattomaan väriloistoon. Jyhkeän vaaran päällä hehkui valkoista hopeaa, keltaista kultaa ja punaista pronssia. Vaara oli vastavalossa muuttunut mustanpuhuvaksi eikä siitä erottanut enää tarkkoja yksityiskohtia."

(Nonamen laulu, 2009)