Happotedien Historia

Happotedit perustettiin vuosien 1993-94 vaihteen seutuvilla, alun perin nimellä The Dena Teds. Bändistä piti kehkeytymän uusi 90-luvun Lonestars, sillä mukana piti olla myös jäseniä Hal Peters Trio- & juuri itsensä läpilyöneestä Ellis Lesley & The Angry Teens- bändeistä.

Idean synnyttäjänä erään kostean ravintolaillan aikana toimi aiemmin mm. suomenkielisestä rock’n’roll/rockabilly bändistä, Hullu Kissa & Hurmaavat Kimalaiset, tuttu Masu Ijas. Ajatuksena oli risteyttää Crazy Cavan (teddy-boy rockabilly) ja Buck Jones & Lonestar Cowboys (runsaasti hillbilly/country-vaikutteita sisältävä rockabilly) tyylisuunnat suomenkieliseksi hillbilly/teddy boy rockabilly hurjasteluksi 80-luvun malliin.

Bändille hommattiin sitten maaliskuussa 1994 keikka rav. Kaisaniemeen, Helsinkiin, rokkibileisiin jotka kulkivat nimellä " I Epätoivoiset Happotedien tenukemut". Kun keikka oli sovittu, ja oli aika ruveta treenaamaan, ilmeni silloin Hal Peters Triolaisille, että kyse ei ollutkaan mikään kännissä keksitty tsoukki vaan ihan oikea projekti. Niinpä HPT:n pojat vetäytyivät takavasemmalle, kiittäen kuitenkin kunniasta olla ideassa mukana.

Jäljelle jäivät vain Masu sekä Ellis Lesley & Angry Teens’in pojat; Miku Majuri, Ari ”Ude” Utriainen ja Kalle Nikulainen. Toinen keikka oli samassa paikassa kesäkuussa vastaavissa bileissä, jotka tietty kulkivat nimellä " II Epätoivoiset Happotedien tenukemut ". Tämän keikan jälkeen nimi vääntyi kuitenkin pian helpompaan muotoon Denateds ja tällä nimellä sitten tehtiin pari huimaa keikkaa, ennen kuin nimi vääntyi lopulliseen Happotedit formaattiin.

Koska alun perin oli aivan ehdottomasti kunnon 80’s-henkeen mukana myös pesulauta, niin semmoinenhan piti saada. Apu löytyi pian, sillä bändi maine oli kiirinyt jo kauas, sillä Hurriganes- cover bändeissä C.C. Ganes ja Fever, bassoa jumputtanut Hannu ”Hande” Pussinen tarjoutui hätiin avuksi. Bändin kolmannella keikalla Cafe 52:ssa syksyllä -95 (?)Hande havaittiin oivaksi höysteeksi bändiin ja pian miehen pyykkilauta & todellinen ALEhalpis-akustinen kitara oli bändin vaki-kalustoa.

Keikkojen tipahdellessa silloin tällöin ja vuosien vain kuluessa, tehtiin biisejä hiljalleen vain lisää. Pikkuhiljaa alkoi kyteä jo lähes legendaarisiksi muodostuneiden käännösten taltioiminen jonkin näköiseen levyformaattiin. Masu tunsi verrattain hyvin Jungle Recordsin pääfakiiri Marko ”Hakki” Hakalan ja selitti tälle ideansa. Vastaus oli, että totta kai julkaistaan, hyvä idea, soittele kun asia etenee.

Koska asia kävi niin helposti, vaati homma vielä hieman pientä kypsyttelyä. Yksi uudistuksista oli värvätä bändiin kunnon dägä-dägä kitaristi että homma pelaa. Masun hyvä ystävä Timo ”Q-mies” Qvintus oli kaikessa hiljaisuudessa iän karttuessa opetellut soittamaan kitaraa, joten hänet valittiin bändiin tuomaan tuoretta ”soittotaitoa” rutinoituneiden keikkamuusikoiden keskelle.

Levyprojekti nytkähti viimein liikkeelle kesällä 2004 ja äänittäjäksi tuli kuin luonnostaan Cast Iron Arms-ikoni Mikko Rintasaari. Levysessio poiki myös joitain keikkoja ja yllättäen Mikko huomasi olevansakin liitetty bändiin jäseneksi tekemään kaikkea mahdollista.

Levytyssessiot kestivät aika kauan ja saatiin lopulta valmiiksi helmikuussa 2005. Levyä miksattiin pitkään ja hartaasti ja jossain vaiheessa (taas) jossain kosteassa sessiossa kaivattiin banjon perään ja niinpä tuohon huutoon vastasi Wagtails-bändin kitaraveikko Timo ”Kali” Kalijärvi. Loppu on historiaa, seuratkaa sitä ja pitäkää happohauskaa Happotedien kanssa.