Koru

Äänekoski-korun tarina

Viikinkiaikainen koru löytyi Mämmeltä pellosta, eli ihan Humalamäen naapurista. Seudulla on asuneet ja vaeltaneet jo varhain ihmiset, samoihin aikoihin kuin Saarijärvellä ja Konginkankaalla.

"Oli viileä syksyinen päivä 1920-luvulla, kun Äänekoskella maanviljelijä Eelis Kautto ajoi hevosellaan syyskyntöjä sukunsa omistamalla yli vuosisadan vanhalla peltolaikullaan, Pohjan talon lähellä Mämmellä. Auran viillokselle nousi oudon näköinen esine, viikinkiaikainen kupurasolki, jossa oli omalaatuinen nystyräkoristelu.

Koru oli pronssinen, ympyriäinen kupurasolki, jotka parina kiinnittivät vaippahameen olkapäillä. Varakkaammat naiset ripustivat niiden välille rinnan yli pronssiketjun, johon he kiinnittivät erilaisia riipuksia. Korun erikoisuus ovat sen nystyrät, jotka sijoittuvat säteittäin keskustasta kolmen nystyrän riveinä suorakulmaisesti neljään suuntaan. Nystyräkuvioinnin lisäksi korussa on Hannun vaakunaan viittaavaa urakirjailua, joka juontuu vanhemmasta skandinaavisesta eläinaiheisesta ornamentiikasta.

Äänekoski-koru on tuhannen vuoden takaa viesti siitä, miten ihminen vaelsi ja asettui sisämaahan. Korujen merkitys viikinkiajalla korostui ja siksi kotimaisen korusepän luomus oli tärkeä osoitus erämaahan kotiseutunsa perustaneen itsenäisyydelle. Niin sen kätkeneet kuin korua kantaneet henkilöt pitivät sitä suuressa arvossa."

Korun (pronssi, hopea) suunnittelu ja valmistus: Kultaseppä, gemmologi Sanna Hytönen

Teksti ja kuvat: Helena Ojanen 

Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistys ry 2020

Bannerin kuva: Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistys ry