09. syyskuu

On se jännää tämä pienen koiran elämä ja aina vain jännemmäksi se käy, kun ekasta juoksuajasta ei vain loppua näy. Olen jo käynyt kerran lääkärissäkin tämä pitkittyneen juoksuaikani vuoksi. Silloin katsottiin ultralla ja kaikki näytti olevan ihan ok. Nyt on jo meneillään 9. viikko eikä tämä näytä lainkaan hellittävän, minulla onkin perjantaina uusi lääkäriaika, toivottavasti saan jotain helpotusta tähän.

Mutta olen minä kuitenkin viettänyt lähes normaalia elämää. Olen kova tyttö sienestämään, se on suunnattoman hauskaa juosta pitkin poikin metsässä ja välillä aina yllättää emäntäni hyppäämällä juuri sen sienen päälle, jota hän on poimimassa. Olen myös hieman oppinnut tekemään "pahojani" revin mielelläni papereita silpuksi lattialle.

Viikonloppuna olin pihatöissä ja oli hauskaa kahlata isossa lehtikasassa, yritin myös kaivaa näätäleluni pihalla olevaan hiekkakasaan "kypsymään" , mutta en ehtinyt, tulivat mokomat ihmiset ottamaan leluni pois ja antoivat tylsän pallon tilalle.

No tässäpä tältä erää - näin syksyllä kun ei oikein tämä juttusuoni pulppua. Iloista syksyä kaikille ja tässä muutama uusi kuvani. Kunhan tulee pikkaisen lunta ja pakkasta niin eiköhän taasen juttua ala syntyä.

"Ai minä vai?" ilmeeni

Mä näin mä näin se meni tonne se oli iso muurahainen!

joo tosta se on mennyt

jaa mitäs tuolla tapahtuu?

Luin juuri lehden...

.....ja alkoi ramasee

Joks nää tangat vois ottaa pois? Ai ei vai.