05. toukokuu

Aah ihana toukokuu! 24-26 astetta lämmintä ja aurinko paistaa helottaa taivaan täydeltä. Tässä kotipihassa on niin paljon kaikkea tutkittavaa ja kivoja paikkoja tehdä kaivauksia.

Olenkonhan ollut arkeologi tai maansiirtourakoitsija entisessä elämässäni, sen verran runsaasti kaivan koloja maahan. Välillä kyllä keksin haudata niihin kuoppiin jotain ruokaa tai luuta piiloon kypsymään. Emäntänikin sekosi tyystin, kun tuli kauniit ilmat. Hän otti sellaisen hassun kepin, jonka toisessa päässä on kummallisia muovipiikkejä (niin hän ainkin minusta niitä nimitti) ja alkoi sillä rapsuttamaan maata. Mutta eihän sillä mitään kuoppia saanut aikaiseksi kasasi vaan lehtiä ja oksia yhteen kasaan. Höh, ihan hassua puuhaa, kyllä minä parhaani mukaan emäntääni yritin auttaa ja näyttää miten ne kuopat kaivetaan ja taisin minä aika kovaa haukkuakin sen hassun harvaksi kutsutun kepin.

Arvatkaas mitä minulle tänään 15.5. aamulenkillä tapahtui! Kuljettiin pellon laitaa ja minua alkoi kovasti korvalliselta kutittamaan ja eipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä raprsuttamaan. Sen verran kova kutina oli, etten ehtinyt katsoa missä kohtaa olin, ja kun aloin rapsuttamaan nojasin samalla hieman liian paljon taaksepäin ja hupsista! Kupsahdin kuperkeikkaa ja suoraan takanani olleeseen ojaan, joka oli aivan täynnä vettä. Emäntääni harmitti kun ei ollut juuri sillä hetkellä kamera mukana, olin kuulemma niin hauskan näköinen, kun sain itseni ojasta. Ensin nousi veden alta kuono ja pää, jossa oli iljettävän näköistä kellertävää ja mutaista mönjää, kastunutta siitepölyä ja sammakon kudun näköistä mössöä. Sitten hyppäsin ylös ja ihmeissäni katsoin emäntääni "mitä oikein tapahtui" -ilme naamassani. Kyllä emännälläni oli hauskaa, enkä minäkään siitä sen kummemmin pahaksi pistänyt. Juoksin pitkin peltoa itseni kuivemmaksi ja sitten kun kotiin päästiin, mentiin suoraan vesihanan alle ja huuhdeltiin haisevat mössöt turkista poies.

Toinen asia mistä emäntäni kovin iloitsee on se, että olen alkanut oppia tuon hihnassa vetämättä kulkemisen taidon sekä osaan myös jo seurata sivulla jonkin matkaa ilman hihnaakin, ihan kuin isotkin koirat tekee. Enhän minä pitkään jaksa keskittyä, kun on niiiiiin paljon kivaa tekemistä.....

Niin ja siellä pentukoulussa (www.koirakaksikko.com), jossa käyn, on mun "luokalla" aivan ihana poikakaveri, sen nimi on Pate. Pate on Novascotiannoutaja ja se osaa tosi kivasti tehdä kaikkee mitä meille opetetaan ja sit must on niin kivaa kun sekin välillä tekee mitä haluu ihan niin kuin minäkin :) . Tunnin päätteeksi meillä on ollut sellainen leikkivartti, jolloin me saadaan Paten kanssa peuhata oma maun mukaan. Se on tosi kivaa. Emäntäni saa aina välillä sätkyjä, kun meillä on vauhti päällä ja mä juoksen kovaa päin tuolin tai pöydän jalkaa.

.....

30.5.10

Niin se kului toukokuu ja ensimmäinen koulutusjaksokin loppui. Emäntäni sai paljon hyviä ohjeita minun kouluttamiseeni ja kyllä alkoikin oppiminen sujua.

Nyt olen oppinut hihnassa kulkemisen idean ja osaan jo aika usein kohdata vastaan tulevan koiran nätisti, toki vielä unohdan kuinka pitikään toimia, riippuu vähän päivästä ja vastaan tulevasta koirasta. Mutta nyt tiedän perusidean joten näitä taitoja on helpompi hioa ja hienosäätää. Kesäkuussa aloitan Koirakaksikon järjestämällä Hupia ja hyötyä -kurssilla, odotan innolla sitä!

Viikko sitten kävimme tutustumassa Purina-areenalla agilityrataan - ihan vaan katsomassa. Samalla sain tavata muita ländereitä, kyllä ne olivat tosi mukavia ja kivanoloisia

kavereita! Sain myös kokeilla putken läpi juoksua. Se olikin hauskaa hommaa. Sitten kun olen isompi saan opetella lisää agilitytaitoja.

Näissä kuvissa me leikitään Paten kanssa

Näissä kuvissa olen pihallamme.