Kiitos kaikille tapahtuman suuresta suosiosta ja vilkkaasta keskustelusta! Yli 75000 mukanaolijaa ei ole vähän.

En ole aiemmin kirjoittanut mitään tähän tapahtumaan, mutta yritän koota muutamia omia, en minkään etujärjestön tai puolueen, ajatuksia tähän - aivan liian pitkään - viestiin.

Tapahtuma perustettiin sen vuoksi, että näen Suomen nousevan vain työtä tekemällä. Oikoteitä ei ole. Lisäksi pidän työmarkkinajärjestöjen neuvotteluja mielenilmausta tehokkaampana tapana edistää Suomen tilaa. Kenellekään ei ole uutinen, että AKT pystyy pysäyttämään Suomen. Hyvä uutinen olisi, jos he pystyisivät esittämään listan toimenpiteistä, joilla Suomi saadaan nykyisestä pysähtyneisyyden tilasta liikkeelle.

Monet tapahtuman sivulle kirjoittaneet ovat ottaneet mielenilmaukseen jyrkän kannan - puolesta tai vastaan. Vastakkainasettelu ei ole tapahtuman tarkoitus. Koskee se sitten leikkauksen kohteiksi joutuvia - niistä välttyviä, työntekijöitä - työnantajia, yrittäjiä - muuta maailmaa, köyhiä - rikkaita… Kaikkien on osallistuttava Suomen nousuun saattamiseen, kukaan ei voi sanoa ettei tämä minua koske.

Nyt tietysti osa lukijoista puhisee, että helppo se rikkaiden yrittäjien on sanoa, kun itseltä ei leikata ja rahaa on. Oma tarinani on seuraava: Ollessani palkkatyössä sain korkeaa palkkaa, josta olisi hyvin voinut maksaa enemmän veroja. Yrittäjänä ollessani tilanne on toinen. Viimeksi sain palkkaa 3000 e bruttona kesäkuussa, ehkä seuraavan kerran samanlainen palkka voidaan maksaa lokakuussa. Panostamme yrityksemme palveluiden kehittämiseen ja tulevaisuuteen, kuten monet muutkin kasvuyritykset. Osinkoa emme ole voineet jakaa, emmekä pysty sitä ensi vuonnakaan tekemään. Onneksi hyvinvointiyhteiskunnan myötä opiskeleva vaimoni saa peruspäivärahaa reilun tonnin ja lapsilisiä maksetaan neljästä lapsesta jonkin verran. Tällä olemme pärjänneet ja asuntolainaakin voidaan lyhentää. Tämä on ollut oma valintani, josta olen hyvin onnellinen. Ilman hyvinvointiyhteiskuntaa tällainen ei kuitenkaan olisi mahdollista. Jotta hyvinvointiyhteiskunta jatkossakin turvaa kaikkien minimitoimeentulon, Suomi pitää saada nousuun. Muuten tuloksena on hallittu tai pahimmassa tapauksessa hallitsematon alasajo.

Monet ovat sanoneet leikkauksien vähentävän ostovoimaa ja kurjistavan taloutta entisestään. Suomi on pieni maa, jolla on pienet markkinat. Koko menestyksemme ja hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistanut kasvu on syntynyt ulkomaankaupalla. Terva, puu, paperi, metalliteollisuuden tuotteet kuten myös tietotekniikka ovat omalla ajanjaksollaan olleet Suomen menestyksen vetureita. Kiinnostuneet voivat lukea Markku Kuisman kirjan Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000. On hämmentävää ajatella, että nyt, kun globalisaatio on noussut aivan uudelle tasolle, maamme voisi pärjätä pelkästään kotimarkkinoiden varassa.

Somebody asked about the salaries we pay to our employees. It depends on amount of work and other variables, but is something between 200 eur and 4000 eur per month. We have students as part time employees working only few hours during the month for the few hundred euros. Also we are using subcontractors in different parts of the world, but if something can be done in Finland with competitive costs, we will do it. We are not competing with salary, but we offer work that many are doing during their free time in any case. Now they can combine work and a hobby.

Jotkut ovat pitäneet tätä tapahtumaa työttömiä pilkkaavana. Vaikka korkea työttömyys on suuri syy kiihtyvään velkataakkaamme, ei tämä ole tietenkään yksittäisen työttömän syy. Työpaikat, johon työttömät toivottavasti mahdollisimman pikaisesti pääsevät, syntyvät ensisijaisesti yrityksiin. Mutta sen eteen tarvitaan enemmän työtä: kovempaa myyntityötä maailmalla, jotta suomalaiset tuotteet ja palvelut kävisivät kaupaksi tai nopeampaa normien purkua ja hakemusten käsittelyä, jotta potentiaaliset investoinnit realisoituisivat mahdollisimman nopeasti.

Monet ovat kysyneet minulta mitä pitäisi tehdä, jos nykyiset hallituksen esitykset eivät käy. Itse toivon, että työmarkkinajärjestöt saavat sovittua esityksen, joka olisi hallituksen esitystä oikeudenmukaisempi. Nythän hallitus on esittänyt mitä heidän toimivaltansa mahdollistaa. Rakenneratkaisut ja -uudistukset ovat erikseen, mutta tässä ehdotukseni työmarkkinakokonaisuuteen:

1. Lomaltapaluurahojen poisto kaikilta palkansaajilta. Tämä saavutettu etu oli osa metallin 1971 työtaistelun ratkaisua kun haluttiin varmistaa, että työntekijät oikeasti tulevat töihin esim. Ruotsista pitkän lakon jälkeen. Työtaistelun syillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä lomaltapaluurahan kanssa vaikka Riku Aalto niin HS:n haastattelussa sanoi. Kimmo Rentolan kirja Vallankumouksen aave valottaa lakon taustaa. Nyt luulen kaikkien tulevan töihin kesälomaltaan ilman tätä porkkanaa.
2. Työajan pidentäminen arkipyhien tai pekkaspäivien palkallisuuden poistolla. Viisaat ekonomistit varmaan osaavat laskea kuinka paljon työaikaa pitää pidentää, jotta kilpailukyky saadaan kuntoon.
3. 200 tunnin työaikapankit / liukumat kaikkiin työehtosopimuksiin. Sama malli, jota monissa metalliteollisuuden yrityksissä jo nyt käytetään. Tältä ylimenevältä osalta 300% palkka ylitöistä. Näin työvoima joustaisi tarpeen muuttuessa, mutta ylityö ei olisi kenellekään kannattavaa, vaan olisi kaikissa tapauksissa järkevämpää palkata uusi työntekijä, jos tarve on pysyvä.
4. Vuosilomien rajaaminen 30 päivään. Varsinkin, jos vain arkipäivät lasketaan, kyllä kuuden viikon loman pitäisi riittää akkujen lataamiseen raskasta työtä raatavalle virkamiehellekin.
5. Kaikille palkansaajille viisi palkallista koulutuspäivää vuosittain työnantajan hyväksymään koulutukseen. Osaava työvoima on Suomen tärkein kilpailuvaltti kansainvälisessä kilpailussa. Jos emme tee asioita paremmin ja tehokkaammin kuin halvemman työvoiman maat, emme enää koskaan pärjää heille. Läpi elämän kestävä kouluttautuminen takaa myös paremmat mahdollisuudet uusien innovaatioiden keksimiselle sekä uranvaihdoksille muutostilanteissa.
6. Kvartaalikapitalismin ruokkiman ylimmän johdon palkkioiden suitsiminen. Olen suhtautunut hyvin kriittisesti erityisesti rahoitussektorin palkkioihin vuoden 2008 jälkeen. Maailmanlaajuinen finanssikriisi oli kokonaan pankkiirien ahneuden ja luottoluokittajien osaamattomuuden tulos. Vaikka normien purkaminen on välttämätöntä, on ylimmän johdon palkitsemista lainsäädännöllä rajoitettava, jos yritykset eivät itse tätä ymmärrä tehdä.Tähän varmaankin EK pystyy solidaarisuuden nimissä hyvin mallin esittämään.

Akava ja STTK ovat jo luvanneet listan ehdotuksista maamme kilpailukyvyn parantamiseksi. Toivottavasti nämä ehdotukset mahdollistavat tavoiteltavan kilpailukykyloikan. SAK ei voi vain odotella sivussa ja sanoa EI tasaisin väliajoin, kun muut tekevät esityksiään.

Monet välttämättömät toimet ovat EK:n linjan mukaisia. Heidän osaamisensa tulee esille, kun etsitään keinoja parantaa palkansaajien asemaa kilpailukykyä vaarantamatta. Jos tätä tahtoa palkansaajien aseman heikentämisen minimoimiseksi ei ole, on moraalitonta vain myhäillä sivusta kun hallitus ajaa EK:n linjan mukaisia tavoitteita eteenpäin.

Tapahtumassa on myös keskusteltu kansikuvan sitaatista by Theodore Roosevelt. Kun perustaa tapahtuman parin minuutin miettimisellä ja lataa kansikuvan viiden minuutin haulla, ei syvällistä analyysiä ehdi tekemään. Ihan yhtä hyvin voitaisiin otsikossa sanoa J.F.Kennedyn sanoin: Ask not what your country can do for you - ask what you can do for your country. Kummankaan sitaatin tarkoitus ei ole ottaa kantaa esittäjänsä politiikkaa vastaan tai sen puolesta.

Koska olemme perjantaina töissä, tällä palstalla voi aiheesta keskustella ja sitä kommentoida vielä viikonlopun ajan. Sen jälkeen avautuu uusi tapahtuma, jossa keskustelua voidaan jatkaa hieman strukturoidummin. Siellä myös keskustelua moderoidaan ja spämmääjät blokataan. Kriittinen keskustelu on aina tervetullutta, mutta yksisilmäinen yhden totuuden toitottaminen - varsinkin jos se ei perustu faktoihin tai on muuten perusteiltaan heikkoa mallilla: “V/&/%n riistoporvariyrittäjät ne vaan repii jätkän selkänahkaa.” - ei jatkossa saa palstatilaa.

Hyvää työpäivää 18.9!