Voidaanko katupölyä vähentää?

Kevään tullessa pikkuhiljaa näillekin leveysasteille, on talvihiekoituksesta johtuva pöly jälleen tukkinut monien henkilöiden hengitysteitä tai muuten vain huonontanut ilmaa sekä liannut autoja, taloja, ikkunoita… Lehtien palstoilla on käyty kiivasta mielipiteiden vaihtoa katujen ja teiden puhdistamisesta, sekä siihen liittyvistä haittavaikutuksista. Tätä jokakeväistä ongelmaa osataan jo odottaa, mutta onko olemassa mahdollisuuksia sen vähentämiseen tai ehkä kenties ongelman poistamiseen kokonaisuudessaan?

Suurin osa pölyävästä materiaalista on peräisin talven hiekoituksista. Tämä hiekoitus liukkautta estämään on varsinkin kaupungeissa välttämätön, sillä huomattavasti useammat ihmiset kokevat liukkaat kadut ja tiet paljon suurempana ongelmana kuin keväisen pölyn. Katupöly on kuitenkin vähäisimmässäkin määrin terveydelle haitallista, samoin kuten esim. asbestin ja mineraalivillan kuidut. Millekään näille materiaaleille ei voida osoittaa terveydellisesti turvallista hiukkasten määrää hengitysilmassa.

Suonenjoella on kehitetty useita vuosia menetelmää, jossa hiekka levitetään kuumana tiehen, johon se muodostaa ”hiekkapaperipinnan”. Menetelmää on testattu aiemmin onnistuneesti Ruotsissa ja nyt myöskin Suomessa ollaan heräämässä menetelmän avulla saataviin hyötyihin. Kun hiekkaa levitetään kuumana, se kestää polanteisessa tiessä tai luistinrataa muistuttavassa kadussa yli 10 kertaa kauemmin kuin kylmänä levitetty hiekka. Tämä johtaa parempaan liikenneturvallisuuteen ja kustannusten vähenemiseen, koska hiekkaa tarvitsee levittää entistä harvemmin.

Käytettäessä kyseistä menetelmää liukkauden estämiseksi niin teillä kuin katuosuuksillakin hiekkaa pyörii kaduilla ja teillä vähemmän, joka huomataan varsinkin näin keväisin vähäisempänä pölynä ja myöskin pienempänä työmääränä väylien puhdistajille. Kuumaa hiekkaa kaduille levittämällä pölyongelmaa ei voida poistaa, mutta sitä voidaan huomattavasti vähentää.

Mikäli tätä kuuman hiekan levitykseen perustuvaa menetelmää hyödynnettäisiin laajemminkin teiden liukkauden torjunnassa, voitaisiin suolauksen mukana tulevia ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia niinikään pienentää. Tällä menetelmällä voidaan korvata n. 30% - 40% nykyisin suolattavista teistä, joten liukkaudesta ei tarvitse kärsiä myöskään ympäristöllisesti herkillä alueilla kuten pohjavedenottamoiden lähistöillä.

Nykyisin tiehallinto/tieliikennelaitos joutuvat korvaamaan tuhansia tiesuolauksen johdosta saastuneita kaivoja. Näiden korvattavien kaivojen lisääntymistä voidaan jatkossa vähentää tieliikenneturvallisuudesta tinkimättä, mikäli kuumahiekoitusta otetaan laajempaan käyttöön koko maassa. Näkisinkin mielellään tieliikennelaitoksen edelläkävijänä ympäristöä vähemmän kuormittavien tienhoitomuotojen käyttäjänä esim. tämän menetelmän muodossa.

Lisäksi kaupungit, kunnat ja yksityiset huoltoyhtiöt, jotka vastaavat usein katujen talvikunnossapidosta, voisivat taajamissa ja kaupungeissa helpottaa keväisin köhivien ihmisten tuskaa kylvämällä vähemmän hiekkaa kaduille. Tämän on kuitenkin tapahduttava menetelmin, jotka eivät ainakaan vähennä liikenneturvallisuutta. Tämä uuteen kalustoon tapahtuva investointi maksaisi itsensä nopeasti pienentyneiden materiaalikustannusten muodossa takaisin. Edellisten hyötynäkökohtien ohella kyseisen menetelmän käyttöönotto tukee myöskin pohjoissavolaista metalliteollisuutta, joka on eräs maakunnan teollisuuden vetureista kaikilla seutukunnilla.