Valinnanvapautta lisättävä
Viime perjantaina SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ehdotti vanhempien osa-aikaisen hoitovapaan uudistamista. Ehdotus on oikeansuuntainen ja kannatettava, mutta riittämätön. Ihalainen esitti molemmille vanhemmille oikeutta osa-aikaiseen hoitorahaan kunnes lapsi täyttä kymmenen vuotta. Nykyisinhän tämä mahdollisuus on vain toisella vanhemmista ja se loppuu lapsen päättäessä ensimmäisen kouluvuotensa. Lisäksi esitys sisälsi vuoden mittaisen saman työnantajan palveluksessa olon poistamisen tuen saannin ehdoista.
Tänä päivänä perheiden valinnanvapaus lastenhoidon toteuttamisessa on nimellinen. Sekä lasten kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki että osittainen hoitoraha ovat taloudelliselta houkuttelevuudeltaan sellaisella tasolla, ettei monille lapsiperheille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin turvautua kunnalliseen päivähoitoon. Äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahan päättymisen jälkeen, tulee vanhemmilla olla muitakin taloudellisesti mahdollisia vaihtoehtoja lastenhoitoon kuin kunnallinen päivähoito.
Nykyinen järjestelmä pienellä remontoinnilla ja tasokorotuksilla mahdollistaisi kolme eri vaihtoehtoa lasten päivähoidon valinnassa. Kunnallisen päivähoidon lisäksi kotihoidon tuki tulee korottaa sellaiselle tasolle, joka houkuttelee myöskin sitä käyttämään. Nykyinen 252,28 € hoitoraha mahdollisesti lisättynä 168,19 € hoitolisällä pientuloisille, ei ole kilpailukykyinen vaihtoehto. Kolmas kannatettava päivähoitomuoto on lasten yksityisen hoidon tuen ja osittaisen hoitorahan yhdistelmä, joka tarjoaisi vanhemmille mahdollisuuden hoitaa osan päivästä lastaan/lapsiaan ja samalla lisäisi yksityisten hoitajien määrää. Nyt nämäkään vaihtoehdot eivät taloudellisesti kummemmin houkuttele.
SAK:n ehdotus osa-aikaisen hoitovapaan ja osittaisen hoitorahan uudistamisesta parantaisi eritoten koulua käyvien lasten iltapäivähoidon tilaa. Nykyisinhän monet koulutaipaleensa alkuvuosilla olevat lapset joutuvat viettämään iltapäivät yksin, mikä ei heidän kasvulleen ja kehitykselleen ole kovinkaan otollista. Osa-aikaisen hoitovapaan parannusten myötä molemmille vanhemmille mahdollistuisivat yhteiset iltapäivät alle kymmenvuotiaiden lastensa kanssa.
Työssäoloehdon poistaminen tuo useat pätkätöiden kurimuksissa piehtaroivat perheet tuen piiriin. Vaikka yhteiskunnallisena tavoitteena tulee ollakin pitkäaikaisemmat ja vakituiset työsuhteet, on järjestelmien mukauduttava vallitsevaan pätkätyökulttuuriin. Ihalainen puolustaa ymmärrettävästi omiaan näillä uudistuksilla, mutta osittainen hoitoraha tulee tehdä mahdolliseksi myöskin yrittäjille. Nykyisinhän tämän etuuden piiriin kuuluvat vain virka- tai työsuhteessa olevat henkilöt.
Molempien vanhempien oikeus osa-aikaiseen hoitovapaaseen lisäisi myös yhteistä vanhemmuutta ja lapset saisivat myöskin miespuolisia roolimalleja entistä enemmän. Tänä päivänähän miesten vähyys peruskoulun opettajakunnassa ja äidin pääasiallinen lasten hoitovastuu kotona, johtaa valitettavan usein tilanteeseen, jolloin varsinkin pojat jäävät ilman miehistä roolimallia.
SAK:n ehdottama uudistus ei varmaankaan suuresti rasittaisi yhteiskunnan kassaa, sillä esim. lisääntyvien verotulojen ansiosta uudistettavasta hoitovapaasta aiheutuvat kulut tulevat helposti katettua. Muut tärkeät lapsien hoitoon ja lapsiperheiden asemaan liittyvät uudistukset sen sijaan eivät varmaankaan heti ja yksiselitteisesti lisää tuloja valtion kirstuun. Vaikka näiden mahdollisuuksien laajentamisen vaikutus onkin pitkäaikaisempi ja enemmänkin yleistä hyvinvointia lisäävä, tulee jokaisen päättäjän pohtia kuinka tärkeinä kyseisiä uudistuksia pitää. Ne ovat arvovalintoja, jotka ainakin viime vuosina ovat valitettavan usein kaventaneet valinnan mahdollisuuksia ja samalla myös pikkuhiljaa nakertaneet kunnallisen päivähoidon vaihtoehtojen uskottavuutta.