Uusi tutkimus puhdistaa Ahon hallituksen mainetta

Economic policy- nimisessä brittiläisessä aikakauskirjassa julkaistu Suomen johtavien kansantaloustieteilijöiden professori Seppo Hakapohjan ja professori Erkki Koskelan tutkimus käsittelee suurta lamaa 1990- luvun alkupuolella. Laman syynä tutkimuksessa pidetään huonoa onnea ja huonoa politiikkaa.

Onnen piikkin voidaan laittaa mm. vuosikymmenen vaihteessa tapahtunut Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan romahtaminen ja yleismaailmalliset suuret suhdannevaihtelut. Tähän huonoon onneen ei kuitenkaan voida rakentaa koko totuutta laman synnystä. Sillä mitä ilmeisemmin onnistuneella politiikalla 1980-luvun loppupuolella oltaisiin kärsitty vain muutamien vuosien mittaisesta taantumasta, nyt tapahtuneen laman sijaan.

Huonoksi politiikaksi lasketaan huonosti hoidettu rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen. Korkosäännöstelystä luopuminen, yksityisen sektorin vapaa lainanotto ulkomailta sekä valuuttakurssin sitominen ilman verotuksen uudistusta ja pankkivalvonnan tiukentamista oli tutkijoiden mukaan suurin syy lamaan. Tämän jälkeen tultaessa 1990- luvulle ei poliitikoilla ollut käytössään kuin huonoja vaihtoehtoja.

Vapaat rahoitusmarkkinat velkaannuttivat yritykset nopeasti ja laman tullessa tilanne muodostui hyvin usein katastrofaaliseksi. Näiden tapahtumien johdosta työttömyyden määrä on laskenut hämmästyttävän hitaasti talouden nousuun kääntymisen jälkeen 1993, sillä rahoitusvaikeuksissa olleet yritykset eivät ole investoineet tai työllistäneet entiseen malliin. Tämä on tutkijoiden mukaan tärkein syy nykyiselle korkealle rakennetyöttömyydelle.

Laman aikana paljon puhutulla elvytyksellä ei olisi saatu nykyisen kaltaisia tuloksia, kuten naapurimme Ruotsin tilanteesta nyt näemme. Maassamme olevasta noususuhdanteesta huolimatta työttömyysaste on kuitenkin edelleen melko korkea. Tutkijoiden mukaan lähes kaikki on rakennetyöttömyyttä. Heidän mukaansa tämän rakennetyöttömyyden poistamiseksi ainoita mahdollisia toimia ovat rakenteelliset toimet.

Näiden rakenteellisten toimien kuten esimerkiksi työnantajmaksujen alentamisen tai työttömyysturvaetujen kiristämisen kaltaisia toimia hahmoteltiin Suomen Keskustan esittämässä työreformissa, mutta vastustus oli melko tyrmäävä. Ehkäpä eräänä syynä tähän on se, että kansa ei ole vielä valmis näihin kipeisiin toimiin vain muutamia vuosia lamasta toipumisen jälkeen. Mikäli rakennetyöttömyyttä kuitenkin halutaan ennen seuraavaa taantumaa alentaa, ovat tämänkaltaiset rakenteelliset toimet välttämättömiä.

Viimeaikoina lehdissä olleet kommentit Ahon hallituksen aikaansaamista leipäjonoista ja mielipiteet siitä että Esko Aho muistettaisiin loppuelämänsä kurjuutta tuoneena pääministerinä ovat vailla sidettä todellisiin tapahtumiin. Em. tutkimus puhdistaa entisestään Ahon hallituksen mainetta lamaan syyllisenä osapuolena ja kertoo selvästi todellisten ja korjaamattomien virheiden tapahtuneen jo Holkerin sinipuna- hallituksen ollessa vallan kahvassa kiinni.

Tämän tutkimuksen tuloksiin pohjautuen on helppo ymmärtää kansantaloudessa ja politiikassa tapahtuneet syy- ja seuraussuhteet suuren laman aikana ja varsinkin ennen sitä. Luultavasti samanlaista lamaa ei lähitulevaisuudessa Suomessa koeta, mutta viimeistään nyt tiedetään osa lamaan johtaneista syistä ja toivottavasti ne seuraavalla kerralla osataan hallita paremmin kuin reilut kymmenen vuotta sitten.