Työtä vai uraa?

Kesälomamatkalla Suomessa seurasin sivusilmällä laimeata kesäkeskustelua ajankohtaisista aiheista. Tärkein kysymys monien kommenteissa oli työurien pidentäminen.

Tämä maaginen toimenpide tuntui ratkaisevan ikääntyvän maan ongelmat, maksattavan Suomen historian suurimman valtionvelan pois pikapikaa ja turvaavan hyvinvointivaltion palvelut vuosikymmeniksi eteenpäin.

Ongelmana on vain sanan alkuosa. Jos kannattavaa työtä ei ole, on työ(ttömyys)uran pidentämisestä enemmänkin haittaa.

Kovasti puhuttua työvoimapulaa tai kiihkeätä tarvetta työurien pidentämisestä on edelleenkin vaikea käsittää työttömyysprosentin ollessa kaksinumeroisissa luvuissa.

Kannattaakin keskittyä siihen yhdyssanan alkuosaan. Kun mielekästä työtä on, niin urat kyllä pitenevät itsestään.

Aasiassa näkee paljon vanhuksia töissä. Kysellessäni paikallisilta ihmisiltä, miksi nämä mummot ja papat eivät ole kotona nauttimassa eläkepäivistä, yleinen vastaus on: ”He haluavat tehdä töitä.”

Hyvin harvalla taloudellinen tilanne yksin pakottaa heidät töihin. Monille työympyrät ja siinä vuosikymmenten aikana syntynyt sosiaalinen verkosto ovat tärkeämpiä, kun rannalla köpöttelyyn tarvittava kävelykeppi.

Singaporen entinen pääministeri ja nykyinen Minister Mentor Lee Kuan Yew on 86-vuotias ja painaa edelleen töitä minuuttiaikataululla. Viime viikon haastattelussa hän kertoi vauhdin hieman hiljentyneen, mutta pelkäsi sen pysähtyvän kokonaan, jos hän jäisi kotiinsa lepäämään.

Samanlaisia kuvia muistuu mieleeni myös USA:sta. Muistan erään papparaisen, joka piti auttaa lentokoneeseen vastaanottamaan yhtä tarkastuslentoani reilu vuosikymmen sitten. Hänellä oli kokemusta lentämisestä yli 60 vuoden ajalta, joten parikymppisten opiskelijoiden oli paras kuunnella mitä vanha mies puhui.

Ihmiset jatkavat töissä pitempään, jos työ on mielekästä ja palkitsevaa. Usein tämä mielekäs ja palkitseva työ on yksityisellä sektorilla myös kannattavaa. Kannattamaton tai valtion tukema työ taas on saattohoitoa, jossa hankalia päätöksiä pitkitetään ja veronmaksajien rahaa kuluu.

Sen sijaan, että pohdittaisiin onko ihmisen parempi jäädä eläkkeelle 65 vai 66 vuoden ikäisenä, kannattaa nämäkin panokset laittaa niiden puitteiden luomiseen, että töitä olisi edes avoimena ammottavan eläkeputken suun jälkeen.

Työpaikkojen pihtisynnytyksiin ja tekohengityksiin on turha panostaa. Valtion roolin tulee olla mahdollisuuksia luova, esteitä poistava ja osaajille koulutusta tarjoava, kun halutaan luoda kestävää kehitystä kannattavien työpaikkojen muodossa.

Asiasta kiinnostuneet voivat tarkastella Kiinan toimenpiteitä vihreän teknologian saralta. Kun USA:ssa varsinkin republikaanit ovat muuttaneet ilmastonmuutoksen nelikirjaimiseksi sanaksi - JOKE, Kiinassa sama asia on muutettu toiseksi nelikirjaimiseksi sanaksi - JOBS.

Kun Suomessa irtopisteiden keräykseen keskittyvät poliittiset avaukset unohdetaan ja keskitytään olennaiseen, voidaan jossakin vaiheessa nauttia myös uusista työpaikoista.