Tilatehokkuus paranee

Porvoon kaupungin strategiaa ja sen mittareita valmisteltiin pitemmän kaavan mukaan. Reilun parin vuoden työstämisen jälkeen valtuusto lopulta hyväksyi strategian mittarit syksyllä. Soraääniäkin prosessin aikana kuultiin.

Eräs mittareista on kaupungin virkamiesten lempilapsi: koulujen ja päiväkotien tilatehokkuus. Koska mittaristoon ei ole haluttu laittaa yhtään kovaa euromittaria, on tilatehokkuus toimeentulotuen saajien määrän ohella ainoa edes hämärästi kaupungin operatiivisiin kuluihin liittyvä mittari.

Vielä hämyisemmän tästä mittarista tekee sen tavoite: tilatehokkuus paranee. Mihin se paranee? Suurempaan lapsimäärään luokissa? Mikä on hyvä tilatehokkuuden taso? 50%, 90%, 100%, 200% vai jotain muuta? Paraneeko tilatehokkuus jos se muuttuu 200%sta 100%iin? Vai paraneeko se prosenttien muuttuessa 100%sta 200%iin?

Miksi keskitytään vain lasten ja koulujen sekä päiväkotien työntekijöiden tiloihin? Eikä samalla pitäisi tarkastella kaikkia kaupungin tiloja? Monissa yrityksissä tilatehokkuus on reilusti yli 100%, koska aina joku työntekijä on pois sairauden, asiakaskäynnin tai työmatkan takia. Ehkäpä kaupungin virkamiestenkin työtilojen tilatehokkuus paranisi ottamalla oppia yritysmaailmasta.

Koulujen ja päiväkotien tilatehokkuus on muuttunut viime vuodesta vaikka oppilasmäärä tai neliöt eivät ole. Onnistuneen mittarin laskentamalli ei voi muuttua vuosittain. Toivottavasti tilatehokkuuden osalta laskentamallia ei muuteta tarpeen mukaan oikeiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Koska strategia ohjaa kaikkea kaupungin päätöksentekoa, on tällainen ympäripyöreä mittari saanut huomattavan painoarvon esim. Itäisen alueen kouluverkkoa selvitettäessä. Viimeisimmässä selvityksessä mainitaan tästä strategian mittarista: “Tavoitteena on, että kaupungin ydintoimintaan tarvittavien toimitilojen tilatehokkuus olisi mahdollisimman korkea ja, että tilatehokkuus paranee.”

Jos todellakin tavoitellaan mahdollisimman korkeaa tilatehokkuutta, onko tavoitteena saada alakoululaisia 50 lapsen luentosaleihin, rajoittaa aineluokkien määrää tai antaa matematiikan opetusta musiikkiluokassa?

Koska lopulta budjetti ja kaupungin rahat perustuvat neliöiden tai tilatehokkuuden sijasta euroihin, tulisikin päätöksiä tehdä lapsien ja perheiden hyvinvoinnin lisäksi eurojen eikä neliöiden pohjalta. Ehkäpä eurot on hylätty päätöksenteosta siksi, että niitä ei tähänastisista koulujen lakkautuksista ole säästynyt.