Suomi nousee vain leikkauksilla

Monet tämänkin lehden palstoilla esiintyneet kirjoittajat ovat kovin sanoin arvostelleet maamme hallituksen esittämiä leikkauksia. Monet ovat myös haikailleet valtion velanoton lisäämistä alhaisen korkotason aikana. Tätä viestiä on yritetty vahvistaa eri talousasiantuntijoiden kommenteilla.

Suomen taloushistoriaa voidaan katsoa taaksepäin vajaat 30 vuotta ja nähdä miten eri toimintatavat auttoivat maamme lamasta. 1990-luvun alun laman aikana Ahon ja Lipposen hallitukset leikkasivat, mikä osaltaan syvensi lamaa, mutta loivat samalla pohjan, josta Suomi lähti seuraavat 15 vuotta jatkuneeseen nousuun.

2008 finanssikriisin jälkeen Vanhasen ja Kataisen hallitukset halusivat välttää 1990-luvun leikkaukset ja aloittivat huomattavalla velanotolla talouden elvytyksen. Tämä ei ole ollut kestävää politiikkaa. Kun muu Eurooppa ja varsinkin nopeammin kehittyvät markkinat USA:ssa ja Aasiassa ponnahtivat kasvu-uralle, jähmettyi Suomen talous pakkaselle 2012, jossa edellen majailemme.

Varsinkin kun viime aikoina sekä USA:sta, että Kiinasta on tullut viestejä kasvun hiipumisesta, on Suomen talouden tasapainottamisessa enemmän kuin kiire. Mikäli maamme julkisen talouden menoja ei saada painettua tulojen tasolle, joudumme kantamaan vastuuttoman politiikan seuraukset hyvinkin nopeasti.

Leikkausten vaaroista saarnanneet krugmannit ja stiglitzit vertaavat tietysti tilannetta kotimaansa USA:n vastaavaan, mutta siinäkin heidän muistinsa on valikoiva. USA leikkasi liittovaltion budjettia 2013 lähes 3%, eli enemmän kuin hallituksen esitetyt leikkaukset Suomessa. Paul Krugman ennusti tämän lisäävän työttömyyttä 700000 henkilöllä, mutta kokonaisuudessaan leikkausten aloittamisen jälkeen työpaikkoja on tullut yli 2 miljoonaa lisää.

Leikkauksilla on maalattu myös uhkakuvaa kutistuvasta kotimaisesta ostovoimasta. Suomi on pieni markkina, joka on menestynyt jo 1600-luvulta lähtien ulkomaankaupalla. Terva, puu, paperi, metalliteollisuuden tuotteet ja elektroniikka ovat vuorollaan tuoneet maahamme hyvinvointia, josta olemme voineet nauttia. Yhä kiihtyvän globalisaation myötä on hyvin hankala nähdä miksi ulkomaankaupan merkitys jatkossa vähenisi ja pärjäisimme vain tekemällä kauppaa keskenämme pienillä sisämarkkinoilla.

Leikkaukset tulee tietysti kohdentaa tarkasti. Koulutuksella ja elinikäisellä oppimisella mahdollistetaan osaaminen, jolla pärjäämme kehittyvillä työmarkkinoilla ja kansainvälisessä kilpailussa. Eräässä itäsuomalaisessa ammattikorkeakoulussa opetukseen käytetään 39% henkilötyövuosista. Jos koulut keskittyisivät opetukseen ja jättäisivät muut tehtävät, voidaan toteuttaa sekä koulutuksen leikkaukset, että parantaa opetuksen tasoa.

Julkisen talouden tasapainottaminen antaa mahdollisuuksia eri vaihtoehdoille vastuullisessa talouspolitiikassa. Nyt niitä vaihtoehtoja ei ole.

Tuomas Kanervala

Keskustan Porvoon kunnallisjärjestön pj

Kerkkoo