Mitä koronakriisin jälkeen?

Koronakriisi on järisyttänyt ennennäkemättömällä tavalla sekä yhteiskuntia että yksilöitä. Muutos on aikaisemminkin ollut jatkuvaa, mutta nyt se on monilla alueilla tapahtunut sellaisella vauhdilla jota harva viime vuonna ennusti. Mikä muutoksesta on pysyvää ja mitkä asiat palaavat loppuvuodesta takaisin vanhoihin uomiinsa?

Jos voittajista tällaisessa kriisissä voidaan puhua, niin yksi selkeä voittaja on digitalisaatio. Etätyö, etäopiskelu, virtuaalinen todellisuus ja simulaatiot ovat muuttuneet toiminnan valtavirraksi. Toiminnan hyödyt havaitaan ja sitä kehitetään sekä pakosta kriisin aikana, että sen jälkeen.

Työmatkailu vähenee entisestään, kaikki oppimateriaali on peruskoulusta yliopistoihin valmista verkko-oppimiseen, ja urheilutapahtumia voidaan seurata VR-lasit päässä kotisohvalla, vaikka näkymä onkin NBA-ottelun eturivistä ja vieressä virtuaalista ylävitosta heittää fani maapallon toiselta puolelta.

Valtion rooli vahvistuu yksilön kustannuksella. Individualistit eivät ole kokonaan ymmärtäneet omaa vastuutaan kriisin hoidossa, vaan valtiota on huudettu apuun määräysten ja pakkokeinojen muodossa. Siltikin joillakin on ollut hankala ymmärtää sääntöjen merkitystä. Jatkossa myös länsimaisissa demokratioissa henkilötietoja tullaan käyttämään laajemmin yhteisen edun nimissä esim. epidemioita rajoitettaessa.

Toinen julkiseen hallintoon liittyvä muutos on julkisen terveydenhuollon arvostuksen nousu. Sote- ratkaisussa yksityisten terveyspalveluiden tarjoajien rooli jää kysyntäpiikkien tasaukseen ja sote- ratkaisu rakentuu laajan julkisen palvelun varaan. Samalla myös alan työntekijöiden arvostus kasvaa.

Politiikassa ääripäät ovat löytäneet yhteisen vihollisen viruksesta ja politiikan tekeminen kriisillä on ainakin Euroopassa ollut vähäistä. Tämä suosii maltillisia keskiryhmiä ja saattaa vähentää poliittisen kentän polarisaatiota. Näin ainakin monien kriisien jälkeen on tapahtunut USA:ssa viimeisen sadan vuoden aikana.

Kun ihmiset oppivat pesemään kätensä oikein ja usein, sekä pitävät fyysistä etäisyyttä muuallakin kuin bussipysäkillä, influenssa ja muut lievemmät taudit vähenevät huomattavasti. Vaikka Suomessa ei ehkä jatkossakaan nähdä kertakäyttöhaalareissa tehtäviä kauppamatkoja tai hammastikulla hissin nappeja painavia henkilöitä, saattavat monet perinteiseksi muodostuneet tavat muuttaa muotoaan. Urheilukentillä ylävitoset muuttuvat kyynärpää- bumpiksi, kättelylle kehitetään vaihtoehtoisia muotoja ja hengityssuojaimet tulevat katukuvaan myös Porvoossa.

Talouden periaatteet tulevat muuttumaan merkittävästi. Valtavat elvytyspaketit yhdistettyinä toimenpiteisiin, jotka eivät tulleet vielä 2008 finanssikriisissä kyseeseen kirjoittavat talouspolitiikan sääntöjä uudelleen. Opintolainojen mitätöinti, laskujen maksujen siirtäminen ja muut esillä olleet toimenpiteen kriisin helpottamiseksi herättävät kysymyksen miten uudet säännöt määritellään? Mitä voidaan pelastaa? Ja miksi se tehtäisiin yhteisillä rahoilla?

Osa näistä muutoksista palautuu takaisin kriisiä edeltävään uomiin jonkin ajan kuluessa, mutta toivottavasti tästäkin kriisistä syntyy parempia toimintamalleja meidän kaikkien hyödyksi.