Mikä työllisyysbudjetti?
Maamme hallitus on hieromassa kasaan tulevan vuoden budjettia. Monet tahot Ay-liikkeestä lähtien ovat toitottaneet sekä ensi vuoden budjetin että syksyllä neuvottelujen kohteena olevan tulopoliittisen kokonaisratkaisun työllistävää merkitystä. Hallitus on nostanut työllisyyden parantamisen jälleen parrasvaloihin, sillä nyt alkaa olla viimeinen mahdollisuus saada edes jonkinlaisia tuloksia kohti yli seitsemän vuotta sitten lausuttua tavoitetta työttömyyden puolittamisesta.
Mutta budjetin päälinjaukset kertovat kaikkea muuta kuin päättäväisistä otteista työttömyyden alentamiseksi. Missä ovat työnantamista helpottavan työnantajamaksujen veronkevennykset? Entä missäpä yrittäjyyttä kannustavat ja sitä kautta työllisyyttä parantavat toimet? Nyt hallitus näyttää toteuttavan vain suurta missiotaan tuloveron kevennyksistä, jotka itsessäänkin on tällä kertaa hyvin kosmeettinen toimi ja työllisyyteen sillä ei käytännön merkitystä ole.
Hallitus pelaa näin vaalien lähestyessä varovaista peliä ja pyrkii vain hallinnoimaan yhteiskuntaamme. Tarpeellisia ja joskus jopa välttämättömiä uudistuksia ei haluta tehdä. Työllisyyteenkin ratkaisevasti vaikuttavia esteitä työn antamisen ja sen vastaanottamisen välillä olisi edelleenkin poistettava. Nythän monet työttömät joutuvat kieltäytymään työpaikasta, koska perheen käytettävissä olevat tulot pienenevät sosiaalisten avustusten vähentyessä. Mielestäni tällaiselle pohdiskelulle tulisi antaa entistä vähemmän mahdollisuuksia. Jokaisen työllä tienatun euron tulee parantaa henkilön taloudellista tilaa.
Kun korkeana pysytellyttä työttömyyttä saadaan vähennettyä, syntyy liikkumavaraa valtion talouteen. Yksi prosentti työttömyyttä alaspäin tarkoittaa noin 600 miljoonan euron (3,5 mrd markan) lisäystä valtion tuloihin. Näitä prosentteja kun saadaan tarpeeksi kasaan, mahdollistuu hyvinvointivaltion tulevaisuus myöskin suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.
Tästä valtiontalouteen syntyvästä liikkumavarasta mahdollistuu myöskin aluepoliittisia tukitoimia, jotka viime aikoina ovat jääneet retuperälle. Niin liikenne- kuin tietoliikenneväylienkin parantaminen haja-asutusalueita myöten parantaisi kaikkien maamme osien valmiuksia yrittämisen edellytysten turvaamiseksi. Yrittämisen myötä syntyvät työpaikat ja viihtyisä asuinympäristö pitävät nämäkin savolaiset maaseutupitäjät asuttuina laitojaan myöten.
Yrittämisen edellytyksinä pelkät rakenteet eivät kuitenkaan riitä. Jo nyt täällä Heinävedellä toimivalla Metallilaite Oy:llä on ollut vaikeuksia löytää osaavaa työvoimaa. Eräs ongelma on ns. tavallisten töiden aliarvostus nuorten keskuudessa. Jatkossa olisikin tärkeää panostaa myöskin näiden töiden imagon parantamiseen, josta Varkauden seudulla metalliteollisuuden piirissä onkin hyviä kokemuksia. Terveydenhuollon, maatalouden ja monien teollisuusalojen työpaikat ovat niitä joihin osaavia tekijöitä tarvitaan jo nyt ja eritoten tulevaisuudessa. Näiden alojen houkuttelevuutta onkin lisättävä nuorten parissa. Yleensä oikean tiedon levittäminen riittää.