Linjamies on erimies

Maailmalla ja varsinkin erilaisissa medioissa on ihmisen ulkomuodon ihailu saavuttanut välillä kaiken järjen ylittäviä muotoja. Solakkuudesta, jota jotkut aiheellisesti kutsuvat laihuudeksi, on tullut henkeen ja vereen tavoiteltava olomuoto. Tämän runkomallin eteen ovat ihmiset valmiita tekemään tänä päivänä lähes mitä tahansa, jotta täyttäisivät yhteisön normit ja saisivat kanssaeläjien hyväksynnän.

Amerikkalaisessa jalkapallossa linjamiehenä pelatessa ei tätä ongelmaa ole. Monesti koulussa ja kaveripiirissä läskiksi tai talipalloiksi haukutut kaverit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan näillä pelipaikoilla. Mitä suurempi ja karskimpi kaveri, sitä paremmat mahdollisuudet pärjätä tuolla pelin kannalta ratkaisevalla linjalla. Kun tarkoituksena on pistää kaveria sivuun ja ketoon kaikin mahdollisin keinoin, eivät luuviulut omaa minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia.

Toinen, ainakin omalle sukupolvelleni, päähän taottu oppi opiskelun tärkeys. Jos käy koulun ja opiskelun kunnolla, vaikka hieman pitemmän kaavan mukaan, pääsee työelämässä vähemmillä ruumiillisilla ponnistuksilla. Samalla oppii vaarallisille tavoille ja pyrkii välttelemään ruumiillista työtä, koska henkisilläkin panoksilla on mahdollista elämästä läpi keplotella.

Linjamiehen roolissa henkimaailman asiat keskittyvät vastustajaan kohdistuvaan tarpeeksi kovaan tuijotukseen ja muihin vastapuolen psyykettä murentaviin toimenpiteisiin. Tärkeintä on fyysisyys ja ruumiillisen työn teko. Henkilöt, jotka ovat tottuneet kaivamaan ojaa työssään, pärjäävät myöskin amerikkalaisen jalkapallon linjojen taistelussa.

Allekirjoittaneen visiitti linjan tukkeena muutamissa harjoituksissa oli kylmää kyytiä. Vaikka lihotuskuuri on ollut kovasti päällä, ei runkorakenteen muodostava naru ole paljoa turvonnut. Ja ”hyvien” oppien mukaan kun on toiminut ja tottunut selviytymään töistä ja vapaa-ajasta pelkästään ajatuksen voimalla, ruumiillisesta työnteosta vieraantuminen on onnistunut melkoisen hyvin.

Tämä yhtälö ei näin ollen suurta menestystä linjassa tuonut. Vastassa olleet linjamiehet käyttivät tulokasta jyräyksensä kohdekeppinä tai muuten vain pyyhkivät pitkällä rievulla tekonurmen pintaa. Välillä tuntui asfaltin muruselta bitumin ja tiejyrän puristuksessa. Välillä taas katseltiin vastustajan kantapäitä nurmen pinnasta ja mietittiin mihin suuntaan kompassin neula pysähtyy.

Loppupäätelmänä voin todeta, että niin amerikkalaisen jalkapallon, vihreän veran shakin, kuin muunkin elämän käänteissä meille jokaiselle löytyy tarpeellinen rooli. Näitä rooleja tulisi kaikkien arvostaa vyötärön ympärykseen tai käsissä olevien känsien määrään katsomatta. Rohkeimpina pidän niitä, jotka ylväänä seisovat linjassa ja ottavat vastaan iskuja muiden puolesta, vaikka eivät ansaitsemaansa arvostusta koskaan tule samaankaan.

Kirjoittaja on aloittanut amerikkalaisen jalkapalloilun ja yrittää valloittaa pelipaikan Warkaus Steelersin edustusjoukkueessa. Warkauden Lehti seuraa tilanteen kehitystä kuukausittain.