Linjakasta toimintaa ?

Sisäministeri Kari Rajamäki kyseli virheiden perään (WL 14.1.2004). Hän ei ollut toiminnastaan löytänyt asioita, jotka olisivat virheellisiä yleisen oikeustajun kannalta.

Omassa kirjoituksessani (WL 6.1.2004) kysyin: onko Alpo Rusiin kohdistunut tutkinta ollut oikeudenmukaista ja perusteltua? Mielestäni näin ei ole. Ei siksi, etteikö esitutkintaa saisi suorittaa, jos epäilyksiä on, vaan siksi että vakoojaepäilykset eivät kohdistu vain kahteen ihmiseen.

Edelleen aiemmassa kirjoituksessani (WL 3.6.2003) kysyin muiden asiakirjoja Stasille luovuttaneiden perään. Kuten jo silloin tarkkaavaiset lukijat havaitsivat, ei nimen näkyminen jollakin listalla ole mikään merkki syyllisyydestä vakoiluun. En ole syyttämässä näillä listoilla olevia, vaan vaatimassa samanlaista esitutkintaa kuin Rusin veljesten kohdalla tehtiin. Kuten ministeri kirjoituksessaan totesi: ”Esitutkinnan tavoitteena on pyrkiä selvittämään totuus.”

Osa näistä listoilla olevista toimijoista luovutti kuitenkin huomattavasti arkaluontoisempaa materiaalia kuin XV/11/69 tapauksessa oli kyseessä. Osa myös luovutti materiaalia 80-luvun puolenvälin jälkeen, joten ne rikokset eivät ole vielä vakoilun osalta vanhentuneet. Vai sitäkö tässä odotellaankin?

Jos muiden luovuttajien kohdalla ei esitutkintaan ryhdytä, pidän suojelupoliisin toimintaa täysin linjattomana ja kansalaisen oikeustajun vastaisena. Sisäministerin tulee siis loppujen lopuksi kantaa vastuu tapahtumasta ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, koska suojelupoliisin toiminta kuuluu hänen hallinnonalaansa.

Kansanedustaja Heidi Hautalan esitys totuuskomission perustamisesta on kannatettava. Tämän avulla voitaisiin puolueettomasti selvittää aineistoluovutukset niin Stasille, KGB:lle kuin muillekin tiedustelupalveluille. Asia on syytä selvittää mitä pikimmin, sillä monet näistä epäisänmaallisista toimijoista ovat mitä ilmeisimmin korkeissa asemissa yhteiskuntamme johtopaikoilla. Vai odotetaanko totuutta yli 50 vuotta, kuten sotien aikana Saksaan ja N-Liitton luovutettujen henkilöiden kohdalla? Itse olisin silloin jo virkeä eläkeläinen.

Rajamäen kirjoituksessa ja hänen viimeaikaisissa haastatteluissaan paistaa läpi vahva jälkisyyllistämisen leima. Koska Jukka Rusi tunnusti vakoilun, joka siis hänenkään kohdalla ei johtanut syytteeseen, ei luulisi olevan mitään syytä Alpo Rusin edelleen jatkuvaan syyllistämiseen. Rajamäki toteaa mm. ”On hyvä tietää, että kolmasosa asiakirjoista oli sellaisia, joita ei koskaan toimitettu Metsäteollisuuden Keskusliittoon, jossa Jukka Rusi toimi.”

Samaan hengenvetoon on myös hyvä tietää, että Alpo Rusi ei ollut yhdenkään luovutetun asiakirjan jakelussa ja hänen käytännön mahdollisuutensa asiakirjojen saamiseen olivat olemattomat.

Rajamäki väittää useassa kohdassa, että olen perehtynyt huonosti esitutkinta-aineistoon. Olen käynyt julkistetun materiaalin läpi sivu sivulta ja uskon tuntevani sen erittäin hyvin. Koska koko esitutkinta-aineistoa ei ole julkaistu, ei minulla tietenkään ole mahdollisuutta tutustua salaiseen osaan. Sisäministeri voisi varmaankin vaikuttaa siihen, että myös tämä osio materiaalista tulisi julkiseksi. Sieltä varmaan löytyvät myöskin ministerin mainitsemat ”lukuisat muut seikat”, jotka käynnistivät Alpo Rusin esitutkinnan.

Toisin kuin Rajamäki kirjoittaa, esitutkinta-aineistoon perehtynyt toteaa helposti Jukka Rusin tunnustaneen vakoilun ilman painostusta. Asiaa käsittelevää lehtijuttua hän ei ollut valmis julkaisemaan, mutta tunnustus ei ollut painostuksen tulos.

Mielenkiintoinen sivujuonne kyseisessä asiassa on Alpo Rusin sisäministeri Rajamäen lausunnoista tekemä tutkintapyyntö. Viime viikolla Etelä-Suomen lääninpoliisijohtaja totesi poliisin olevan ilman toimivaltaa esitutkinnan aloittamiseen. Kysymykseen törkeästä kunnianloukkauksesta ei ainakaan vielä siis saada vastausta. Tämä päätös sotii Rajamäen itsensä peräänkuuluttamaa toimintalinjaa vastaan.

Hän sanoi kirjoituksessaan mm. seuraavaa: ”…poliisin tulee vastaisuudessakin toimia, kun maan turvallisuus ja sen edut sitä vaativat, olivat kyseessä sitten minkäväriset ’poliittiset varpaat’ tahansa.” Ja IS:n (IS 13.12.2003) haastattelussa seuraavaa: ”Oikeusvaltiossa myös korkeassa asemassa ja politiikassakin oleviin henkilöihin kohdistuvat rikosepäilyt on tutkittava. Eliitti ei ole erikoisasemassa.”

Niinpä niin. Nyt poliisilla on mahdollisuus näyttää minkälaisessa oikeusvaltiossa toimimme ja onko eliitillä tai sopivanvärisillä poliittisilla varpailla etuoikeuksia, kun heihin kohdistuu rikosepäilyjä. Lain mukaanhan esitutkinta tulee suorittaa silloin, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Tältä osin ei poliisiviranomaisilla ole asiassa edes minkäänlaista harkintavaltaa.