Kuntopyöräily kunniaan

Pyöräily on eräs parhaita kuntoilumuotoja keväästä syksyyn. Pitkäkestoinen ja matalatehoinen harjoittelu parantaa peruskuntoa ja tasapainokin säilyy pyörän selässä. Lapset pyöräilevät mielellään lähiympäristössä ja leikkivät pyörillään erilaisia takaa-ajoleikkejä aamusta iltaan kesäloman aikana.

Näitä hyötyjä ja huveja miettiessä on hankala ymmärtää tämänkin lehden tekstaripalstoilla tai sosialisessa mediassa esille nousevaa suoranaista vihaa pyöräilijöitä kohtaan. Vaikka tämä ei ehkä ihan moponuorten vainoamiseen asti vielä yllä, ei kaukana siitä olla eräässä maamme perinteisimmässä pyöräilykaupungissa.

Välillä autoilijoiden mielestä tien reunassa ajavat trikoohousuiset pyöräilijät tukkivat tiet ja aiheuttavat ehkä 10 sekunnin viiveen matkantekoon. Tai sitten maastossa pyöräilevät nuoret ovat rakennelleet hyppyreitä tai esteitä metsiin poluille, mikä aiheuttaa koiran ulkoiluttajalle muutaman metrin sivuaskeleen varvikon puolelle.

Nämä pyöräilijät eivät ole vaatimassa uusia pyöräkaistoja Poroon vilkkaimmalle kadulle, vaan ovat tyytyväisiä kohtalaiseen asfalttiin ajaessaan nykyisiä teitä pitkin. Maastopyörien suorituskyvyn rajoja hakeville nuorille riittää mielikuvitusta rakennella omia reittejään ja kuvata niissä suorituksiaan, kaupungin ei tarvitse näitä suorituspaikkoja rakentaa.

Tämä on sitä liikunnan iloa ja riemua, joka joskus saattaa hämärtyä kuljetettaessa esikouluikäisiä lapsia autolla ohjattuihin harjoituksiin useita kertoja viikossa. Päivittäisten liikuntasuositusten minimit - kolme tuntia alle kouluikäisellä ja 2 tuntia 7-18 vuotiailla - eivät ohjatuissa harjoituksissa täyty. Eikä se ole tarkoituskaan, vaan liikunnan tulee olla omaehtoista sekä monipuolista, ja sitä tulee tapahtua paljon joka päivä.

Meidän vanhempien tulee edistää, ei estää, tätä toimintaa. Alueen metsistä löytyy varmasti tilaa sekä maastopyöräilijöille että kaikille muille liikkujille. Maantiellä kilometrejä nieleville kuntopyöräilijöille suosittelen etupyörän kääntämistä kohti pohjoista. Pohjois-Porvoon, Askolan, Pukkilan ja Myrskylän teillä autoliikennettä on vähemmän ja vain aniharvan autoilijan tavoitteena on vielä sivupeilillään pyöräilijöiden kyynärpäät mukanaan.