Kuka takaa?

Porvoon kaupunki on vuosien ajan myynyt kiinteistöomaisuuttaan. Välillä kiinteistöjä on yritetty myydä pöydän alta, välillä kiinteistön myyntihinta on ollut sadantuhannen paikkeilla, mutta remontin jälkeen muutaman vuoden päästä pyyntihinta on noussut puoleen miljoonaan. Ja samasta kylästä kolmasosan kokoisella tontilla varustettua samantasoista kiinteistöä ei ole haluttu myydä “alle markkinahinnan”, joka tässä tapauksessa on määritetty kahteensataan tuhanteen.

Viimeisin kohu kaupungin asuntomyynneistä on noussut, kun kaupungin asuntoja on myyty kaupungin kokonaan omistaman kiinteistöyhtiö A-yhtiöiden johtohenkilöille. Joihinkin kauppoihin kaupunginhallitus on käyttänyt otto-oikeuttaan, joihinkin ei.

Mielenkiintoisin tapaus on Kevätkummussa sijaitseva Auratie 10. Kaupunki on muodostanut kyseisestä kohteesta asunto-osakeyhtiön ja antanut sille lainaa, jota vuoden 2017 lopussa on reilut 4 miljoonaa. Nyt asuntoja myydään lähes 95% velkaosuudella, jossa 98.5 m2 asunnon pyyntihinta on 10000 euroa ja velkaosuus on 179925 euroa.

Vaatiiko asunto-osakeyhtiö takausta tai vakuuksia ostajilta, joka kattaa asunnon huomattavasti tavanomaista suuremman velkaosuuden? Jos näin ei ole, miten kaupunki turvaa se, että reilun 4 miljoonan laina ei jää kaupunkilaisten maksettavaksi, kun tarjotaan mahdollisuus lähes 100m2 asuntoon kymppitonnilla ja velkaosuus jätetään hoitamatta?

Kaupungilla oli viime vuoden lopulla velkaa reilut 160 miljoonaa. Tähän summaan lisätään konserniyhtiöiden luvut. Tämän lisäksi kaupungilla on reilut 150 miljoonaa euroa erilaisia takauksia.

Vaikka kaupungit saavat verotusoikeuttaan vastaan helposti lainaa rahamarkkinoilta, on tärkeää, että laina käytetään palvelutuotannon kannalta tärkeisiin investointeihin. Kiinteistöjen myyntien yhteydessä onkin tärkeä turvata kaupunkilaisten asema mahdollisten ongelmatilanteiden osalta. Kaupungin tehtävänä ei voi olla asunto-osakeyhtiöiden rahoittaminen. Asuntotuotantoon on paljon parempiakin työkaluja olemassa.