Imago Kuntoon
Posintran toimitusjohtaja Ulla Poppius pohti nuorten ammatinvalintaan liittyviä kysymyksiä ja työvoiman puutetta joillakin aloilla Uusimaan kolumnissa 19.6.2016. Jo aiemmin muutamat metallialan yrittäjät valittelivat pulaa osaavasta työvoimasta, kun Porvoossa hakijoita metallialan koulutukseen on ollut viime vuosina vain kourallinen. Samaan keskusteluun yhtyneet tämän palstan kommentaattorit syyllistivät nuoria, jotka eivät halua hakea ammattikoulutukseen työvarmalle metallialalle.
Asioiden loputon pohdiskelu, valittelu ja nuorten syyllistäminen ovat ajanhukkaa. Tarvitaan työtä eri osapuolten taholta, jotta työvoimapulasta kärsivien alojen imago saadaan kuntoon ja nuoria hakeutumaan alan työpaikkojen pariin. Esimerkiksi voidaan käyttää vaikka toimia, joita tehtiin Varkaudessa vajaat 20 vuotta sitten.
Ollessani Keski-Savon Kehittämisyhtiön leivissä 2000-luvun alussa, oli alueen monissa metalliteollisuuden pienissä ja vähän suuremmissakin yrityksissä pulaa osaavasta työvoimasta. Kuten Porvoossa nyt, hakijoita ammattikoulun metallilinjoille oli alle 10 ja näiden koulutusohjelmien säilyminen oli jokakesäinen keskustelu.
Alueelle perustettiin yhdessä Kehittämisyhtiön, yrittäjien muodostaman Keski-Savon metallin piiriyhdistyksen (METELI) ja oppilaitosten kanssa Metallin imagoryhmä, jolla suunnitelmallisesti ryhdyttiin tilannetta muuttamaan. Aktiivisena apuna tässä oli Teknologiateollisuus ja heidän koulu-yritysyhteistyöosasto.
Toimenpiteinä olivat mm. aktiivinen näkyvyys messuilla yms. yleisötapahtumissa, joissa kaikille annettiin mahdollisuus hitsata tai sorvata, hitsauksessa maailman ammattitaitokilpailuissa (WorldSkills) menestyneiden nuorten nostaminen urheilusankareiden rinnalle ja Metallin Oppimistehtaan kehittäminen linkiksi oppilaitosten ja yritysten väliin.
Tärkein vuosittainen tapahtuma olivat kuitenkin koululaisten yritysvierailut. Kaikki yhdeksäsluokkalaiset ja innokkaimmat seiska- ja kasiluokkalaiset vierailivat kokonaisen päivän ajan alueen metallialan yrityksissä ja oppilaitoksissa. Yläkoulun rehtorit ja opettajat ymmärsivät kiitettävästi hannkeen tärkeyden tiedon lisääjänä ammatinvalintapäätöstä tehtäessä.
Ja yritykset kohtelivat koululaisia kuin mitä tahansa arvovieraita tarjoten lounaita ja esitellen parhaita puolia yrityksestään ja metalliteollisuudesta kokonaisuudessaan.
Tuloksia näkyi nopeasti. Jo muutaman vuoden jälkeen hakijamäärät ammattikoulun metallilipuolelle reilun 20000 asukkaan kaupungissa nousivat yli kolmeenkymmeneen. Imagotoimintaa on jatkettu vuodesta toiseen ja joka vuonna vähintään pari täyttä luokkaa on aloittanut tiensä kohti suhteellisen varmaa työuraa alueen metallialan yrityksissä.
Tässäkin tapauksessa yhteistyössä toteutettu tiedon jakaminen nuorille päätöksenteon tueksi oli syyllistämistä ja voivottelua tehokkaampi tulosten saavuttaja.
Tuomas Kanervala
Keskustan Porvoon kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Kerkkoo