Harvenevat veteraanit

Sotiemme veteraanien rivit ovat harvenemassa tasaista tahtia. Vielä kymmenen vuotta sitten veteraanien määrä oli 100000 suurempi kuin tänä päivänä. Jos kato sotiemme veteraanien joukossa käy samaa tahtia myöskin lähitulevaisuudessa, ei kymmenen vuoden kuluttua ole joukossamme kuin muutamia harvoja tervaskantoja. Niinpä toiminnan aika veteraanien olojen helpottamiseksi onkin nyt.

Maamme itsenäisyyden säilyttämisessä ja maan jälleenrakentamisessa viime sotien jälkeen on tammenlehväsukupolven toiminta ollut mittaamattoman arvokasta. Sekä talvi-, jatko- että Lapin sodan aikana tehdyt uhraukset kansakuntamme säilyttämiseksi suvereenien valtioiden joukossa, eivät löydä vertaistaan lähihistorian tapahtumista. Vihdoinkin viime vuosikymmenien aikana sotiemme veteraanien tekoja on ryhdytty arvostamaan asiaan kuuluvalla arvolla ja heidän tekonsa maamme hyväksi tunnustettu laajalti.

Mielestäni vielä keskuudessamme olevien veteraanien loppuelämä tulisikin tehdä entistä helpommaksi. Varsinkin hieman pitempien kuntoutusten järjestäminen yhä useammalle vuosittain tai jopa useammin, on yksittäiselle veteraanille hoitoa, joka parantaa sekä kehoa että mieltä. Tämän lisäksi alueella toimiva Iisalmen veljeskoti saa kuntoutustoiminnasta tuloja, jotka jäävät seutukunnalle. Lisäksi veljeskodin suuret kävijämäärät tekevät muunkinlaisen palveluyritystoiminnan mahdolliseksi samassa ympäristössä.

Vaikka jälkipolvet eivät mitenkään voi korvata sotaveteraanien kärsimyksiä ja menetyksiä, on nyt viimeinen mahdollisuus edes hieman maksaa tätä velkaa itsenäisyytemme säilyttämisestä. Vaikka itse olenkin Vietnamin sodan jälkeistä sukupolvea, koen että omien veteraaniemme hyvinvointi, esim. laajemmilla kuntoutusohjelmilla, heidän viimeisinä vuosinaan, on halpa hinta saamastamme mahdollisuudesta elää vapaassa isänmaassa.