Harjoituspeli
Ennen kauden alkua urheilujoukkueet hiovat kuvioitaan erilaisissa harjoitusotteluissa. Warkaus Steelers kohtasi viime viikolla farmiseuransa Kouvola Indiansin viimeisessä harjoituspelissä ennen kauden alkua.
Uutuuttaan hohtava Kuopion keskuskentän tekonurmi tarjosi erinomaisen pelialustan, mutta ilmojen haltijasta ei samaa voinut sanoa. Vettä satoi ja lämpötila pyöri +5 asteen molemmilla puolilla. Pelin kotimaassa Amerikassa tämä olisi tosin monissa paikoin täysin normaalia, sillä siellä pelit pelataan pääosin syksyllä ja talvella. Ensikertalaiselle meinasi vaihtopenkillä värjötellessä kuitenkin polvihousuissa tulla kylmä.
Juniorijoukkueiden valmentajat saavat monesti vihaista kritiikkiä lasten vanhemmilta. Miksei meidän poika tai tyttö pääse pelaamaan kun naapurin vekara kirmaa kentällä jatkuvasti? Tai vastaavasti miksi noita onnettomia naapurin veljeksiä peluutetaan jatkuvasti, vaikka ne eivät mitään osaa? Itsekin jouduin pohtimaan asiaa hieman vastaavasta näkövinkkelistä vaihtopenkillä istuessa.
Amerikkalaisessa jalkapallossa joukkue periaatteessa jakautuu puolustukseen ja hyökkäykseen. Nyt pelaajia oli puolustuksen ja hyökkäyksen lisäksi muutamia vaihtopenkille asti. Valmentaja kuitenkin ilmoitti avauskokoonpanoon samoja pelaajia sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Jos mestaruuksiin tähdätään, parhaat pelaavat ja pulinat pois, mutta eikö harjoituspelissä olisi antaa mahdollisuuksia muillekin? Varsinkin kun peli päättyi numeroihin n.50 – 0. Tunnettu tosiasiahan on, että juniorien kohdalla kehitystä tapahtuu huomattavasti paremmin kentällä kuin sen laidalla.
Kyseisessä harjoituspelissä tosin vaihtopenkin valloittajille avautui erinomainen mahdollisuus pelituntuman lisäämiseen farmijoukkueen väreissä. Myös allekirjoittanut käytti tilaisuutta hyväkseen ja pääsi kentälle rymistelemään vierailijoiden paidassa. Warkaus Steelersin kovan pelaajamateriaalin ansiosta tämä saattaa olla meikäläisen paikka myös tulevan kesän koitoksissa.
NHL:n menevät pelaajat valittelevat kovaa kohtaloaan tippuessaan farmiin. Yksityiset lentokoneet ja luksushotellit vaihtuvat Grayhound- busseihin ja hikisiin motelleihin. Vielä jos agentti on epätoivoissaan tehnyt ns. kahden suunnan sopimuksen, palkkakin tippuu huomattavasti. Suomessa amerikkalaisen jalkapallon kohdalla tilanne ei näytä läheskään näin ruusuiselta.
”Ykkösjoukkueet” ajelevat busseilla vieraspeleihin ympäri maata, mutta edes siihen hikisimpään motelliin aika harvalla seuralla on varaa. Siitä johtuen lähtöjä puolenpäivän aikaan pelattaviin peleihin tulee heti puolenyön jälkeen. Entäpä sitten farmissa. Bussikin saattaa olla kaukainen unelma. Neljä isompaa tai pienempää miestä suurien varustesäkkien kanssa ahtautuu autoon ja nokka kohti pelipaikkaa. Kahden suunnan sopimuksesta ei kannata paljon keskustella. Yleensä itse joutuu maksamaan bensatkin.
Warkaus Steelersin kohdalla taloudellinen tilanne on kuitenkin viime kausiin verrattuna parempi. Saattaa olla mahdollista, että matkat maksetaan seuran pussista. Myös tästä syystä farmissa on taisteltava tiukasti paikasta auringossa, joka edustusjoukkueessa odottaa.
Kirjoittaja on aloittanut amerikkalaisen jalkapalloilun ja yrittää valloittaa pelipaikan Warkaus Steelersin edustusjoukkueessa. Warkauden Lehti seuraa tilanteen kehitystä kuukausittain.