EU koronaepidemiaa hoitamassa

Eräs EU:n peruspilareita on työvoiman ja palveluiden vapaa liikkuvuus jäsenmaiden välillä. Tämä on osaltaan mahdollistanut jäsenvaltioiden talouden vakaan kehittymisen globaalissa talouksissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Vapaalla liikkuvuudella on myös varjopuolensa. Viimeaikaisissa pakolaiskriiseissä eri jäsenmaiden linjat ovat eronneet unionin linjauksista. Koronakriisissä EU:n linjaa on ollut vaikea havaita.

EU.n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen käytti koronaepidemien kommentoimiseen puolitoista minuuttia viime maanantaina kertoessaan saavutuksistaan komisssion ensimmäisen 100 päivän aikana. Hänen mukaansa viidestä komissaarista koostuva “koronavirus- tiimi” kokoontuu viikoittain ja on hyvin selvillä miten tilanteeseen tulee reagoida. Muutama tunti tämän lausunnon jälkeen Italiassa määrättiin koko maan kattava liikkumiskielto.

Yksittäisten jäsenmaiden päätöksiä omien rajojensa sulkemista hän arvosteli viime viikon lopulla

sanoen matkustuskieltojen olevan vähemmän tehokas tapa viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kun lähes kaikki jäsenmaat olivat päättäneet matkustuskielloista tai rajoen sulkemisista, ja monet EU:n ulkopuoliset maat kieltäneet EU:sta tulevat matkustajat, oli komission puheenjohtajan mieli oli muuttunut tämän viikon alussa ja hän antoi ohjeeksi jäsenmaille vapaaehtoisen matkustamisen kieltämistä EU:n alueella. Päivää myöhemmin vuorossa oli Schengen- rajojen sulkeminen, jolla ei suurta merkitystä ollut, koska jäsenvaltiot olivat omia rajojaan jo laajasti sulkeneet.

Vapaan liikkuvuuden mahdollisuus EU:n sisällä tuo mukanaan myös vastuun, jonka kantamiseen pitää pystyä varautumaan erilaisissa kriisitilanteissa. Jos EU olisi velvoittanut jäsenmaansa aloittamaan laajamittaiset terveystarkastukset ja testaukset Schengen- alueelle tulevien matkailijoiden osalta hyvissä ajoin, koronaviruksen leviämistä EU alueelle olisi voitu rajoittaa. Tämä ei tietenkään tapahdu silmänräpäyksessä, vaan kyseisiin toimiin tulee varautua vuosien kuluessa.

Sama toistuu jäsenmaiden välistä liikkuvuutta tarkasteltaessa. On täysin ymmärrettävää, että jäsenmaat toimivat rajoja sulkiessaan kansalaistensa terveyden parhaaksi, kun tilanne niin vaatii. EU:n tasolta tullut ohjeistus hyvissä ajoin olisi varmasti rajoittanut epidemian leviämistä. Nyt Eurooppa on koronaviruksen suurin pesäpaikka ja epidemia laajenee päivä päivältä maiden päättämistä kovista rajoitustoimista huolimatta.

EU:n päättäjät eivät ole ilmeisesti kovinkaan tarkasti kuunnelleet omaa organisaatiotaan, Tukholmassa toimivaa Euroopan Unionin tautienehkäisy- ja valvontakeskusta, joka jo viikkoja sitten esitti huolensa Euroopan maiden lepsusta suhtautumisesta epidemiaan. Sama viesti on kerrottu maailman terveysjärjestön WHO:n suunnalta. Halu rauhoitella kansalaisia paniikilta maksaa satoja ellei tuhansia kuolleita epidemian edetessä.

Vaikka EU onkin epäonnistunut surkeasti kansalaistensa terveyden suojelemisessa, on sillä mahdollisuus kasvojen osittaiseen pesuun talouspolitiikan puolella. Koronavirus-pandemia aiheuttaa yrityksille ja kansantalouksille valtaisat menetykset. Vaikka EU:n voimakkaasti elvyttävä rahapolitiikka on jatkunut jo kymmenen vuotta, täytyy siltä löytyä uusia toimia työkalupakistaan kriisin taloudellisten vaikutusten pehmentämiseksi. Keskiviikkona Euroopan keskuspankin päättämä 750 miljardin euron tukipotti rauhoittelee markkinoita, mutta riittäkö se pelastamaan konkurssin partaalle ajautuneita yrityksiä?

USA:ssa keskustellaan kolmannen elvytyspaketin koosta, joka lienee jotain 500 ja 800 miljardin dollarin väliltä. Tämä ei varmaankaan jää heidän viimeiseksi paketiksi tässä kriisissä. Vuoden 2008 finanssikriisissä pankkeja pelastettaessa loppusumma USA:n veronmaksajille oli MIT:n laskujen mukaan 498 miljardia dollaria. Nyt tämän voidaan ennustaa helposti tuplaantuvan.

Suomessa on puhuttu tähän asti muihin maihin verrattuna melko vaatimattomista summista talouden ja yritysten auttamiseksi. Kun Ruotsissa päätettiin vajaan 28 miljardin Euron tukipaketista, esitti entinen pääministeri Antti Rinne yhden miljardin tukea maamme talouteen. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni on puhunut viiden miljardin paketista.

Näillä näkymin suurimmat ongelmat tulevat nousemaan epidemiasta pahimmin kärsivissä Euroopan maissa. Jo viime vuoden puolella heikko Italian talous kokee valtavan takaiskun, jossa ei olla kaukana vuosikymmenen alun Kreikan ja Portugalin tilanteesta. Vaikka euroalueella solidaarisuutta rahapolitiikassa kunnioitetaan, tarvetta tukitoimille on kaikissa maissa. On hankala nähdä tilannetta, jossa Suomi rahoittaisi tai takaisi Italian lainoja, kun tarvetta oman talouden turvaamisessa on laajasti.

Toivottavasti EU rauhanliikkeenä pystyy jatkossa hoitamaan kriisinhallintaa koronaviruksen kaltaisissa suoraan omiin kansalaisiin kohdistuvissa kriiseissä nykyistä paljon paremmin. Aasiassa otettiin oppia SARS- epidemiasta 2002-2003, Euroopassa koronaepidemian on oltava vastaava herätys.