EU-kehityksen suunta


Viime viikolla pääministeri Sipilä valoitti suomen eu-politiikan linjauksia eduskunnassa kuuden tärkeimmän kokonaisuuden osalta. Vaikka monet liberaalipuolueiden edustajat Euroopassa ovat ajaneet syventävää integraatiota ja ylikansallisia toimielimiä, sanoi pääministeri selkeän ein eu:n valtiovarainministerille ja yhteisvastuiden kasvattamiselle rahapolitiikasta. Olemme olleet kreikkalaisten takuumiehinä aivan tarpeeksi.


Toinen myös tänään puheenjohtajan mainitsema tärkeä asia, johon Euroopan tulee panostaa entistä enemmän on vapaakauppa. Sisämarkkinoiden toimivuus on vielä kaukana USA:n osavaltioiden välisen kaupan toimivuudesta. Varsinkin pienet ulkomaankaupasta riippuvaiset maat, kuten Suomi, hyötyvät toimivasta vapaakaupasta erittäin paljon.


Eduskunnassa annetun ilmoituksen ehkä ristiriitaisin kokonaisuus liittyi kaavailuihin EU:n yhteisestä puolustuspolitiikasta. Suomi on ollut ja on eturintamassa rakentamassa EU:n puolustusyhteistyötä.


Suomessa yleinen mielipide on suhtautunut kielteisesti maamme liittymiseen puolustusliitto NATOon, johon tällä hetkellä kuuluvat kaikki euromaat Suomea, Itävaltaa ja Irlantia lukuunottamatta. Irlanti näyttää pitävän kiinni myös jatkossa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, sillä se ei ainakaan tässä vaiheessa eu:n puolustusyhteistyön syventämiseen sitoudu. Samoin ulkopuolelle jättäytyy Tanska, joka NATOn jäsenmaana kokee turvallisuustilanteensa riittäväksi.


Jos Natoon liittymistä vastustetaan turvallisuuspoliittisen ilmapiirin kiristymisellä itärajallamme, millaiseksikohan ilmapiiri muuttuu Suomen rakentaessa etujoukoissa EU:n sotilasliittoa tai vähintään puolustuspolitiikan syventämistä. EU:n toimenpiteet muutama vuosi sitten Ukrainan suunnalla eivät ainakaan Ukrainan itärajaa ole vakauttaneet.


Kysynkin pääministeriltä ja europarlamentaarikoilta: millaiseksi eu:n puolustuspolitiikkaa ollaan kehittämässä? Onko se muutama kriisinhallintaoperaatio enemmän kuin nykyisin vai yhtenäinen armeija, johon jokaisen osallistuvan maan tulee joukkoja lähettää? Jos kaavailuissa on sotilasliitto, miksi NATO ei käy, onhan se jo vuosikymmeniä toiminut vakauttajana koko länsi-Euroopassa? Ja lopuksi, onko keskusta nyt pääministeripuolueena viemässä suomea sotilasliittoon? Vai olisiko parempi jatkaa onnistunutta tasapainoilua sotilaallisesti liittoutumattomana idän ja lännen sillanrakentajana?