Ajatus Tuulikaapista syntyi, kun kaksi ilmastokriisistä huolestunutta ihmistä kohtasivat. Suunnittelija Anni Granroth LUOMUS- luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja opettaja Sanni Virtanen Ruusuvuoren koulusta Vantaan Korsosta istuivat alas ja huomasivat, että tässä on kohta, jossa voi syntyä ihmeitä. Kun mukaan saatiin vielä Helsinki Think Companyn Ifeoma Kulmala, alkoi tapahtua.
Huimalla vauhdilla ja tahdonponnistuksella syntyi kaksiosainen ilmastokasvatustapahtuma yläasteikäisille; HUOMINEN JO TÄNÄÄN -hengailupäivä ja LUNCHBUNCH -hackathon. Alusta asti oli selvää, että haluamme yhdistää peruskoulun sisältä nousevat äänet ympäröivän maailman kanssa. Haluamme yhdistää tiedot, taidot ja ihmiset ja lähteä ratkaisemaan ongelmaa, joka on ilmiselvä kaikille ilmastokasvatuksen ympärillä työskenteleville; koulun ja muun maailman välissä on ovi, joka on tiukasti kiinni. Materiaalit, ajatukset ja hyvät ideat eivät liiku suuntaan eikä toiseen. Tarvitsemme lisää aitoa yhteistyötä.
LIsäksi haluamme tarttua ilmastonmuutokseen liittyvään ongelmaan, joka on selkeärajainen, konkreettinen ja koulun arkipäivässä jatkuvasti läsnä.
Teemaksi valikoitui kouluruokailu ja uudenlaiseksi ratkaisuideaksi ajatus yhdessä suunnitellusta apista tai sovelluksesta, joka kuulisi niin keittiön, koululaisen kuin maailmankin äänet.
Idean arvon käsitti niin pedagogi, ateriapäällikkö, tulevaisuustieteilijä, koululainen, koodari, keittiön henkilökunta kuin luonnontieteilijäkin. Oli melko hämmentävää huomata miten joku näin tuttu ja jokapäiväinen asia voikin olla mielettömän tärkeä osa jotakin suurempaa ja miten joka puolelta löytyi ihmisiä, jotka halusivat lähteä mukaan tekemään.
Löysimme huikeita yhteistyökumppaneita, joita ilman tämä ei olisi ikinä onnistunut.
Projekti alkoi yksittäisen tapahtuman suunnittelusta, lähti lentoon ja löysi matkalla itselleen kaukaisemman horisontin. Syntyi ajatus jatkuvuudesta. Katto-otsikoksi ja työnimeksi jatkuvalle toiminnalle tuli Tuulikaappi.
Meillä on unelma. Haluamme saada tuulikaappitapahtuman osaksi jokaista kouluvuotta. Haluamme luoda rakenteen, joka tukee aktiivisten yläkouluikäisten verkostoitumista, lähentää kouluja ja erilaisia järjestöjä ja muita ilmastokasvatuksen ammattilaisia keskenään ja ottaa ilmastokriisin ja sen nostamat ihmisyyden haasteet koulumaailmassa tosissaan. Haluamme tehdä vaikuttavia tekoja ilmastokriisin ratkaisemiseksi konkretian tasolla ihan tavallisissa peruskouluissa ja samaan aikaan nostaa koulun takaisin yhteiskunnan, sivistyksen ja ihmisyyden muokkaajaksi. Haluamme myös avata koulun ovia ilmastokasvatuksen ympärillä toimiville ihmisille ja järjestöille. Tällä hetkellä mieletön määrä mahtavia materiaalieja ja ammattitaitoa jää hyödyntämättä. Kaikesta tulee parempaa kun teemme sen yhdessä.
Tänä vuonna aiheena on ruokailu. Seuraaviksi vuosiksi löytyisi helposti uusia ongelmia. Koulu on esimerkiksi hirveän hidas ja avuton reagoimaan huolestuttaviin maailmanlaajuisiin tapahtumiin, jotka täyttävät somen ja ihmisten mielet. Esimerkkinä toimikoon viimeaikaiset tapahtumat Amazonilla ja niiden uutisointi. Olimme niistä itse mitä mieltä tahansa on tilanne se, että puolen miljoonan lapsen ja nuoren puhelimissa ja mielissä Amazon palaa. Silti monessa koulussa asia sivuutetaan ja opiskellaan tuntisuunnitelman mukaisesti jotakin muuta. Ilmiselvä ongelma, joka vaatii yhteistä ajattelua ja tapaamista Tuulikaapissa.
Aktiivisten kasi-ysiluokkalaisen kouluvuoteen mahtuisi varmasti muutamia päiviä kestävä tapahtuma yhdessä naapurikoulun hengenheimolaisten kanssa. Tyyppeihin pitäisi kylläkin tutustua jo ennen itse tapahtumaa. Viime vuonna alkanut vantaalaisten koulujen yhteistyö antaa olettaa, että tämäkään ei varsinaisesti olisi nuorten mielestä vastenmielistä. Päin vastoin, Hengenheimolaisten kanssa hengailu ja maailmanparannuksellinen toiminta yhdessä on kivaa ja tuo kipeästi kaivattua toivoa nuoren maailmaan. Sama koskee opettajaa.
Tavoitteena olisi aina visioida villisti, mutta löytää myös jotakin, jota voi lähteä toteuttamaan omassa koulussa heti omin voimin. Verkostoituminen, ajattelun taidot ja ilmastokansalaisuus saisi ansaitsemansa oppimisympäristön.
Tuulikaappioiminta on OPSin arvojen ja tavoitteiden mukaista ja tukee kaikkien osallistujien hyvinvointia ja oppimista. Se muokkaa koulujen omaa toimintakulttuuria ja poistaa painetta tarjoamalla yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa keveästi ja helposti. Se on MOK, laaja-alainen, strategian mukainen ja jaettavissa kaikkien Suomen koulujen kesken. Se tukee oppilasaktivismia ja osallisuutta, luo toivoa ja auttaa porukka pääsemään osaksi maailmanrakentajien porukkaa. Se opettaa ja kasvattaa tavalla, johon on koulun kiireisessä arkipäivässä lähes mahdoton päästä.
Se on ilmastoteko vailla vertaa.
----------------------------------------------------------------------
Lisää tausta-aatoksia Sannin blogissa: Vallilalainen Virtanen