Ilmastokriisiin ja kouluun liittyy vaikka ja mitä, joka voisi ratketa koulun väen ja ulkopuolisten tahojen yhteistyöllä. Ongelma voi liittyä oppilasaktivismiin, osallisuuteen, aktiiviseen kansalaisuuteen, ilmastotunteisiin, päästöihin, koulun kestämättömiin kulutusrakenteisiin, koulujen yhteistyöhön, koulun rooliin osana yhteiskuntaa, radikaaliin toivoon, ekososiaaliseen sivistykseen, vaikuttamiseen tai johonkin selvärajaisempaan- kuten vaikka kouluruokailuun. Jo vertaamalla OPSin arvopohjaa koulun arkipäivään löytää hirveän määrän kohtia, jotka voisivat olla paljon paremminkin.
Ongelma voi olla monenkokoinen ja -lainen, kunhan se liittyy oppilaan omaan kokemusmaailmaan ja, ilman poikkeuksia, ilmastokriisiin sen koko laajuudessaan. Ilmastonmuutos ei ole vain ilmakehän muutosta. Se liittyy myös empatiaan, vastuunkantoon, omien arvojen löytämiseen, tasa-arvoon ja moneen muuhun ekososiaalisen sivistyksen osa-alueeseen.
Paras tuulikaappiongelma on sellainen, että sille voi tehdä jotain näkyvää heti omin voimin, mutta myös laajuutta on riittämiin. Mitään hipsuttelua pikkuasioiden ympärillä emme lähde tekemään. Otetaan mielummin niin iso asia, ettei sille muka voi mitään tehdä ja mietitään se kertaalleen kunnolla.
Miten kouluun saadaan lisää ilmastokasvatusta? MIten voisimme reagoida paremmin maailman kriiseihin ja niiden nostamiin ilmastotunteisiin? Miten kollektiivinen hiljaisuus ilmastokriisin ympärillä saadaan rikki? Miten koulun käytänteet saadaan samalle linjalle opetettavien asioiden kanssa? MIten koulu saadaan katsomaan tulevaisuuteen ja ennakoimaan? Miten akateemisen maailman tuulet, vaikka tulevaisuustiede, systeemiajattelu ja jokin, jonka nimi on "creative sustainability", pääsevät yläkouluun saakka? Miten yläkoululaiset voisivat viedä toivoa alakouluun? MIksi kouluruokailu laahaa jäljessä? Miten katse saadaan nostettua omasta navasta katsomaan ympärille? Minkälainen ilmastotoiminta on siistiä? Miksei kukaan tee mitään- vai tekeekö sittenkin?
Valitaan VUOSITTAINEN ONGELMA yhdessä. Ehdottajana voi toimia oppilas, opettaja, koulun ulkopuolinen taho tai voidaan järjestää vaikka jonkinsortin kysely. Onko peruskoulussa ilmastonmuutokseen liittyvä virhe?
Etsitään sopivat yhteistyökummpanit. Jotkut tahot ovat vakiona mukana järjestämässä ja toiset vain joinakin vuosina. Mukaan haetaan myös alustajia, mentoreita ryhmänvetäjiä. Tänä vuonna ryhmänvetäjät löytyvät WWF Suomen nuorten ryhmästä ja maantieteen didaktiikan opiskelijoista.
Tarvitaan myös ERIKOISJOUKOT. Opettajat etsivät omista oppilaistaan ihmisiä, jotka ovat omien koulujensa aktiivioppilaita ja kiinnostuneita löytämään ratkaisuja ilmastokriisiin.
Järjestetään ALKUPAMAUS alkusyksystä. Siihen voi liittyä leffa tai joku muu ajatuksia nostattava asia. Oleellista on, että niin nuoret kuin aikuisetkin saavat mietintäprosessin alulle ja näkevät toisiaan. Alkupamaus- tapahtumaan voidaan kutsua väkeä satamäärin. Kaikki presidentistä aktivistiin ja yläkoulun ympäristöryhmäläisestä jonkun äitiin. Tahdomme kuulla ääniä niin monelta suunnalta kuin mahdollista ja saada ihmiset liikkeelle ja uteliaiksi. Samalla saamme ongelman näkyväksi, joka on jo melkoinen saavutus sinänsä. Pilotissa alkupamaus on HUOMINEN JO TÄNÄÄN. Kotisivuilta et tätä näe, mutta noin viidenkymmenen ennalta päätetyn oppilaan Huominen jo tänään- päivä on leffaa ja keskustelua pidempi. Kahdeksasta koulusta on ilmoittautunut erikoisjoukkoon juuri sopiva määrä väkeä mukaan tekemään laajemmin. Käymme aamupäivällä Luomuksessa ja UniCafessa oppimassa ruuan ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä ja tietomäärä kasvaa.
Mahtavan ja mukavan alkupamauksen jälkeen oppilaat painuvat TAKAISIN OMIIN KOULUIHIN ja mahdollisesti tekevät jotakin aiheeseen liittyvää jo heti. Mutta ei välttämättä, sillä koulussa täytyy opiskella kaikkea muutakin ja opettajilla on kiire. Jotain suht (koulun kannalta) kevyttä toki voi olla ohjelmassa. Tänä vuonna WWF Suomen ruokakiertue osuu juuri sopivasti tälle syksylle. Se vierailee myös luokissa, joissa on erikoisjoukon jäseniä. Tässä vaiheessa nuo valitut 50 oppilasta tietävät lähtevänsä seuraavaan vaiheeseen ratkaisemaan ongelmaa. He tarkkailevat kouluansa uusin silmin ja moti on kohdillaan. Samaan aikaan Tuulikaapin aikuiset etsivät puhujia, mentoreita, ohjaajia ja muita osallistujia hackathoniin ja kouluttavat ryhmänohjaajat tehtävään.
Ennen joulua järjestetään AKTIIVIOPPILAIDEN TAPAAMINEN jossakin naapurikoulussa. Tämä ei liity Tuulikaappiin sinänsä vaan on osa KOULUJEN YHTEISTYÖ- projektia. Taas tullaan vähän tutummiksi, vaikka ohjelmassa olisi jotakin muuta esim oppialskunnan hallituksen toimintaan liittyvää ja seassa olisi väkeä, joka ei ole tulossa hackathoniin. Tutustuminen on hirveän tärkeää tulevaa tiivisjaksoa ajatellen.
TAMMI-HELMIKUUSSA koittaa viimein HACKATHON. Kolme päivää ongelmanratkaisua ja mahtavaa maailmanparannusta aikuisista ja nuorista koostuvissa ryhmissä.
Kolmen päivän jälkeen PALATAAN OMIIN KOULUIHIN ja tehdään HETI jotain. Tuulikaapista lähtiessä meillä on oltava kahden tason ratkaisuja mielessä; niitä, jotka voidaan toetuttaa omassa koulussa samantien omin voimin ja niitä, jotka vaativat koulun ulkopuolisten tahojen toimintaa. Resursseja tarvitaan kumpaankin. WWF-lähettiläät vierailevat kouluissa ja auttavat osaltaan asiaa eteenpäin.
JAETAAN opittu tieto muillekin kouluille- ja miksei vaikka maille. Kerrotaan myös tuleville sukupolville mitä tuli tehtyä ja miksi- intoa kyllä löytyy jatkossakin, kunhan muistamme tehdä asiat näkyviksi ikätasoon sopivasti. Ehkäpä Tuulikaappiin osallistuneet yläkoululaiset voisivat käydä kertomassa myös alakoululaisille miten maailma muuttui juuri paremmaksi?
PIDETÄÄN YHTEYTTÄ kaikkiin suuntiin. On tärkeää kehittää kanava, jonka kautta Tuulikaappiin osallistuneet ihmiset saavat tietoa aloittamansa aallon etenemisestä ja löytävät halutessaan toisensa pitkänkin ajan kuluttua. Ehkäpä joku järjestö voisi ruveta kehittelemään alumnitoimintaa... peruskoulunsa jo päättäneet nuoret voisivat jatkaa yhteistyötä jossain muodossa. MIten olisi ilmastoleiri? Tai aktivistiviikonloppu? Tai jotain ihan muuta....
Niinpä niin. Tarvitaan ihmisiä, rahaa ja aikaa.
Onneksi maailma on pullollaan ihmisiä, jotka haluavat olla mukana ratkaisemassa ilmastokriisiä. Joillakin heistä on myös rahavarantoja käytössään! Meidän täytyy vain löytää toisemme.
Tästä se vasta alkaakin- tuletko mukaan?