Jos viidestätoista kylästä kutsutaan pari tyttöä koulutukseen se on yhteensä kolmekymmentä tyyppiä.
Joku, joka osaa, voisi opettaa heille miten tehdään käsin siteitä. Kuulemma sellaista tehdään paljon, mutta moni ei oikein kuitenkaan tiedä mikä olisi fiksua. Pitää tietää minkälaisia kankaita kannattaa valita, mistä niitä saa ja missä järjestyksessä ne pinotaan. Olisi varmaan hyvä samalla oppia jotain siteiden pesemisestä ja muusta hygieniasta ja kuukautisasioista yleensäkin.
Nämä ovat tyttöjä, jotka eivät välttämättä ole koskaan olleet kotikylän ulkopuolella ja jo matka ja toisten tapaaminen olisi heille kokemus. Upeinta lienee kuitenkin se, että joku uskoo heihin ja heidän kykyihinsä vaikuttaa maailmaan niin paljon, että maksaa koulutuksen. Summa joka tarvitaan on meille melko pieni, mutta heille lähes tähtitieteellinen. Yhden tytön reissu majoituksineen, välineineen, ruokailuineen ja kotikylään vietävine materiaaleineen maksaa reilun kolmekymppiä.
Jos ne 30 tyttöä sitten opettaisivat omissa kylissään muille sen, mitä ovat oppineet ja perinne jatkuisi ja sana kiirisi. Ei kuulosta hankalalta, kun vapaaehtoisiakin kerran löytyy. Olisi varmaan helpompi kysyä joukkuekaverilta kuin vaikka opettajalta tällaisia asioita. Rugby tackling life- projektin treeneihin kuuluu jo muutenkin Ugandassa terveyskasvatusta ja sensellaista urheilun lisäksi. Kuuluminen RTL pad teamiin olisi kunnia-asia!
Tarvitsemme toimintasuunintelman ja budjetin. Onneksi on Helen ja Rugby Tackling Life, joka voivat järjestää asian.
Tässä suunnitelmassa meidän pääasiallinen rooli on etsiä rahoittajia. Mutta kuulemma on laki, joka estää meitä pyytämästä lahjoituksia noin vain. Otetaan selvää, kysytään poliisilta. Keksitään joku tapa.
Kartalla on tähti niissä kohdissa, joista tytöt ovat kotoisin. Olisipa hauskaa, jos tähden sijaan siinä olisi kestositeen kuva.