Aloitin opintoni Hankenin kauppakorkeakoulussa heti valmistuttuani Ressusta 2018. Opiskelen tällä hetkellä (vuosi 2022) neljättä vuottani. Suoritan opintojani ruotsiksi Helsingissä.

Olen aloittanut ruotsin opiskelun jo neljännellä luokalla peruskoulussa, mutta ennen lukiota ruotsin opinnot eivät erityisesti kiinnostaneet minua. Lukiossa sain uutta motivaatiota ruotsiin ja panostin kohtuullisen paljon sen opiskeluun. Ja kirjoitinkin lopulta pitkästä ruotsista Exiamina. 

Mitä kauppatieteisiin tulee, kiinnostuin aineesta lukion yhteiskuntaopin tunneilla ja vaihtoehto tuntui sopivalta, sillä tiesin, että kauppiksenkin sisällä voi valita erilaisia suuntaksia aina markkinoinnista ja kauppaoikeudesta rahoitukseen - joka onkin pääaineeni.

Ajatus yliopisto-opinnoista ruotsiksi kehkeytyi vasta abivuonna, ja koko päätös lähteä Hankenille oli melko spontaani. Opinnot ruotsiksi ovat kuitenkin sujuneet hyvin, mistä voin kiittää tehokasta ja määrätietoista opiskeluani lukiossa. Vaikka kauppakorkeakoulun kursseilla käytetään toisinaan hyvin spesifejä termejä ja sanastoa, minulle täysin uutta sanastoa on tullut vain kourallisen verran. Lukio-opinnot tarjosivat minulle kieliopin osalta niin vahvan pohjan, että sen varaan oli helppo rakentaa! 

Kannustan kaikkia ressuja - niin A- kuin B-ruotsinkin lukijoita - hakemaan rohkeasti Hankenille, jos kauppatieteiden opinnot Helsingissä (tai Vaasassa) yhtään kiinnostavat. Kokemukseni ja muilta kuullun perusteella Ressun eväillä pärjää paikassa kuin paikassa!

Hanken antaa paitsi hyvät taidot menestyä kaupallisella alalla (tai millä tahansa alalla) myös sujuvan ruotsin kielen taidon, joka on yllättävän arvostettu taito työmarkkinoilla. Voin sanoa näin ainakin omasta kokemuksestani, sillä olen saanut molemmat työpaikkani yliopisto-opintojen aikana juuri sen vuoksi, että minulla on näyttöä sujuvasta ruotsin kielestä. 

Hankenilla pääsee myös hyvin verkostoitumaan tulevien ja olemassa olevien työelämän avainhenkilöiden kanssa, mistä voi olla hyötyä mielenkiintoisen työpaikan löytämisessä.

Yliopiston valinnassa painavat toki muutkin kuin akateemiset seikat, ja siinä mielessä voin vakuuttaa Hankenin olleen huippuvaihtoehto! Itse tykästyin opiskelijaelämään heti alusta lähtien. Myös koulun yleinen ilmapiiri on avoin ja suvaitsevainen -käytävillä ihmiset moikkaavat ja ruokalassa voin istua vähän vieraampienkin pöytään ja löytää mielenkiintoista juttuseuraa.

Ressu-ajaltani kouraan jäi kannustus osallistua kansainvälisiin projekteihin, kuten vaihto Nottinghamissa. Itse asiassa nytkin istun Ranskassa kirjoittamassa tätä tekstiä! Näin kauas ei kuitenkaan tarvitse lähteä projekteja varten, vaan Hankenilla on laaja valikoima komiteoita ja kerhoja, jotka järjestävät toimintaa lähes päivittäin.

Lukiopäivät Ressussa venähtivät usein ympäripyöreiksi – eikä vähiten siksi, että tarjolla oli niin paljon mielenkiintoista opiskeltavaa. Luin esimerkiksi viittä eri kieltä sekä kävin teatteri- ja taidekursseja. Ehkä kaikkein innostunein olin kuitenkin historian ja yhteiskuntaopin opinnoista. Ei ollutkaan ihme, että päädyin aloittamaan poliittisen historian opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa syksyllä 2013, heti varusmiespalvelukseni jälkeen. Valmistuin valtsikasta maisteriksi joulukuussa 2018.

Tein töitä opintojen ohessa koko opiskeluaikani. Aloitin jo abivuonna kaupan kassalta, josta etenin esimerkiksi lentokenttäoppaan työn kautta kohti tavoittelemaani media- ja viestintäalaa. Viestinnän harjoitteluita ja töitä tein opiskeluaikanani muun muassa opiskelijajärjestössä, viestintätoimistossa ja Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.

Kirjoittaminen oli jo lukiossa yksi suurista intohimoistani, ja yliopistosta valmistuttuani työllistyin yhteen unelma-ammateistani - uutistoimittajaksi. Pari vuotta myöhemmin siirryin uutispäälliköksi – työhön, jossa vastaan Suomen suurimman verkkomedian ulkomaanuutisten suunnittelusta, työnjaosta ja editoinnista. Lisäksi toimin ulkomaantoimittajien esihenkilönä. 

Työssäni on tärkeää pysyä uteliaana ja maailmasta kiinnostuneena. Lukioaika Ressussa loi siihen hyvät lähtökohdat, sillä koulun arki on eläväistä ja antoisaa. En ole jälkikäteen katunut hetkeäkään heittäytymistäni esimerkiksi opiskelijakuntatoimintaan tai kansainvälisiin projekteihin. Avoimen asenteen omaksumisen lisäksi kiitän Ressua yhä tiiviistä kaveriporukastamme. Ressut ovat taustoiltaan ja tavoitteiltaan hyvin erilaisia, eikä meidän poppoomme kesken mielenkiintoiset jutut lopu koskaan kesken. Nykyään vanhasta lukiojengistämme löytyy niin lääkäri, näyttelijä, psykologi, juristi, ekonomi kuin aivotieteilijäkin.

Ressussa parasta olivat inspiroivat kurssit, kannustava ilmapiiri ja ihanat ihmiset, joista monen kanssa olen edelleen läheisesti tekemisissä. Monipuolisen kurssivalikoiman ja valinnaisuuden ansiosta opiskelin jo lukiossa aineita, jotka vaikuttivat merkittävästi myöhempiin valintoihini. Olin erityisen kiinnostunut yhteiskuntaopista, kielistä ja filosofiasta, ja luinkin niitä kaikkia niin paljon kuin pystyin. Viimeistään abivuoden syksyllä tiesin, että halusin hakea Valtsikaan opiskelemaan.

Vuotta myöhemmin aloitin yhteiskuntapolitiikan fuksina Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tutustuessani uusiin opiskelukavereihini huomasin, että Ressu oli antanut minulle erinomaiset eväät jatkaa opintoja ja syventää osaamistani – kaikilla yliopiston aloittaminen ei sujunut yhtä jouhevasti. Vaikka aika ajoin opiskelu tuntui raskaalta ja uuvuttavalta, halu päästä työelämään motivoi minua valmistumaan viidessä vuodessa.

Kandiksi valmistumisen jälkeen pääsin ensimmäiseen oman alani työpaikkaan ja aloitin harjoittelijana työeläkeyhtiö Elossa, jossa myös jatkoin harjoitteluni jälkeen. Tuon kokemuksen ansiosta pääsin sittemmin töihin työeläkeyhtiö Varmaan, jossa sain mahdollisuuden osallistua mielenkiintoiseen järjestelmäkehitysprojektiin. Kipinä teknologia-alaa kohtaan syttyi ja rohkaistuin hakemaan töihin Accenturelle. Samalla opiskelin työn ohessa ohjelmoinnin alkeita avoimessa yliopistossa.

Nyt olen työskennellyt jo useamman vuoden teknologiakonsulttina Accenturella ja päässyt hyödyntämään sekä aiempaa osaamistani että oppinut paljon uutta. Viimeisimpänä tartuin tähänastisen urani jännittävimpään haasteeseen, kun aloitin projektissa Oslossa, jossa työkieleni on norja. Luin aikanaan pitkän ruotsin, mutten käyttänyt sitä aktiivisesti moneen vuoteen. Huomasin kuitenkin pian, että moni asia palautui mieleen yllättävän nopeasti. Aluksi puhuin työkavereilleni ruotsia ja sitäkin takellellen, mutta vain muutaman kuukauden jälkeen norjan kieli alkoi tarttua minuun. Joudun toisinaan edelleen vaivaannuttaviin tilanteisiin, kun olen ymmärtänyt tai sanonut jotain väärin, mutta samalla olen oppinut nauramaan itselleni entistäkin makeammin. Palkitsevin tunne on ollut, kun tajusin pärjääväni norjaksi ja huomasin, että osaamistani arvostetaan.

Kielten opiskelu on aina ollut lähellä sydäntäni ja tulee varmasti pysymään rakkaana harrastuksenani myös jatkossa. Vielä en tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta kannustan kaikkia opiskelevia ja uransa alkuvaiheessa olevia seuraamaan omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Tärkeintä on rohkea, utelias ja myönteinen elämänasenne!

Opiskelen nyt vuonna 2022 kolmatta vuotta hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa. Valitsin tämän opiskelupaikan, koska minua kiinnosti hammaslääkärin työnkuvaan kuuluva käsillä tekeminen ja potilastyö.

Valmistuttuani Ressusta vuonna 2018 opiskelin vuoden fysiikkaa Helsingin yliopistossa. Sain nopeasti käsityksen, millaisia erilaisia aloja on yliopiston sisällä ja millaista opiskelijaelämä on yliopistossa. Se vuosi antoi myös hyvän motivaation pääsykokeeseen lukemiseen, ja pääsinkin pääsykokeiden kautta heti sisälle lääkikseen.

Hammaslääkiksessä kivointa on ollut kaikki kliiniseen työhön valmistava kädentaitojen opetus ja tietenkin opiskelijatapahtumat.

Opintojen ohella olen tehnyt töitä tutorina ja kesät olen työskennellyt hammashoitajana. Tutor-työn sain yhden toisen Ressun opiskelijan avulla, mikä on hyvä esimerkki siitä, että oma aktiivisuus ja hyvät suhteet kanssaopiskelijoiden kanssa voivat johtaa hyviin juttuihin, jopa työpaikkaan!

Jos hammaslääketiede kiinnostaa alana, kannattaa keskittyä lukiossa luonnontieteiden ja kielten opiskeluun unohtamatta lukioajasta nauttimista. Luonnontieteet luovat pohjan osaamiselle, joka tarvitaan hampaan opinnoissa. Kielten osaaminen on myös tärkeää: ei vain siksi että Suomessa puhutaan monia kieliä, vaan myös siksi, että yliopistossa monet oppikirjat ja artikkelit on julkaistu englanniksi. 

Mutta lukioaika on vain kerran elämässä ja kannattaa muistaa, että opiskeluaika niin lukiossa kuin yliopistossakin on paljon muutakin kuin opiskelua! 

1. Miksi valitsit opinahjosi? Ja missä opiskelet/opiskelit? 

Opiskelen Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa lääketieteen lisensiaatiksi, aloitin nyt syksyllä 2021. Valitsin lääkiksen, koska ajattelin sen olevan minulle sopiva yhdistelmä luonnontieteitä ja ihmisten kanssa työskentelyä. Unelmoin pitkään lääkiksestä, mutta ajattelin etten voisi päästä sinne sisään, joten en aluksi uskaltanut edes yrittää. 

2. Oletko opiskellut jotain muuta, mitä? 

Ensimmäinen opiskelupaikkani oli Aalto-yliopiston informaatioverkostojen koulutusohjelma, aloitin siellä 2016. Se oli toinen vaihtoehtoni, kun ensimmäinen oli Aallon tuotantotalous. Hain infolle, koska tiesin, että useat tutalle hakevat laittoivat infon toiseksi vaihtoehdoksi, ja tutalle taas hain siksi, että ajattelin sitä kautta pääseväni mielenkiintoisiin töihin. Pidin infolla opiskelusta paljon, mutta se ei lopulta tuntunut omimmalta. Niinpä hain ja pääsin teologiseen 2018, mutta en lopulta opiskellut siellä yhtäkään opintopistettä. 

Jatkoin infolla tekniikan kandidaatin tutkinnon loppuun ja menin oman alan töihin, jonka jälkeen suoritin asepalveluksen. Tässä vaiheessa päätin toteuttaa haaveeni lääkiksessä opiskelusta, joten käytin kevään 2021 hakemiseen, ja pääsin sisään Helsingin yliopistoon. Vaikka olisin voinut jatkaa infolla vielä diplomi-insinööriksi, ajattelin, että tulisin katumaan jos en edes yrittäisi tosissani hakea lääkikseen. 

3. Jos olet pitänyt välivuoden/välivuosia, mitä olet tehnyt silloin? 

En tiedä lasketaanko nämä varsinaisiksi välivuosiksi, mutta syksyn 2019 olin oman alan töissä, kun halusin miettiä, mitä tekisin seuraavaksi. 2020 olin intissä, ja kevään 2021 luin pääsykokeisiin. 

4. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia tai unelmia sinulla on? 

Olen kuuden vuoden päästä toivottavasti lääkäri. Haluaisin muuttaa ainakin hetkeksi maaseudulle tai jonnekin ulkomaille syrjäisempään paikkaan puolisoni kanssa. 

5. Oliko sinulla muitakin uravaihtoehtoja? 

Oli paljonkin, kuten eri opiskelupaikoistani on pääteltävissä. Lääkärin, papin ja diplomi-insinöörin lisäksi olen tainnut pohtia ainakin kirjailijan ja toimittajan uraa. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä kohti olen menossa. Jos jossain vaiheessa mieli muuttuu, olen avoin muutokselle. 

6. Mikä on sinusta ollut haasteellisinta/hienointa urapolullasi?  

Hienointa on ollut nähdä, kuinka paljon tukea ja apua muilta ihmisiltä voi saada. Kun päätin vaihtaa alaa, sain paljon kannustusta, vaikka olisin voinut parissa vuodessa suorittaa tekniikan alan tutkintoni loppuun ja päästä töihin sitä kautta. Toisaalta haasteellisinta on ollut aloittaa taas nollasta ja löytää itsensä uudesta ympäristöstä. Silloin tulee pohdittua, että kuka minä olen ja mitä haluan - onko tämä varmasti sitä mitä elämältäni toivon? Onneksi olen päässyt huomaamaan, että kaikki selviää kyllä, ja aina voi ottaa pienen hengähdystauon näitä pohdintoja varten 

Valmistuin Ressusta 2020 ja aloitin samana syksynä maantieteen opinnot Helsingin Yliopistossa. Mietin lukiossa paljon mitä lähtisin opiskelemaan ja minne. Opiskelin pääasiassa luonnontieteitä sekä kieliä. Olin aika varma, että minusta tulisi isona insinööri, mutta päädyin lopulta puolivahingossa laittamaan maantieteen ykkösvaihtoehdokseni yhteishaussa. Maantiede on mahtava aine opiskella, sillä se antaa mahdollisuuden opiskella erilaisia teemoja yhteiskuntatieteistä luonnontieteisiin. Maantieteessä voi opiskella ihmismaantiedettä, luonnonmaantiedettä tai geoinformatiikkaa, minkä lisäksi sivuaineeksi voi valita oikeastaan vapaasti mitä tahansa. Itse olen tykännyt maantiedon opiskelusta aina peruskoulusta lähtien ja olin yliopistoon mennessä aivan varma, että luonnonmaantiede olisi minun juttuni. Yliopistossa kuitenkin hurahdin geoinformatiikkaan, joka onkin tällä hetkellä sivuaineeni. Geoinformatiikalla tarkoitetaan paikkaan sidotun tiedon tuottamista, käsittelyä, analysointia sekä visualisointia. 

Aikomuksenani on kirjoittaa kandi tänä syksynä ja toivon mukaan suunnata ensi keväänä vaihtoon Euroopan ulkopuolelle oppimaan lisää geoinformatiikasta. Olen myös ajatellut hakea ulkomaille maisteriohjelmaan opiskelemaan geoinformatiikkaa tai kaukokartoitusta ja spatiaalisia analyysimenetelmiä. Aikomuksenani on ainakin hakea ja katsoa sitten pääseekö sisään. Se, mikä maantieteessä on hyvää, on, että vaihtoehtoja, mitä tehdä on paljon ja ne ovat todella laidasta laitaan. Maantieteilijöiden sanotaan tietävän paljosta vähän, muttei mistään paljoa. Mikä opinnoissa hieman yllätti, oli kirjoittamisen määrä. En lukiossa ollut mikään hyvä kirjoittaja ja 6000 merkin saavuttaminen oli minulle hirveän tuskallista. Opintojeni myötä olen ehkä kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tottumaan 10–15 sivun kirjoittamiseen. Opinnot ovat olleet pääosin etänä ja olenkin päässyt osallistumaan vain muutamalle kurssille, jotka järjestettiin yliopistolla. Esimerkiksi vuosikurssini kävi legendaarisen Lammin kenttäkurssin etänä siten, että katsoimme zoomin välityksellä opettajien demonstraatioita kentältä. Töitä en ole tehnyt opintojen ohessa lukuvuoden aikana. Maantieteilijöiden työllistymisen sanotaan kuitenkin olevan hyvä, koska heillä on taidot tehdä monenlaisia tehtäviä. Toisaalta näin opiskelijana olen tullut siihen tulokseen, että oman alan töiden saaminen on haastavaa, minkä takia vietän kesät aivan toisenlaisissa 

Olen ammatiltani matemaatikko ja konsultti. Viimeistelen tällä hetkellä (vuonna 2022) opintojani Helsingin yliopistolla finanssimatematiikan maisterilinjalla. Olen aiemmin tehnyt kaksi tutkintoa: suoritin BBA:n Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa pääaineena rahoitus ja sivuaineina myynti ja markkinointi sekä laskentatoimi. Minulla on myös B. Sc. matematiikasta. Lisäksi olen opiskellut kansantaloutta sekä teoreettista ja kokeellista fysiikkaa.

Vaikka en ole pitänyt opinnoista varsinaisia välivuosia, olen pitänyt lyhyempiä taukoja ja tehnyt myös opintojen ohessa monenlaista. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa pidin puolen vuoden tauon, jonka aikana aloin kirjoittaa esikoisromaaniani. Tuon jälkeen menin opettamaan ja vartijaksi. Vartioin yhteensä 11 vuotta opintojen ohessa. Olen konsultoinut yrityksiä omalla toiminimellä vuodesta 2008. Rahoitusalalla olen ollut vasta vuodesta 2015.

Tulin Ressuun sveitsiläisestä yksityiskoulusta. Arvosanani eivät olleet suoraan vertailukelpoisia suomalaisen peruskoulun päästötodistuksen arvosanojen kanssa, mutta kirjoitin henkilökohtaisen kirjeen silloiselle rehtorille, Antero Penttilälle, ja pääsin sisään. Antero Penttilä oli myös opettanut isääni historiassa. Isäni kävi Ressun, kun se oli vielä poikakoulu.

Ressussa pohdin uravaihtoehtona myös kielten, kuten ranskan tai englannin, opiskelua, ja kielitieteilijäksi ryhtymistä. Lopulta fysiikka ja matematiikka veivät kuitenkin mennessään.

Jatkossa toivoisin pystyväni hoitamaan yritystäni palkkatyön ohella pankkisektorilla tai mahdollisesti jättäytymään kokonaan yrittäjäksi. Haluaisin tulla paremmaksi rahoitusalan konsultiksi ja saada lisää asiakkuuksia. Matematiikan puolella minua viehättävät matematiikan ja sen sovellusten, kuten koneoppimisen, jatkuva kehittyminen. Se on hienoa ja haasteellista.

Kävin monia minua kiinnostavia kursseja mahtavien opettajien vetäminä Ressussa, jotka inspiroivat minua edelleen tänäkin päivänä. Kävin Ressussa erilaisia taideaineita, jotka näkyvät nykyään opiskelemallani alalla. Muistan Ressusta tietysti myös opettajani, jotka kannustivat eteenpäin. 

Osallistuin Ressussa erilaisiin tapahtumiin ja opiskelijajärjestöihin, joista lämpimästi muistan edelleen Ympäristöraadin. Itseasiassa Ympäristöraadissa ensimmäisen kerran tutustuin kestävään muotiin ja konseptiin kestävästä vaateteollisuudesta. Muistan Ressussa myös erilaiset taide- ja kulttuuriprojektit, joita oli hauska suunnitella ja järjestää opiskelijakavereiden kanssa. 

Opiskelen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotia. Halusin Ressusta valmistuessani jatkaa opintojani taiteen ja kulttuurin parissa, ja kiinnostuin suunnittelusta yhä enemmän, erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Hakeuduin opiskelemaan muotia, sillä olen halunnut oppia lisää tulevaisuuden suunnittelusta; kestävämmästä ja eettisemmästä suunnittelusta sekä muodista yleisesti sosiaalisena ilmiönä. Muodin pääaineessa olen syventynyt sekä käytännön suunnittelun perusteisiin että tutkimukselliseen muotiin. Opinnoissani on tähän asti ollut erilaisia kursseja, joissa kestävä suunnittelu on ollut hyvin linkittyneenä opetuksessa. Uskon jatkavani taiteen kandidaatin opintojeni jälkeen maisteriin muodin tutkimuksen puolelle. Pysyttelen kuitenkin vielä avoimena ja katson millaisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa avautuu. 

Valitsin arkkitehtiopinnot, koska kuvataiteet olivat olleet kiinnostuksenkohteenani läpi elämäni. Lisäksi olin menestynyt matematiikassa ja luonnontieteissä, joten arkkitehtuuri tuntui luontevalta jatkumolta opintopolulleni. Jos totta puhutaan, niin arkkitehdiksi tuleminen oli ollut minulla suunnitelmissa jo ala-asteen neljänneltä luokalta asti, joten myöhemmät opintoni lähinnä vain lujittivat päämäärääni. Minulla ei ole perheessä tai suvussa ennestään esikuvia arkkitehdeistä, joten alasta kiinnostuminen oli ala-asteella puhtaasti kuvataidekiinnostukseni tulosta. Opiskelin arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa, mistä valmistuin vuonna 2019. Opiskelin maisteriopinnoistani suurimman osan Sveitsissä ETH Zürichissä, ja jatko-opintoni olen suorittanut Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Valmistun jatko-opinnoistani keväällä 2022. 

Jatko-opintoihini on kuulunut kattavasti poikkitieteellisiä opintoja. Olen opiskellut tuotesuunnittelua, brändäystä, markkinointia, kiinteistötaloutta, koodausta ja filosofiaa. 

Valmistuin Ressusta 3,5 vuoden lukio-opintojen myötä, joten minulla jäi vuoden 2011 alku aikaa valmistautua arkkitehtiopintojen pääsykokeisiin. Aalto-yliopiston kandidaatinopintojeni aikana työskentelin siviilipalvelusvuoden Suomenlinnan hoitokunnan arkkitehtitoimistossa. Lisäksi pidin Aalto-yliopiston maisterini loppupuolella kaksi välivuotta, jolloin työskentelin kahdessa yksityisessä arkkitehtitoimistossa ja hain Harvardin jatko-opintoihin. 

Perustin koronapandemian alkupuolella arkkitehtitoimistoni, Studio Ilvesmäen, joten tarkoitukseni on jatkaa suunnittelutöitä toimistoni kautta valmistuttuani Yhdysvalloista. Tämän lisäksi perustin pandemian aikana liikekumppanini kanssa startup-yrityksen, GIVE H2O:n, Yhdysvalloissa, joten toivon pystyväni jatkamaan sen kehittämistä opintojeni jälkeen. Julkaisimme ensimmäisen tuotteemme vuoden 2021 lopussa, joten tällä hetkellä töitä riittää vielä toiminnan vakiinnuttamiseksi. 

Pohdin hetkellisesti tuotantotalouden opintoja Aalto-yliopistossa vuonna 2011, mutta arkkitehtiopinnot tuntuivat niin luontevilta ne aloitettuani, että tämä jäi vain ajatuksen tasolle. Olen jatko-opintojeni myötä huomannut kiinnostukseni talousopintoihin, joten tämä ei olisi varmasti ollut huono vaihtoehto. 

Arkkitehtuuri on haastava ala, sillä sen harjoittamisesta on vaikea saada riittävästi rahaa suhteessa tehtyyn työmäärään. Vaikka arkkitehtuuri vaikuttaa jatkuvasti elinoloihimme, ja oikeastaan muodostaa kehyksen elämällemme, on sen vaikutusten kuvaaminen usein vaikeaa alan subjektiivisen luonteen takia. Lisäksi arkkitehtitoimiston skaalaaminen ja suunnittelutyön tuotteistaminen on haastavaa, joten ala jää palkkojensa suhteen muista akateemisista urista helposti jälkeen. Viime aikoina suunnittelijoita on kuitenkin alettu palkata kansainvälisiin konsulttitoimistoihin, joten tilanne saaattaa muuttua lähitulevaisuudessa. Arkkitehtiopinnot ovat jo lähtökohtaisesti hyvin monialaiset, joten arkkitehdeillä olisi valmiuksia moniin muihinkin työtehtäviin kuin rakennus- ja kaupunkisuunnitteluun. Suunnittelutyössä epävarmuus on alati läsnä, mikä antaa arkkitehdeille erinomaiset paineensietokyvyt. Koska arkkitehtuuri on usein muuta projektityötä konkreettisempaa, on valmiin lopputuloksen näkeminen usein hyvin palkitsevaa. On esimerkiksi hienoa nähdä rakennuksen valmistuminen, kun tietää sen syntyneen oman suunnittelutyön tuloksena 

Kirjoitin ylioppilaaksi Ressusta keväällä 2003. Harrastuksena elokuvanteko oli jäänyt minulle isältäni, ja yläasteella ja lukiossa teimme jo melko isolla kaveriporukalla lyhäreitä joita myös näytettiin koululla julkisissa esityksissä ja lähetettiin festareille. Toisena lukiovuotena Iiris ehdotti, että lähden abien kanssa tutustumaan Taideteolliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) ja sen Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokseen. Kun näin siellä studiot ja muut fasiliteetit, tiesin, että tähän kouluun haluan opiskelemaan. 

ELO ottaa sisään vain kahdesta neljään opiskelijaa per pääaine, ja hakijoita on parin sadan luokkaa, joten sisäänpääsy oli hyvin haastavaa. Pääsin neljännellä yrittämällä vihdoin opiskelemaan. Välivuosina kävin siviilipalveluksen ja tein erilaisia töitä, täytin kahviautomaatteja, lajittelin postia, olin puhelinmyyjänäkin pari päivää. 

Valmistuin taiteen maisteriksi 2012, mutta työelämään siirryin oikeastaan jo kolme vuotta aiemmin, kun sain Suomen Elokuvasäätiöltä ja Yleisradiolta rahoituksen puolituntiselle lyhytelokuvalle nimeltä Pikkuveli. Lopputyöni silloin jo Aalto-yliopistoksi muuttuneeseen opinahjoon oli ensimmäinen elokuvateattereissa levitetty pitkä elokuvani Elokuu (2011). 

Nyt kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen pyöritän omaa tuotantoyhtiötäni, joka on toteuttanut televisiosarjat HasBeen (2018-2019) ja Häräntappoase (2021), ja työskentelen myös muille tuottajille jos kiinnostava projekti osuu kohdalle. Käsikirjoittaminen on osoittautunut minulle tärkeämmäksi kuin mitä ehkä aiemmin ajattelin, vielä lukiossa ja korkeakoulussa ajattelin itseäni pääasiallisesti ohjaajana. Nyt kirjoittaminen ja myös tuottaminen on tullut siihen rinnalle tasavertaisena. 

En koskaan realistisesti nähnyt muita vaihtoehtoja sen suhteen mikä minusta tulee "isona", mutta kolmannen korkeakouluun sisäänpääsy-yrityksen jälkeen ehdin jo harkita hetken nuorisotyön opintoja. Sen sijaan olen päätynyt tekemään paljon projekteja, jotka käsittelevät nuorien päähenkilöiden elämää ja haasteita. Eräänlaista nuorisotyötä sekin! 

Haasteellisinta elokuva- ja televisioalalla on epävarmuus ja projektiluontoisuus, mikä tekee elannon saamisen näistä töistä hyvin vaikeaksi. Monet alan tekijät elävätkin varsin pienillä tuloilla, apurahoilla ja tekijänoikeuskorvauksilla. Minulla on ollut paljon tuuria, mutta myös toki olen tehnyt paljon töitä. 

Hienointa näissä hommissa ovat niitä tekevät ihmiset. Luovia, avoimia, innostavia, ihania tyyppejä on tämä ala pullollaan, ja ohjaajana pääsen fokusoimaan sen heistä tulevan energian uuden tarinan kertomiseen ja teoksen luomiseen. Se on aina yhtä upeaa, eikä sen hohto varmasti tule himmenemään. 

Valmistuin Ressusta vuonna 2011, ja sitä seuraava urapolkuni voi vaikuttaa jopa tylsän suoraviivaiselta. Lukion jälkeen suoritin pelisuunnittelun kandidaatintutkinnon Tukholman yliopistossa ja tämän perään heti vastaavaan maisterintutkinnon Aalto-yliopistossa. Matkan varrelle mahtui kuitenkin enemmän mutkia kuin miltä päältäpäin voi vaikuttaa. 

Alkuun Ressun laaja kurssivalikoima mahdollisti sen, etten joutunut miettimään, mitä tekisin lukion jälkeen itse lukioaikana. Täytin lukujärjestykseni kaikella mahdollisella, niin taideaineilla kuin matematiikalla, ajatellen, että opiskelemalla vähän kaikkea jättäisin mahdollisimman monta vaihtoehtoa auki. Tämä pitikin paikkaansa – mutta tarkoitti, ettei minulla ollut mitään tiettyä urasuunnitelmaa valmiina, kun pääsykokeet jo vyöryivät niskaan. 

Lopulta onnistuin rajaamaan vaihtoehtoni kahteen: arkkitehtuuri oli tuttua ja turvallista, peliala jännittävä vaihtoehto. Uskaltauduin lähtemään tavoittelemaan peligraafikon työtä lähinnä, koska pidin takataskussa vaihtoehdon palata arkkitehtuurin pariin, jos ura ei aukeaisikaan. 

Suomessa ei vielä tuolloin ollut tarjolla montakaan paikkaa pelialan opiskelemiselle, mutta Ruotsista löytyi useampikin koulu. Ruotsiin pyrkiminen oli helppoa, koska käytössä oli suora todistusvalinta, johon sai hyvät lähtöpisteet Ressun pohjalta. Suoritin Tukholman yliopistossa kandidaatintutkinnon, joka antoi laajat perustiedot kaikesta pelinkehittämiseen liittyvästä. Ressussa opittu kaikkiruokaisuus sopi hyvin Tukholman yliopiston avoimeen kurssivalikoimaan. Lopputulos oli, että aloitin opinnot kuvitellen haluavani keskittyä 3D mallintamiseen, mutta kokeiltuani ohjelmointia sain huomata nauttivani loogisten pulmien ratkaisemisesta jopa sitäkin enemmän. 

Valitettavasti pelialalla etsitään useimmiten erityisosaajia – ei kaikkiruokaisia vaeltelijoita – enkä löytänyt varsinaista työpaikkaa opiskelujen aikana. Tutkinto itsessään harvoin riittää avaamaan ovia, koska alalla arvostetaan käytännön kokemusta. Tämä onkin haastavinta pelialalla: miten löytää erikoisosaamisensa, jonka avulla erottua edukseen? Käytin puolet opinnoistani ohjelmointiin ja puolet taidepainotteisiin kursseihin; minulla ei ollut riittävästi kokemusta kummastakaan. 

Jatko-opinnoista tuli minulle keino löytää lisää aikaa miettiä, mihin haluaisin erikoistua. Päädyin Aalto-yliopistoon tekemään pelisuunnittelun maisterinohjelmaa, joka kuului taideaineiden alle. Jos 3D-mallintamisesta pääsi eksymään ohjelmoinnin puolelle Tukholmassa, Aallossa olin hetkessä jo suorittamassa pukuhistorian sivuainetta ja opiskelemassa arkkitehtuurihistoriaa (en vieläkään luopunut ajatuksesta palata arkkitehtuurin pariin). Ressusta opin paljon arvokasta, mutta myös pahoja tapoja – yliopistolla jatkoin samaa kurssien napostelua kuin lukioaikana. 

Kuten moni muukin, jouduin lopputyön edessä pysähtymään ja miettimään. Tämä oli se hetki, jolloin vihdoin tiedostin, että maisterinohjelman taidepainotuksesta huolimatta rakkaus ohjelmointiin oli säilynyt läpi kaikkien houkutusten. Koska olin jatkanut ohjelmointiprojektien tekemistä aina kandidaatin alkuajoista, minulla oli nyt vihdoin riittävästi kokemusta työpaikkaan. Ensimmäinen työpaikka startup henkisessä firmassa vaihtui vuotta myöhemmin jo isoksi kansainväliseksi pelistudioksi, ja siitä lähtien uusia jännittävä mahdollisuuksia on tarjoutunut. 

Meni vielä muutama vuosi ennen kuin löysin todellisen erikoisosaamisalueeni, ja se vaikuttaa jälkikäteen itsestäänselvältä: ymmärrän hyvin kaikkia pelinkehityksen osapuolia, koska olisin helposti voinut päätyä mihin tahansa rooliin, jos olisin jossain vaiheessa valinnut toisin. Roolini tiimeissä onkin auttaa taitelijoita ja suunnittelijoita työssään. En voi varauksetta suositella tapaani päätyä alalle - ehdin opiskella paljon ja epäröidä tuleeko tästä mitään vastaavassa määrin – mutta totuus on, että sinnikkyys palkitaan ja voi osoittautua yllättäväksi vahvuudeksi. Laaja yleissivistys, jonka sain Ressusta, on ollut tukeva pohja, jonka päälle rakentaa ammattitaitoaan 

My name is Sofia Sokolowski, and I graduated from Ressu IB in 2018. I am currently finishing my second year of medical school at the University of Eastern Finland. Even though I always knew I wanted to go to medical school, preferably in Finland, I guess the 18-year-old me, who happily put on her white cap, didn’t quite realize what she was getting into. After I left Ressu, I volunteered in South Africa, spending my days observing whales, dolphins and seals, doing beach clean-ups and teaching English at a local kindergarten.  

In hindsight, failing the medical entrance exam was probably the best thing that happened to me. I underestimated the exam and found myself struggling with Finnish, especially in Biology. I realized too late how little I knew. For someone who always had top grades, facing such a harsh reality forced me to separate my feelings of self-worth from academic success. It taught me to be less afraid of failure and to work for my dreams, no matter how hard it seemed. A year later, after hours and hours of studying, I finally got in. Even now, there are days that I find it difficult to believe that I actually made it. I am sure the challenges I had to face to be where I am today, have made me so much more grateful. 

Besides studying Medicine, I have also found a passion for research. It all started with my Biology IA back in Ressu, which landed me in an international science competition called Genius Olympiad. Ever since starting in medical school, I have been a part of a scuba diving medicine research group, and I have already written two articles, one in press and the other one in review. I have applied to an international internship in that field for summer and will hopefully continue to work towards a dissertation. Additionally, I work part time as a study mentor, teaching medical school applicants how to study more efficiently, build a realistic study schedule and offer emotional support related to the whole application process. What I really love about the job is the fact that I get to share what I learnt during my application process and of course discuss one of my favorite topics: studying.

Valmistuin Ressun lukiosta keväällä 2015. Lukio-opintojeni päätyttyä en ollut täysin varma, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa. Tiesin kuitenkin, että halusin tehdä työtä, jolla olisi vahva yhteiskunnallinen merkitys. Päädyin lopulta pitämään lukion jälkeen kaksi välivuotta, jotka käytin pääasiassa työskennellen sijaisopettajana ja tehden vapaaehtoistöitä ikäihmisten kanssa. Töiden tekemisen vastapainoksi matkustin myös toistuvasti Englantiin, ja asuinkin siellä merkittävän osan välivuosistani.

Vaikka nykyään usein opiskelijoita patistetaankin siirtymään jatko-opintoihin heti lukion jälkeen, ei välivuosien merkitystä henkisen kasvun näkökulmasta voi väheksyä. Opin itse paljon maailmasta ja sain myös ensimmäisen kosketukseni työelämään, mikä oli hyvää vaihtelua aikaisimmille opiskeluilleni. Sain välivuosien aikana myös arvokasta kokemusta vapaaehtois- ja järjestötöistä, jotka johtivat minut lopulta mukaan politiikan maailmaan.

Vuoden 2017 kevät oli monella tapaa merkittävä vedenjakaja elämässäni. Pääsin silloin opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon ja tulin samalla valituksi Kirkkonummen kunnanvaltuustoon. Olen sen jälkeen toiminut aktiivisena poliittisena toimijana ja pyrkinyt opintojeni kautta kartuttamaan omaa yhteiskunnallista tietotaitoani. Intouduin historian opintojeni kautta erityisesti taloustieteestä ja päätinkin tehdä siitä toisen pääaineeni keskittyen erityisesti taloushistoriaan ja määrälliseen tutkimukseen.

Toimin nykyään aluevaltuutettuna ja vihreän aluehallitusryhmän puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, joka vastaa yli puolen miljoonan ihmisen terveydenhuollosta. Tämän lisäksi teen töitä myös vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ja viestintäalan yrittäjänä Kirkkonummella. Työni on hyvin vaihtelevaa, ja päivät ovat usein hyvin iltapainotteisia sekä pitkiä. En kuitenkaan vaihtaisi nykyistä työtäni mihinkään, sillä koen voivani aidosti vaikuttaa minua ympäröivään yhteisöön. Hymy kuntalaisen kasvoilla on uskomaton palkkio siitä työstä, mitä saan tehdä päivittäin, ja toivonkin saavani jatkaa tämän työn tekemistä myös tulevaisuudessa sekä paikallisesti kotikunnassani että valtakunnallisesti esimerkiksi eduskunnassa. 

Kirjoitin ylioppilaaksi Ressusta keväällä 2003. Harrastuksena elokuvanteko oli jäänyt minulle isältäni, ja yläasteella ja lukiossa teimme jo melko isolla kaveriporukalla lyhäreitä joita myös näytettiin koululla julkisissa esityksissä ja lähetettiin festareille. Toisena lukiovuotena Iiris ehdotti, että lähden abien kanssa tutustumaan Taideteolliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) ja sen Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokseen. Kun näin siellä studiot ja muut fasiliteetit, tiesin, että tähän kouluun haluan opiskelemaan.

ELO ottaa sisään vain kahdesta neljään opiskelijaa per pääaine, ja hakijoita on parin sadan luokkaa, joten sisäänpääsy oli hyvin haastavaa. Pääsin neljännellä yrittämällä vihdoin opiskelemaan. Välivuosina kävin siviilipalveluksen ja tein erilaisia töitä, täytin kahviautomaatteja, lajittelin postia, olin puhelinmyyjänäkin pari päivää.

Valmistuin taiteen maisteriksi 2012, mutta työelämään siirryin oikeastaan jo kolme vuotta aiemmin, kun sain Suomen Elokuvasäätiöltä ja Yleisradiolta rahoituksen puolituntiselle lyhytelokuvalle nimeltä Pikkuveli. Lopputyöni silloin jo Aalto-yliopistoksi muuttuneeseen opinahjoon oli ensimmäinen elokuvateattereissa levitetty pitkä elokuvani Elokuu (2011).

Nyt kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen pyöritän omaa tuotantoyhtiötäni, joka on toteuttanut televisiosarjat HasBeen (2018-2019) ja Häräntappoase (2021), ja työskentelen myös muille tuottajille jos kiinnostava projekti osuu kohdalle. Käsikirjoittaminen on osoittautunut minulle tärkeämmäksi kuin mitä ehkä aiemmin ajattelin, vielä lukiossa ja korkeakoulussa ajattelin itseäni pääasiallisesti ohjaajana. Nyt kirjoittaminen ja myös tuottaminen on tullut siihen rinnalle tasavertaisena.

En koskaan realistisesti nähnyt muita vaihtoehtoja sen suhteen mikä minusta tulee "isona", mutta kolmannen korkeakouluun sisäänpääsy-yrityksen jälkeen ehdin jo harkita hetken nuorisotyön opintoja. Sen sijaan olen päätynyt tekemään paljon projekteja, jotka käsittelevät nuorien päähenkilöiden elämää ja haasteita. Eräänlaista nuorisotyötä sekin!

Haasteellisinta elokuva- ja televisioalalla on epävarmuus ja projektiluontoisuus, mikä tekee elannon saamisen näistä töistä hyvin vaikeaksi. Monet alan tekijät elävätkin varsin pienillä tuloilla, apurahoilla ja tekijänoikeuskorvauksilla. Minulla on ollut paljon tuuria, mutta myös toki olen tehnyt paljon töitä.

Hienointa näissä hommissa ovat niitä tekevät ihmiset. Luovia, avoimia, innostavia, ihania tyyppejä on tämä ala pullollaan, ja ohjaajana pääsen fokusoimaan sen heistä tulevan energian uuden tarinan kertomiseen ja teoksen luomiseen. Se on aina yhtä upeaa, eikä sen hohto varmasti tule himmenemään.

Jag tog studenten från Ressu i maj 2013 och började studera juridik på Helsingfors universitet i september 2013. Jag valde juridiken främst av den anledningen att det är ett brett ämnesområde på så sätt att man efter en avlagd juristexamen har goda möjligheter till olika typer av nationella och internationella tjänster och uppdrag samt en övergripande förståelse över samhällsfrågor. Med andra ord behöver man ännu inte veta exakt vad man vill jobba med senare i framtiden när man påbörjar studierna vilket i alla fall underlättade valet för mig. Studierna var mycket givande och man fick breda valmöjligheter även där genom olika slags valfria kurser och utbytesstudier. Jag spenderade ett halvår på utbyte vid Stellenbosch universitet i Sydafrika och det är lätt att säga att den upplevelsen var helt unik.

Under studietiden jobbade jag som praktikant på olika affärsjuridiska byråer i Finland och Tyskland. Efter att ha blivit klar med studierna fortsatte jag jobba på en av de största affärsjuridiska advokatbyråerna i Helsingfors. Jag är specialiserad på bolagsrätt samt nationella och internationella företagsförvärv (”M&A”) dvs. försäljning och uppköp av aktier eller affärsverksamhet i ett bolag. Hösten 2019 åkte jag på secondment (ett slags utbyte) till Stockholmskontoret av samma advokatbyrå. Tanken var att jag skulle jobba där i tre månader men eftersom jag trivdes riktigt bra så blev jag kvar i Stockholm. Jag är även svensk medborgare idag. Stockholm är en vacker stad med massor av möjligheter och mycket att göra. Vad gäller arbetslivet så har jag märkt att man kommer långt med rätt attityd och hårt arbete – och sisu förstås!

För att vara ärlig har jag aldrig faktiskt planerat min karriär eller haft några konkreta tankar kring hur min framtid kommer att se ut. Jag skulle däremot säga att mitt tänkande snarare har varit att fokusera på saker som intresserar mig – och detta tankesätt gäller även karriären och den professionella utvecklingen. Jag tror absolut att min tid på Ressu också har haft en påverkan på detta. Jag kommer ihåg att man uppmuntrades att tacka ja till olika möjligheter, ha mycket mod och aldrig ge upp på sina drömmar. Jag är tacksam att jag fick en sådan upplevelse under min tid på Ressu – den erfarenheten har hittills hjälpt mig mycket i karriären och livet i övrigt.

Valmistuin Ressusta vuonna 2020 ja aloitin opinnot heti seuraavana syksynä Helsingin yliopistossa. Valitsin pääaineekseni latinan, josta olin innostunut jo lukion ensimmäisenä vuonna. Aloitin sen alun perin vain kokeilumielessä, mutta kiinnostuin pian sekä itse kielestä että sen yhteydestä antiikin kulttuuriin ja historiaan.

Antiikintutkimus on hyvin monitieteellinen ala, ja siksi olen valinnut eri koulutusohjelmista sivuaineita, joilla kaikilla on jonkinlainen yhteys antiikkiin: ranskaa ja italiaa, koska niillä on kirjoitettu paljon tärkeää tutkimusta, arkeologiaa ja taidehistoriaa materiaaliseen kulttuuriin perehtyäkseni ja historiaa, joka tutkii menneisyyttä pääasiassa kirjallisten lähteiden kautta. Kaikki nämä tarjoavat erilaisia näkökulmia samojen ilmiöiden tutkimiseen.

Minulla on tällä hetkellä muutama eri ammattivaihtoehto, eikä ole suinkaan poissuljettua, että tekisin joitakin niistä yhtä aikaa. Aion suorittaa pedagogiset opinnot, joiden myötä minulla on oikeus opettaa latinaa, ranskaa, italiaa ja historiaa. Voisin esimerkiksi toimia aineenopettajana lukiossa. Aion myös ehdottomasti väitellä tohtoriksi, sillä ura yliopistossa opettajana tai tutkijana kiinnostaa minua myös. Tutkijana voisin esimerkiksi viettää jaksoja ulkomailla työskennellen tutkimusprojekteissa tai Suomen tiedeinstituuteissa Roomassa ja Ateenassa. Vielä yhtenä vaihtoehtona on kääntäminen, erityisesti antiikin tekstien suomentaminen. Itse asiassa olen kääntänyt jo hyvän matkaa ensimmäistä teostani, jonka toivon voivani julkaista jossain vaiheessa.

Olen pitänyt opinnoissani eniten niiden suomasta vapaudesta esimerkiksi sivuaineiden valinnassa ja mahdollisuudesta perehtyä tarkemmin itse valitsemiinsa aiheisiin vaikkapa kurssitöissä tai kandidaatintutkielmassa. Kohokohtana mieleen on jäänyt Suomen Ateenan-instituutin järjestämä opintomatka Kreikkaan, jossa saimme kiertää lukuisissa museoissa ja arkeologisissa kohteissa. Tulevaisuudessa toivon pääseväni vielä uudestaan ulkomaille opintoihin liittyen, esimerkiksi työharjoitteluun tai arkeologisille kaivauksille.

Valmistuin Ressusta keväällä 2016 ja aloitin psykologian opinnot Helsingin yliopistossa saman vuoden syksynä. Valmistuin psykologiksi tammikuussa 2022 ja olen tämän jälkeen tehnyt neuropsykologin töitä HUS:lla aikuispsykiatrian poliklinikoilla ja osastoilla. Hain alun perin opiskelemaan psykologiaa, koska halusin tehdä merkityksellistä työtä ihmisten parissa ja ymmärtää ihmisen ja aivojen toimintaa tieteeseen pohjautuen. Lukion psykologian kursseilla olin kiinnostunut erityisesti neuropsykologiasta ja mielenterveyden häiriöistä, ja nämä teemat ovat tänäkin päivänä vahvasti läsnä työssäni. Koen saaneeni Ressusta loistavan pohjan yliopisto-opinnoille – erityisellä lämmöllä muistelen opettajia, jotka erinomaisen opetuksen lisäksi kannustivat meitä tavoittelemaan unelmiamme ja välittivät aidosti hyvinvoinnistamme.

Psykologin työ on jatkuvaa uuden oppimista ja epävarmuuden sietämistä, eikä tässä ammatissa voi koskaan tulla täysin valmiiksi. Omana unelmanani on erikoistua kliiniseen neuropsykologiaan ja työskennellä neuropsykologina psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Erikoispsykologikoulutukseen pääseminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista erikoisalalle, ja olen vielä tämän polun alkuvaiheessa. Nykyisessä kliinisessä työssäni tutkin ja hoidan potilaita, joilla on (tai epäillään olevan) esimerkiksi autismikirjon häiriö, ADHD, vaikeita oppimisvaikeuksia, alkava muistisairaus tai sellaisia vakavia psykiatrisia oireita, jotka vaikuttavat tiedonkäsittelyyn. Olen pitänyt tässä työssä erityisesti moniammatillisesta yhteistyöstä, jatkuvasta uuden oppimisesta sekä neuropsykiatrisesta näkökulmasta, jossa yhdistyvät neuropsykologia ja psykiatria. Tuntuu, että olen löytänyt työelämästä oman paikkani.

Kliinisen työn ohella teen väitöskirjaa, jonka aiheena on kognitiivisen suoriutumisen (erityisesti toiminnanohjauksen) yhteydet ADHD-oireisiin, komorbideihin psykiatrisiin oireisiin, päihdehäiriöihin ja antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön nuoruudesta varhaisaikuisuuteen. Urani laajempana tavoitteena onkin yhdistää kliinistä työtä ja tieteellistä tutkimusta. Neuropsykologin ja psykologian tohtorin koulutusten lisäksi haluaisin jossain vaiheessa kouluttautua myös psykoterapeutiksi.

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä merkitykselliseltä tuntuvaa ja loputtoman mielenkiintoista työtä. Toisaalta työ on myös haastavaa, vastuullista ja usein sekä kognitiivisesti että emotionaalisesti kuormittavaa. Kaiken kaikkiaan tämän alan opiskelu, työt ja kollegat ovat muovanneet ajatteluani ja maailmankuvaani niin merkittävästi, että psykologin ammatti-identiteetistä on tullut pysyvä osa minua.