Olen Lauri, 23-vuotta, ja tällä hetkellä opiskelen lääketiedettä neljättä vuotta Ruotsin Uppsalassa. MIMA:n pitämän ihmisen biologian kurssin jälkeen tiesin haluavani lääkikseen, vaikka se oli jo aiemmin ajatuksissa pyörinyt. Kävin valmennuskurssin ja hain Helsinkiin, mutta sisäänpääsy jäi pienestä kiinni. Olin myös puolitosissani lähettänyt hakupaperit Ruotsiin, sillä sisäänpääsykokeita Ruotsissa ei ole, vaan valinta tehdään lukion ylioppilastutkinnon perusteella. Sain paikan Uppsalasta, mutta lykkäsin aloitusta vuodella armeijan takia.

Halusin suorittaa asepalveluksen alta pois ja sain paikan Parolannummelta, Helsingin ilmatorjuntarykmentistä. Armeijassa sai kokea monenmoista ja sain vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Miltä tuntuu nukkua 10 tuntia viikon aikana? Millainen on reserviupseerikoulu? Mitä on kylmyys? Millaista on olla johtaja? Erityisesti johtajakoulutuksesta on ollut ja tulee olemaan hyötyä muun muassa työelämässä. Varma olin kuitenkin lähtiessäni, etten halua sotilasuralle. Kokeilin vielä armeijastakin käydä Helsingin lääkiksen pääsykokeissa, mutta jäin taas muutaman pisteen päähän. Olin tosin jo valmistautunut tässä kohtaan Uppsalaan muuttoon.

Uppsalan olin valinnut ykkösvaihtoehdoksi kavereiden juttujen ja mututuntuman perusteella ja valintaani olen ollut varsin tyytyväinen. Muutettuani Ruotsiin koin kuitenkin lievän kulttuurishokin. Ruotsinkielistä taustaa itselläni ei kummemmin ole muuta kuin peruskoulun ja lukion tarjoama A-ruotsi. Erityisesti riikinruotsin ymmärtäminen oli vaikeaa. Kielitaitoni ei riittänyt siihen, että olisin pystynyt olemaan oma itseni, mikä oli henkisesti välillä hyvinkin raskasta, sillä olen normaalisti varsin sosiaalinen ja puhelias. Koulunkäynnin suhteen minulla ei missään vaiheessa sen suurempia vaikeuksia ole ollut ja kaikki tentitkin ovat menneet läpi.

Päättäväisellä asenteella olen kuitenkin päässyt pitkälle. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana havaitsin hyvin merkittävän kehityksen kielitaidossani ja nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen ruotsin puhuminen ja ymmärtäminen sujuu luonnostaan. Lisäksi tukena ovat olleet muut suomalaisopiskelijat, joiden kanssa on ollut ihana puhua omaa äidinkieltä. Itsekriittiselle suorittajalle on ehkä pidemmän päälle tehnyt hyvää kokea myös vastoinkäymisiä, ja niiden kautta on oppinut olemaan armollisempi itselleen. Lääkiksessä tiedon määrä on myös niin suuri, ettei kaikkea yksinkertaisesti voi osata.

Uppsalan lääkiksen opetustyyli on ollut hyvinkin käytännönläheinen ja potilaskeskeinen, mikä on sopinut minulle mainiosti. Täällä käytetään paljon ”problem-based learning”-metodia, jossa pohdimme pienryhmissä erilaisia potilastapauksia. Koulutukseni on auttanut minua saamaan muutaman kesätyöpaikankin jo. Ruotsin kielen taidosta oli hyötyä jo ensimmäisen vuoden jälkeen, kun sain töitä Viking Lineltä. Toisen vuoden jälkeen pääsin lähihoitajaksi Norjaan. Viime kesänä toimin amanuenssina eli avustin lääkäriä sairaalassa Suomessa ja ensi kesänä pääsen ensimmäistä kertaa toimimaan lääkärin sijaisena Helsingin aluesairaalassa ja siitä olen innoissani. Tällä hetkellä odotan jo suuresti valmistumista, sillä opiskelu alkaa pikkuhiljaa painamaan, mutta loppu häämöttää jo, sillä opinnot kestävät viisi ja puoli vuotta ja kesällä tulee täyteen neljä. Erikoistumisesta minulta kysytään usein ja yleensä vastaan, ettei minulla ole hajuakaan. En tiedä myöskään, minne päädyn valmistuttuani, mutta työllisyys alalla näyttää hyvältä niin valinnanvaraa on.

Vaikken alun perin ulkomaille ollut ajatellut lähteä, niin tämä on ollut hieno kokemus ja voinkin rohkaista teitä kaikkia kokeilemaan ulkomailla opiskelua vähintäänkin vaihdon merkeissä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Valmistuin Ressusta keväällä 2016. Takana oli huikeat kolme vuotta lukiotaivalta, joiden aikana kertyi paljon kokemuksia, tietoa ja ystäviä. Ressuvuosien taakse jättäminen oli haikeaa, mutta edessä avautuvat mahdollisuudet innostivat. Olin jo pitkään tiennyt haluavani lääkäriksi ja vaikka abivuonna hieman pyörittelinkin vaihtoehtoa teekkariksi ryhtymisestä, ajan koittaessa valitsin lääkiksen. En kuitenkaan ollut osannut kuvitella, että opinnot alkaisivatkin Ruotsin puolella. Olin lähettänyt Ressun opinto-ohjaajan kannustamana hakemuksen Uppsalan lääketieteelliseen, jonne minut hyväksyttiin opiskelemaan abivuoden jälkeen.

Ruotsiin muutto kauhistutti. Ruotsin kieli ei ollut koskaan kuulunut vahvuuksiini ja kotikaupungin, perheen sekä ystävien jättäminen jännitti. En kuitenkaan voisi olla kiitollisempi itselleni siitä, että uskalsin ottaa tämän askeleen ja muuttaa Ruotsiin opiskelemaan. Alussa oli kieltämättä hankaluuksia kielen kanssa, mutta peruskoulun ja lukion ruotsin opetus oli luonut erinomaisen pohjan nopealle kielitaidon kehittymiselle ja alkuhankaluuksista pääsi yli nopeasti! Alkua helpottaa myös se, että suomalaisilla opiskelijoilla on pääsääntöisesti erinomainen pohja luonnontieteellisissä aineissa, joten aikaa jää kielen opiskelulle, kun osa teoriasta on jo lukiosta tuttua.

Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta, olen siis suorittanut kahden vuoden prekliiniset opinnot ja nyt suoritan ensimmäistä vuotta opintojen kliinistä osaa. Uppsalan lääketieteellisessä on poikkeuksellisen paljon käytännön harjoittelua ja potilaskontaktia pidetään suuressa arvossa. Tämä tuo opintoihin paljon variaatiota ja teorian oppiminen helpottuu, kun potilastapausten kautta teoriatunneilla opitut asiat konkretisoituvat. Missään vaiheessa en ole kokenut opintoja liian haasteellisiksi tai aikaavieviksi, vaan aikaa riittää myös sosiaaliselle elämälle. Uppsalassa on rikas opiskelijaelämä ja pelkästään lääkikselläkin on useita järjestöjä, jotka järjestävät monipuolisesti erilaisia tapahtumia vuoden ympäri.

Ruotsissa opiskelu avaa monia ovia. Täältä saatava tutkinto on lähes täysin Suomen tutkintoa vastaava muutamia koulutusrakenteen eroja lukuunottamatta, joten halutessaan on Suomeen helppo palata töihin. Sujuvasta ruotsin kielestä on paljon hyötyä myös Suomessa! Ruotsissa opiskelu avaa ovia myös muihin pohjoismaihin, esimerkiksi norjan kielen ymmärtäminen on ruotsia puhuvalle suhteellisen helppoa ja monet kurssikavereistani ovatkin päätyneet Norjaan esimerkiksi kesätöihin. Itse en vielä tiedä, minne päin maailmaa suuntaan opintojeni jälkeen, mutta olen iloinen Ruotsiin muuton tuomista uusista mahdollisuuksista!

Näin Ressussa paljon mahdollisuuksia jo tutustumiskäynnistä lähtien, mikä johti muuttoon pienestä lappilaisesta kunnasta Helsinkiin vuonna 2012. Ressusta parhaiten ovat mieleeni jääneet yksilöllisyys ja tapa, jolla opettajat kannustivat kaikkia tekemään parhaansa. Ressussa oli helppoa yhdistellä niin luonnontieteellisiä kuin humanistisia aineita, ja tehdä juuri sellainen oppiaineyhdistelmä, joka sopi omiin mielenkiinnonkohteisiin. Akateemisten meriittien lisäksi käteen jäi joukko hyviä ystäviä, joiden kanssa on jaettu myös yliopistoelämän ilot ja murheet, sekä kiinnostus psykologiaan, jota päätin hakea opiskelemaan.

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen muutin Tukholmaan ja aloitin psykologiopinnot Karoliinisessa Instituutissa ruotsiksi. Vuosikurssillani aloitti myös kolme muuta suomalaista. Tunsin onnekseni etukäteen muutamia ressuja, jotka opiskelevat Karoliinisessa lääketiedettä. Syksyllä 2018 olen myös opiskellut kriminologiaa ja oikeuspsykologiaa perusopintojeni ohella. Ressun laadukas ruotsinopetus ja innostavat ruotsinopettajat mahdollistivat minulle opinnot ruotsiksi, vaikka luinkin ”vain” keskipitkän oppimäärän.

Opinnoissani on vahvasti kliininen painotus, mikä mahdollistaa pääsyn työelämään tutustumiseen ja auskultaatioihin jo aikaisessa vaiheessa. Pääsemmekin vähintään kerran lukukauden aikana psykologin mukaan työpaikalle, yleensä viikoksi kerrallaan. Tämän lisäksi pääsemme tekemään muutamia projekteja konsultaatiotehtävien parissa. Kliinisen ja käytännönläheisen opiskelun vastapainoksi on myös onneksi paljon teoriaa, sillä kaikki kliniikalla tehtävä perustuu vahvaan tutkimuspohjaan. Aloittelenkin juuri kandiani, jonka parissa työskentelen lukuvuoden loppuun saakka.

Valmistuin Ressusta keväällä 2017. Suunnittelin pitäväni välivuoden ja hakevani oikeustieteelliseen tämän jälkeen. Muistin ruotsinopettajani Maaria Morénin kuitenkin aina kehottaneen miettimään myös muita mahdollisuuksia, kuten Ruotsiin hakemista. Hain siis syksyn aikana Ruotsiin opiskelemaan. Kun tulokset tulivat kesken minun Dubain matkani joulukuussa, en osannut kuvitella itseäni Ruotsissa noin kuukauden kuluttua siitä hetkestä. Pääsin opiskelemaan valtio-oppia ja kansantaloustiedettä Tukholman yliopistoon. Olin oikeastaan jopa unohtanut koko haun ja valmistautunut henkisesti seuraavan kevään valintakokeisiin.

Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, minkälaista on asua ja opiskella Tukholmassa. Olin ihan hyvä ruotsissa lukiossa, mutta tajusin vasta muuttamisen jälkeen, miten hankalaa oli käydä tavallista small talk –keskustelua. Kun koulussa oli kiinnittänyt paljon huomiota kieliopin virheettömyyteen, oli haasteellista käydä nopeatempoista keskustelua, kun taivuttelee päässä sanoja ja miettii jokaista virkettä ennen kuin sanoo sen. Sitten huomasin, että ruotsalaiset eivät itsekään välitä täydellisestä kielitaidosta. Muutaman kuukauden kuluttua kaikki sujui hienosti. Vaikka akateemisia opintoja suorittaa vieraalla kielellä, en tiedä ketään, joka olisi jättänyt yliopistoa kielen vuoksi kesken. Se vain vaatii ensimmäisenä lukukautena vähän enemmän keskittymistä.

Tukholma on kaupunkina erityisen kiva, sää on Helsinkiin verrattuna vähän aurinkoisempi ja ruotsalaiset ovat kohteliaita ja mukavia. Ruotsissa myös asuu paljon Ressun alumneja, jotka auttavat mielellään tutustumaan uuteen kaupunkiin ja opintoihin. Samanlainen yhteisöllisyys, mitä lukiossakin oli, jatkuu täällä vielä syvempänä. Suosittelen lämpimästi hakemaan kansainvälistä kokemusta ja poistumaan mukavuusalueelta.

Valmistuin Ressusta vuonna 2011, ja sitä seuraava urapolkuni voi vaikuttaa jopa tylsän suoraviivaiselta. Lukion jälkeen suoritin pelisuunnittelun kandidaatintutkinnon Tukholman yliopistossa ja heti tämän perään vastaavaan maisterintutkinnon Aalto-yliopistossa. Matkan varrelle mahtui kuitenkin enemmän mutkia kuin miltä päältäpäin voi vaikuttaa. 

Alkuun Ressun laaja kurssivalikoima mahdollisti sen, etten joutunut miettimään, mitä tekisin lukion jälkeen itse lukioaikana. Täytin lukujärjestykseni kaikella mahdollisella, niin taideaineilla kuin matematiikalla, ajatellen, että opiskelemalla vähän kaikkea jättäisin mahdollisimman monta vaihtoehtoa auki. Tämä pitikin paikkaansa – mutta tarkoitti, ettei minulla ollut mitään tiettyä urasuunnitelmaa valmiina, kun pääsykokeet jo vyöryivät niskaan. 

Lopulta onnistuin rajaamaan vaihtoehtoni kahteen: arkkitehtuuri oli tuttua ja turvallista, peliala jännittävä vaihtoehto. Uskaltauduin lähtemään tavoittelemaan peligraafikon työtä lähinnä, koska pidin takataskussa vaihtoehdon palata arkkitehtuurin pariin, jos ura ei aukeaisikaan. 

Suomessa ei vielä tuolloin ollut tarjolla montakaan paikkaa pelialan opiskelemiselle, mutta Ruotsista löytyi useampikin koulu. Ruotsiin pyrkiminen oli helppoa, koska käytössä oli suora todistusvalinta, johon sai hyvät lähtöpisteet Ressun pohjalta. Suoritin Tukholman yliopistossa kandidaatintutkinnon, joka antoi laajat perustiedot kaikesta pelinkehittämiseen liittyvästä. Ressussa opittu kaikkiruokaisuus sopi hyvin Tukholman yliopiston avoimeen kurssivalikoimaan. Lopputulos oli, että aloitin opinnot kuvitellen haluavani keskittyä 3D mallintamiseen, mutta kokeiltuani ohjelmointia sain huomata nauttivani loogisten pulmien ratkaisemisesta jopa sitäkin enemmän. 

Valitettavasti pelialalla etsitään useimmiten erityisosaajia – ei kaikkiruokaisia vaeltelijoita – enkä löytänyt varsinaista työpaikkaa opiskelujen aikana. Tutkinto itsessään harvoin riittää avaamaan ovia, koska alalla arvostetaan käytännön kokemusta. Tämä onkin haastavinta pelialalla: miten löytää erikoisosaamisensa, jonka avulla erottua edukseen? Käytin puolet opinnoistani ohjelmointiin ja puolet taidepainotteisiin kursseihin; minulla ei ollut riittävästi kokemusta kummastakaan. 

Jatko-opinnoista tuli minulle keino löytää lisää aikaa miettiä, mihin haluaisin erikoistua. Päädyin Aalto-yliopistoon tekemään pelisuunnittelun maisteriohjelmaa, joka kuului taideaineiden alle. Jos 3D-mallintamisesta pääsi eksymään ohjelmoinnin puolelle Tukholmassa, Aallossa olin hetkessä jo suorittamassa pukuhistorian sivuainetta ja opiskelemassa arkkitehtuurihistoriaa (en vieläkään luopunut ajatuksesta palata arkkitehtuurin pariin). Ressusta opin paljon arvokasta, mutta myös pahoja tapoja – yliopistolla jatkoin samaa kurssien napostelua kuin lukioaikana. 

Kuten moni muukin, jouduin lopputyön edessä pysähtymään ja miettimään. Tämä oli se hetki, jolloin vihdoin tiedostin, että maisterinohjelman taidepainotuksesta huolimatta rakkaus ohjelmointiin oli säilynyt läpi kaikkien houkutusten. Koska olin jatkanut ohjelmointiprojektien tekemistä aina kandidaatin alkuajoista, minulla oli nyt vihdoin riittävästi kokemusta työpaikkaan. Ensimmäinen työpaikka startup henkisessä firmassa vaihtui vuotta myöhemmin jo isoksi kansainväliseksi pelistudioksi, ja siitä lähtien uusia jännittävä mahdollisuuksia on tarjoutunut. 

Meni vielä muutama vuosi ennen kuin löysin todellisen erikoisosaamisalueeni, ja se vaikuttaa jälkikäteen itsestään selvältä: ymmärrän hyvin kaikkia pelinkehityksen osapuolia, koska olisin helposti voinut päätyä mihin tahansa rooliin, jos olisin jossain vaiheessa valinnut toisin. Roolini tiimeissä onkin auttaa taitelijoita ja suunnittelijoita työssään. En voi varauksetta suositella tapaani päätyä alalle - ehdin opiskella paljon ja epäröidä, tuleeko tästä mitään vastaavassa määrin – mutta totuus on, että sinnikkyys palkitaan ja voi osoittautua yllättäväksi vahvuudeksi. Laaja yleissivistys, jonka sain Ressusta, on ollut tukeva pohja, jonka päälle rakentaa ammattitaitoaan.  

Hei, olen Ida ja valmistuin Ressusta vuonna 2021. Jo lukion aikana tiesin, että aion suorittaa tulevat yliopisto-opintoni ulkomailla. Oma pidempiaikainen kiinnostukseni Ruotsia kohtaan yhdessä sujuvan ruotsin kielen taidon kanssa vakuuttivat minut entisestään päätöksessäni lähteä opiskelemaan juuri Tukholmaan. Minulla ei kuitenkaan ollut vielä tarkkaa suunnitelmaa, mihin kouluun hakisin, kunnes eräs Ressun alumni tuli Stockholm School of Economics -kauppakorkeakoulusta kertomaan opiskelukokemuksistaan. Hänen esitelmänsä vakuutti minut kyseisestä yliopistosta, ja nimenomaan Retail Management -ohjelmasta, minkä seurauksena päätin hakeutua sinne. Aika on mennyt kuin siivillä, ja nyt opiskelen jo kolmatta ja samalla viimeistä kandivuottani. Muuttaminen opiskelemaan ulkomaille on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Tulevaisuuden suunnitelmissani ovat maisteriopinnot, joiden suorittamisesta haaveilen etenkin Etelä-Euroopassa. Kun on kerran kokenut ulkomaille muuttamisen, tuntuu, että mahdollisuudet tulevista mahdollisista yliopistoista ja maista ovat loputtomat. Unelmani on luoda uraa muoti- ja luksusteollisuuden parissa, jolloin voisin yhdistää business-osaamiseni ja intohimoni muotimaailmaan. Haasteellisinta opiskelupolullani on ollut tasapainon löytäminen opiskelun ja työelämän välillä sekä sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja opetusjärjestelmään. Kaiken kaikkiaan on ollut erittäin palkitsevaa huomata oma itsenäistyminen, kyky verkostoitua sekä jatkuva uusien asioiden oppiminen. Ulkomaille lähteminen kannattaa, sillä takaisin Suomeen voi palata koska vain!