Jere on erikoinen kaveri. Se ei ollut yhtään suunniteltu varsa, joten se on perinyt erikoisia piirteitä vanhemmiltaan. Jere on fiksu ori, se ymmärtää nopeasti mitä siltä pyydetään, joskin Jere haluaa joka tapauksessa vähän pelleillä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Jere on oikea linssilude, jos se huomaa kameran, se on aika nopeasti turpa kiinni kamerassa. Onko Jerestä siis helppo saada hienoja kuvia? Ei todellakaan! Jere pelleilee paljon, varsinkin ihmisen kanssa, joka ei sano orille, että nyt on aika lopettaa pelleily ja ottaa asiat tosissaan. Omistajansa kanssa Jere osaa ottaa asiat tosissaan usein, mutta pelleily ei ole loppunut. Onneksi Jeren jekut ovat aina ihan suloisia ja hyväntahtoisia. Jere on perso ruoalle, ja sitä on vaikea saada pois ojasta syömästä ruohoa, jos sen sinne on kerran jo päästänyt. Rohkea Jere kyllä on, se pärjää tilanteessa kuin tilanteessa eikä lotkauta korvaansakaan.
(Kunhan kasvanee):
( Ratsastaessa Jere on hieno, sen liikkeet ovat mukavan tuntuiset, hyvännäköisyydestä ei sitten ihan tiedä. Jere pitää siitä, että se saa maastossa valita reitit itse. Jere on herkkä, varsinkin suustaan, se täytyy rauhoittaa aina hammashoidon ajaksi, ja Susi onkin kouluttanut orin kuolaimettomille. Energiaakin orilta piisaa, joskus saattaa päästä pieni ilopukki jos toinen, mutta se ei tarkoita, että Jere olisi kipeä.)
Kipua Jere ilmentää eri tavalla. Kipeänä se on äksy, ei yhtään leikkisä tai utelias. Se saattaa uhata hampailla, ja olla levoton. Jos Jereä ei kuuntele, kun se on kipeä, se alkaa nopeasti hyppiä pystyyn. Ori ei siedä sitä, että sen tarpeita ei kuunnella. Kesäisin kesäihottuma aiheuttaa usein päänvaivaa: Jere hinkkaa heikot jouhensa piloille ja karvassakin löytyy karvattomia läiskiä.
Vaikka Jere pelkää tuskin mitään, se ei tykkää kovinkaan muista eläimistä. Ihmiset menevät, ja toiset hevoset, kunhan niihin on saanut tottua tovin. Mutta lehmät, lampaat, kissat, koirat ja muut saavat Jeren luimistamaan korviaan ja näyttämään äkäiseltä. Jos liian lähelle sattuu, saattaa Jere näyttää hampaitakin, mutta harvoin se hyökkää toisen eläimen kimppuun.
Uudet paikat eivät Jereä hetkauta, se on niissäkin kuin kotonaan!
Törmäsin Jereen sattumalta. Ystäväni Daniel tiesi, että etsin hiljaisesti hevosta. Noh, Baffner Estatessa oli syntynyt yksi yllätys eräälle mielenkiintoiselle tammaprojektille. Isäkin saatiin selvitettyä, se oli yksi toinen mielenkiintoinen eläkeläistapaus. Mielenkiintoni heräsi. Varsa vaikutti sellaiselta tapaukselta, jota kukaan nyt ei ainakaan itselleen haluaisi. Vaivaakin löytyi jos jonkin sorttista, emältä kesäihottumaa ja taipumusta ylipainoon. Kiva. Silti halusin käydä katsomassa varsaa. Tai tiesin jo varsasta kuullessani haluavani sen ostaa. Sitten ostinkin. Se sai jäädä paikkaan missä syntyi, olin joka tapauksessa miettinyt muuttavani Baffner Estateen, kun kuulin Danielin vuokraavan hevosta siellä.
Kesällä hoitoainetta, jos vaikka tänä kesänä karvat ja jouhet säilyisivät, aa ei sitten.... No aina voi yrittää.
Taipumusta ylipainoon, ei turhia makupaloja! Terveellisiä herkkuja saa antaa oikeaoppisesti!
Hammashuollossa rauhoitettava!
Sadeloimi, jos Jere on selkeästi kylmissään sateisena ja tuulisena päivänä, fleeceloimi vain talvella JOS Jere vaikuttaa olevan kylmissään, esim. kun karvoitus temppuilee.
...