Vartioston Syysjuhlat 1969
Muutama juhlapukuinen hahmo värjöttelee juhlatilan ulkopuolella, piilossa alkusyksyyn sopimattomalta, jäätävältä viimalta. Hengitys höyryää pimeässä, he vaihtavat asentoaan kuin tottumattomana korkokenkiin, kiiltäviin pukukenkiin. Sotilaat mekoissa. Aurorit revitty mudasta ja heitetty keskelle koktaileja, helminauhoja.
”…kunnianosoitus rikosauroreille irkkujutusta? Vai Bonesille?”
”…Taikaministerin sihteeri paikalla, aivan varmasti joku pitää naurettavan kiusallisen puheen…”
”…laittakaa taskumatti kiertämään…”
”…Moody edelleen awol jossain Albaniassa…”
”…Prewett sanoi nähneensä Scrimgeourin Korjatussa Kasarissa juovuksissa, kysyen juhlien osoitetta…”
Ovi avautuu - puheensorina kumpuaa kylmään ilmaan ja valokaistale lankeaa hahmojen kasvoille.
”Luutnantti, he aloittavat.”
”Kiitos Mulciber. Mutta ennen kuin aloitamme yritä saada tuo oopiumintuoksu haihtumaan puvustasi. Ministerin edustaja on paikalla.”
Juhlat alkavat.
Syysjuhlia ennen tapahtunutta, 2.3.1969 - 1.9.1969
[Laajempi ja yksityiskohtaisempi aikajana Britannian ja Vartioston tapahtumista julkaistaan hahmojaon valmistuttua ja pelinjohdon saatua keskusteltua viime pelin pelaajien kanssa erinäisistä hahmokohtaisista valinnoista]Harva Montenegrossa järjestettyyn kansainväliseen sotaharjoitukseen osallistuneista brittiauroreista kenties arvasi millaisen tapahtumavyyhdin keskeltä he lopulta pääsivät palaamaan takaisin kotimaahan. Jo seuraavana päivänä Päivän Profeetta kirkui kansainvälistä selkkausta, Puolaa syytettiin iskusta ja Taikaministeri Marchbanks vaati selvitystä tapahtuneesta jokaiselta joka jaksoi edes hetken kuunnella (tai puhui slaavilaisella aksentilla).
Nopeasti kuitenkin Wienin Kansainvälinen velholiitto vahvisti Jugoslavian väitteet olentoperäisistä levottomuuksista ja hiljensi Britannian Puolaa vastaan nostamat syytteet (ratkaisematta niitä kuitenkaan puoleen tai toiseen). Lisäksi Albania, jonka Taikaministeriö oli pitänyt jo kuukauden täyttä mykkäkoulua ulkomaailmaa kohtaan, julistettiin kriisialueeksi, jolle Wien lähettäisi kansainvälisiä joukkoja. Jugoslavia puolestaan, myönnytyksenä Britannian Taikaministeriötä kohtaan, anoi Britannialta virka-apua kriisinhallintaan ja levottomuuksien tukahduttamiseen ja Britannia vastasi lähettämällä taisteluiskujoukkoauroreita Montenegron ja Albanian rajalle, jossa kovaonninen sotaharjoitus oli käyty. Britannian Gabriel Harrison nimitettiin operatiiviseen johtoon ja tämän ryhmä kävi raporttien mukaan ankaraa taistelua Albanian Alpeilla olentokapinallisia vastaan.
Balkanin tilanne kuitenkin hävisi pian kotimaan mediasta sillä kevätkesän suurin puheenaihe olivat lisääntyvät ihmissusihyökkäykset. Tylypahkan lukukauden lopussa kotiinpalaavia oppilaita kuljettaneeseen junaan hyökkäsi ihmissusia ja kaksi nuorta oppilasta kuoli. Hyökkäystä seurasi koko maan kattava hysteria, jossa erityisesti maaseudulla asuvat velhoperheet tappoivat suurikokoisia jästikoiria pelätessään näitä ihmissusiksi. Myös muutamia tapettuja susia löytyi velhotaajamien laidoilta vanhoihin tammiin naulattuina, minkä Ministeriö tuomitsi jyrkästi vedoten susipopulaatioiden turvattuun asemaan niissä muutamissa taikuudella suojatuissa metsissä (kuten Kielletty metsä), joissa niitä vielä elää suurimman osan tullessa tapetuksi 1800-luvun alun ihmissusivainoissa. Joidenkin tietämän mukaan jästimetsistä susi on kadonnut jo kokonaan.
Vielä kun elokuussa Londonderryssa nationalistien ja lojalistien väliset ristiriidat räjähtivät laajaksi mellakoinniksi on kansallinen mieliala viimeistään ajautunut tulehtuneen huolestuneisuuden tilaan. Aiemmin Pohjois-Irlannin ongelmat eivät olleet juurikaan koskettaneet Britannian taikayhteisöä, mutta tällä kertaa - Vartioston järkytykseksi - mellakoissa oli laaja joukko taikovaa väestöä mukana. Joten Britannian jästipuolen mobilisoidessa joukkoja Belfastiin ja Londonderryyn vastasi myös Taikaministeriö nopeasti Belfastissa sijaitsevan taika-armeijan esikunnan kutsuun ja lähetti iskujoukkoauroreita murtamaan taikovan roskasakin.
Vartioston johdon päättäessä järjestää ylimääräisen syysjuhlan kunnioittaakseen Pohjois-Irlannin tilanteessa kunnostautuneita auroreita päästi moni helpottuneen huokaisun. Kunnon juhliminen saattaisi höllentää viime aikojen kireää ilmapiiriä - ja kenties johdatella kollegiaaliseen terapiointiin tanssimisen ja maljojen noston lomassa.
