https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

”Operaatio Valkyrie” tai Hitleriä vastaan vuonna 1944 tehty salamurhayritys on erittäin tärkeä osa Toisen Maailmansodan historiaa, koska se saattoi lopulta saksan diktaattorin sellaiseen tilaan, että hän ei enää kyennyt rationaaliseen ajatteluun. Kuitenkaan se ei ollut ainoa salamurhayritys tai suunnitelma, joka tehtiin tuon miehen pään menoksi. Kuitenkin jokaista Hitleriä vastaan tehtyä salamurhasuunnitelmaa vaivaa tehottomuus. Eli niissä olisi pitänyt käyttää pistoolia tai muuten päästä tuon miehen lähelle, ja tietenkin silloin hänen henkivartijansa olisivat kyenneet estämään tuon teon. Samoin tuo 20.7.1944 tapahtunut salamurhayritys, jossa käytettiin salkkuun piilotettua pommia oli sikäli tuomittu epäonnistumaan, että hänen adjutanttinsa Von Stauffenbergin poistuminen havaittiin, ja se sitten saattoi pelastaa Hitlerin.

Pommi itsessään oli ilmaisesti sellainen, että siinä veteen pudotetussa happokapselissa olevat natrium palaset syttyivät tuleen, kun tuo metalli sitten pääsi kosketuksiin veden kanssa, ja sitten tuli sytytti tulilangan. Tai sitten kyseessä olisi suoraan hapon kanssa kosketuksiin joutuessaan räjähtävästä räjähdysaineista, mutta itse olen sitä mieltä, että tuo sytytin oli natriumin palaan perustuva väline, mutta koskaan en ole tuosta pommista sen enempää lukenut, kuin että se oli kemiallinen, ja että Von Stauffenberg oli siihen hapon lisännyt.

Tuossa attentaatissa muuten oli sellainen aspekti, että se saattoi kuitenkin nopeuttaa sodan päättymistä, koska Hitler oli sen jälkeen ikään kuin poissa tolaltaan ja ammutti sitten omia miehiään. Mutta todellisuudessa tieto tuosta salaliitosta oli varmasti päätynyt GESTAPO:n korviin, koska siinä oli liikaa ihmisiä. Se mikä kaikissa noissa Hitleriä vastaan suunnatuissa salaliitoista on huomionarvoista liittyy tapaan millä salamurha piti suorittaa. Toisin sanoen miksi häntä ei suoraan ammuttu tarkkuuskiväärillä, vaan kaikki toiminta tuota diktaattoria vastaan on ollut jotenkin monimutkaista, joten silloin tällöin olen miettinyt, että olisiko tieto tuosta salaliitosta päätynyt Hitlerin miesten korviin liittoutuneiden tiedustelun kautta, koska silloin varmasti oli tiedossa se, millaisessa mielentilassa Saksan johtaja oli.

Joten liittoutuneiden pahin pelko tuolloin Normandian maihinnousun jälkeen olisi ollut sellainen asia, että saksan sodanjohtoon olisi astunut joku mies, joka olisi omannut vähemmän jyrkkiä asenteita esimerkiksi taktisen perääntymisen suhteen. Jos saksan asevoimien ylipäällikkönä olisi silloin toiminut joku järkevä ihminen, niin liittoutuneiden tappiot olisivat varmasti olleet suurempia, kuin mitä ne olivat Hitlerin toimiessa asevoimien ylipäällikkönä. Tuon miehen otteet olivat sellaisia, että hän saattoi ammuttaa sotilasjohtajan siksi, että tämä oli tehnyt taktisen perääntymisen parempaan paikkaan.

Yksi sotahistorian eriskummallisimpia sekä tuohoisimpia käskyjä oli aikoinaan tuo ”perääntymiskäskynä tunnettu toimenpide, jonka mukaan saksalainen sotilas, joka perääntyi vihollisen edessä piti ampua. Käskyn antaja oli Adolf Hitler, joka tuolla tavoin aiheutti valtavasti omia tappioita, koska hän ensinnäkin ammutti omia miehiään sekä pakotti heitä puolustamaan toivottomia asemia loppuun asti, jolloin valtavasti miehiä kuoli juuri tällaisen toiminnan takia. Ja vuonna 1945 hän antoi käskyn surmata joukon pätevimpiä upseereitaan Berliinin taistelun aikana, koska he eivät olleet pitäneet asemiaan tarpeeksi kauan. Se mikä teki Hitleristä pelottavan oli hänen mielenvikaisuutensa sekä tapansa amuttaa kaikki, jotka eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Jos saksan liittopresidenttinä olisi tuolloin ollut esimerkiksi Keitel, niin silloin liittoutuneiden tappiot olisivat olleet ehkä paljon suuremmat kuin Hitlerin johtaessa sotaa.

Kun puhutaan siitä, mitä tuolloin 1944 oikein tapahtui tuolla Itä-Preussissa, niin silloin voidaan miettiä sitä mahdollisuutta, että jos Adolf Hitler oli tuolloin jo ajatellut mahdollisuutta päästä pakoon. Tuolloin hän olisi voinut tietenkin ottaa käyttöön valehenkilöllisyyden ja ainakin yrittää paeta tavallisten ihmisten joukkoon. Ja toki hän varaan jossain mielessä oli tajunnut olevansa vihattu.

Jos hän olisi päässyt livahtamaan esikunnastaan ehkä korpaaliksi naamioituneena, niin silloin tietenkin tuo mies olisi voinut selvitä sodasta, minkä hän oli itse aloittanut. Mutta silloin hänen olisi pitänyt kuolla, jotta kukaan ei olisi osannut etsiä kyseistä miestä, joten ehkä hän oli ajatellut tuon pommin antavan hänelle mahdollisuuden poistua paikalta, ja lavastaa oma kuolemansa. Toisaalta tuo pommi saatettiin esittää turvamiehille välineenä, jonka avulla propagandaministeriö sitten olisi järjestänyt näytösiskun Hitleriä vastaan.

Jos tuon iskun takana olisi ollut propagandaministeriö, niin silloin sen tarkoitus oli antaa Hitlerille mahdollisuus sekä syy erottaa sekä surmata hänen esikunnassaan majailevat natsismin vastustajat, joiden ajatus oli surmata tuo saksan johtaja, ja nimittää oma miehensä tuon pienillä viiksillä varustetun miehen tilalle. Kuitenkin sattuma niitti tuolloin satoa, ja oikea Hitleriä vastaan suunnattu pommi saapui paikalle hänen adjutanttinsa kantamana, joten saattaa olla niin, että tuo pommi kuitenkin oli se, mikä suisti Hitlerin lopulliseen hulluutteen, koska tuon jälkeen hän huomasi, että kehenkään ei oikeasti voinut enää luottaa.