Mietelmä siitä miten uskonnollisia asioita tulkitaan yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Uskonto on asia, mikä on toisille ihmisille hyvin henkilökohtainen asia. Mystiikka on oikeastaan uskonnon yksi olomuodoista ja sitten tietenkin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi Raamattua ei voida eikä missään nimessä saa tutkia muuten kuin niissä olevien tekstien kautta. Ohjaaminen ei varmaan ole missään asiassa pahitteeksi, mutta jos siinä ei koskaan anneta oppilaalle tilaa ajatella itsenäisesti tai toimi itsenäisesti, niin silloin uskonnosta tulee melko rasittava asia.

Monesti uskontoa opettava henkilö asettaa itsensä sellaiseen asiaan, että hän on jotenkin muita ihmisiä ylempi tai samalla unohtuu sellainen lainen asia, että vain muutama henkilö on edes Raamatun mukaan tavannut Jumalan itse, joten siitäkin voidaan puhua. Se miten pitäisi uskoa on jokaisen ihmisen oma asia, mutta esimerkiksi mitkään sielunvaellukset ja inkarnaatiot eivät ole mitään kristinuskoon kuuluvia asioita.

un uskontoa opetetaan, niin silloin tietenkin on olemassa sellainen koulukunta, jonka mielestä ei muuta kantaa jumalaan tai uskoon ole, kuin hänen oma kantansa. Kun taas sekoitetaan esimerkiksi Zeniä tai jotain itsepuolustuslajeja sekä väkivaltaa mihin tahansa uskontoon, niin seuraukset ovat hyvin vakavia. Jotkun hippiiikkeet markkinovat itseään näillä asioilla, ja noiden “New Age” kulttien toiminta on sellaista, että niissä on raamattuun yhdistelty yleensä jotain hindulaisuuden oppeja sekä karatepotkuja, jotta tuo asia saadaan vaikuttamaan kiehtovalta.

Joten sen takia uskonnon vaaroista pitää aina jotenkin keskustella. Uskonto ja tiede eivät ole koskaan sama asia, mutta politiikka kuitenkin merkitsee ihmisille paljon, ja jotkut poliitikot keräävät ääniä vetoamalla uskonnollisiin mielipiteisiin. Uskonto on myös asia, jolla perustellaan toisten ihmisten alistamista, sekä tukahdutetaan vastaväitteitä vetoamalla Raamattuun tai toisen ihmisen uskonnolliseen vakaumukseen.

Kuitenkaan uskonto tai uskon harjoittaminen ei koskaan saisi olla pääasiallinen toiminta ihmisen elämässä, ja muutakin pitää elämään liittyä kuin vain körttiläistä kuoleman odotusta. Eli myös normaaliin elämään pitää löytyä aikaa, eikä ihminen saa muuttua sellaiseksi, että hän esimerkiksi kävelee tien yli katsomatta oikeaan ja vasempaan luottaen siihen, että enkeli pelastaa hänet. Kun taa puhutaan kaiken maailman “auringon veljeskunnista”, niin ne saattavat alkuun vaikuttaa paikoilta, missä ihminen voi puhua syvällisiä ajatuksia uskosta muiden ihmisten kanssa, mutta myöhemmin nuo järjestöt saattavat paljastua esimerkiksi organisoidun rikollisuuden peiteryhmiksi.

Kun pohditaan uskontoa sekä tiedettä, niin silloin saattaa joskus käydä niin, että mitään uskontoon viittaavaa ei saa edes leikillään ryhtyä pohtimaan minkään muun kuin Raamatun kautta, mikä tietenkin tekee asiasta hyvin ikävän. Kun uskontoa pohditaan esimerkiksi sen kautta mitä ihmiset näkevät pienissä kunnissa joissa kirkoissa on tapana käydä säännöllisesti, niin silloin kohdataan hyvin ikävä ilmiö.

Samat ihmiset jotka puhuvat uskostaan eivät kuitenkaan itse elä niin kuin Raamatun mukaan pitäisi elää. Eli he saattavat ryypätä raskaasti, ja sitten lähdetään kertomaan kaikille, kuinka meidän suomalaisten pitäisi lähteä ristiretkelle kaikkia muita kansoja vastaan, jotka eivät ole tajunneet, että luterilainen kanta uskoon on ainoa oikea tapa käsitellä asioita. Kuitenkin pitää muistaa se, että vaikka Raamattu tietenkin on kristinuskon pyhä kirja, niin se tietysti on ihmisten kirjoittama.

Ovatko sen tarinat totta vai tarua ei ole merkitystä uskon itsensä kannalta. Raamatun tarinat on kirjoitettu opiksi ja ojennukseksi ihmisille, että he oppisivat elämään niin sanotusti hyveen ja moraalin polulla. Joten niistä voidaan sanoa, että osa tarinoista saattaa olla aivan hyvin totta, ja osa taas on ollut sepitettyä, ja ehkä syyn tuohon löydämme Raamatun rakenteesta. Raamattu koostuu erilaisista jakeista, jotka ovat melko lyhyitä, joten ehkä joskus Rooman aikaan tuo kirja oli hajotettu lapuiksi, joista sitten tuo kirja on kasattu. Ja ehkä joitakin alkuperäisistä lapuista on tuhottu, ja ne sitten on kirjoitettu uudelleen muistikuvien perusteella.

Samoin osa tarinoista on ehkä muutettu sellaisiksi, että ne imartelisivat kuninkaita, joille papit aikoinaan sitten tarjoilivat auliisti palveluksiaan. Eli tuolloin syntyi käsitys siitä, että Jumala asetti kuninkaat, jotka vastasivat vain tuolle taivaan isälle teoistaan. Kuningas joutui tietenkin vastuuseen teoistaan vasta kuoleman jälkeen. Jos hän oli ollut ilkeä, niin silloin hän saattoi joutua jopa helvettiin, mutta tämä tapahtui vasta kuoleman jälkeen. Se tietenkin antoi aseen kuninkaille, että he saivat maassaan toimia miten heitä huvitti. Tuomari löytyi jostain pilven reunalta, ja häneltä ei kukaan voinut kysyä mitään.

Kuitenkin voidaan sanoa, että niin sanotuissa New Age liikkeissä saatetaan käyttää erilaisia karate- tai muita vastaavia asioita sekä sielunvaellusta, mikä ei ole osa kristinoppia. Joten uskontoon kannattaa aina suhtautua siten, että esimerkiksi kristinuskossa sinällään ei ole mitään vikaa. Mutta uskonnon edustajissa saattaa olla paljonkin huomautettava. Eli kun joku tulee tarjoamaan jotain uskonnollisen yhteisön jäsenyyttä, niin hänellä ei ehkä ole aivan niin puhtaat vaikuttimet kuin mitä yleensä voidaan olettaa. Hän saattaa pyytää esimerkiksi takauksia vekseleihin tai muihin vastaaviin asioihin, jolloin seurauksena on takuulla henkilökohtaisia velkoja. Samoin nuo henkilöt voivat olla aivan tavallinen huumejengi, joka sitten risti kaulassa käy kuljettamassa huumeita Eurooppaan.