Turun murteen kirjoittaminen ilman foneettista tarkekirjoitusta on vaikeaa - ellei mahdotonta. Varsinkin äänteiden pituuden kuvaaminen perinteisellä "yksi = lyhyt, kaksi = pitkä" -kirjoituksella antaa varsin puutteellisen kuvan puhutusta murteesta. Koska foneettisen tarkekirjoituksen lukeminen toisaalta on maallikolle erittäin hankalaa ja hidasta, on turvauduttava joskus radikaaleihinkin kompromisseihin luottaen siihen, että murteesta kiinnostuneet osaavat tyydyttävästi tulkita murrekirjoitusta.
Seuraavilla sivuilla kerron muutamista pääperiaattiesta, joita itse käytän kirjoittaessani Turun murretta. Ne eivät ole kiveen hakattuja sääntöjä, joten muunkinlaiset kirjoitustavat sallittakoon.
(Rakentelen tätä sivua pikku hiljaa - kärsivällisyyttä!)