Yllä kuvituskuva

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Tuotantovälineet sekä niiden sijoittaminen ovat osa valtion strategista ajattelua, eli jos sota syttyy, niin pitää olla tehtaita, missä se tuottaa tarvitsemiaan välineitä. Kuitenkin strateginen tuotanto on paljon muutakin kuin pelkkien teollisuuslaitosten valmistaminen. Se on esimerkiksi valtion hallussa olevien taisteluvälineiden määrän mitoittaminen kulloinkin esillä olevaan tarpeeseen, eli toki aseita ja muita välineitä pitää olla rauhan aikana olemassa, jotta niiden käyttöä voidaan harjoitella.

Mutta ylenmääräinen käyttökelpoisten taisteluvälineiden varastoiminen taas voi aiheuttaa uhkakuvia siitä, että aseita joutuu vahingossa vääriin käsiin, jolloin tilanne voi olla hyvin ikävä. Näet jos vaikkapa terroristeilla on hallussaan olkapäältä ammuttavia panssarintorjuntaohjuksia, niin silloin he voivat saada aikaan todella pahaa tuhoa, ja samalla pitää muistaa sellainen asia, että jos taisteluvälineitä on ylenmäärin saatavilla, niin silloin joku kenraali saattaa ideoida sotilasvallankaappauksen.

Tuo vallankaappaus tapahtuisi skenaarioiden mukaan sillä tavoin, että ensin reserviläiset kutsutaan aseisiin jonkun ulkopoliittisen uhan varjolla, ja sitten heidät pidätetään kasarmeilla, minkä jälkeen suoritetaan vallan haltuunotto uhkailemalla parlamenttia. Kuitenkin myös erilaiset kansainväliset sopimukset rajoittavat taisteluvälineiden hallussapitoa myös valtiollisella tasolla. Kun puhutaan siitä miten esimerkiksi taistelukoneita voidaan varastoida, niin että kukaan ei niitä havaitse liittyy nykyaikaiseen tuotantomenetelmään, jota kutsutaan 3d-printteriksi.

Tuollainen kolmiulotteinen tulostin kykenee tuottamaan taistelukoneiden osia suoraan alumiini- tai titaanium-langasta, ja tietenkin myös muiden osien tuottaminen onnistuu, jos tuon laitteen työlämpötila on tarpeeksi korkea. Metalliesineitä työstävä 3D-tulostin on oikeastaan vain modifioitu MIG- eli lankahitsauskone, jolla voidaan tuottaa mitä hyvänsä tuotteita metallisista maljakoista autojen moottoreihin. Syy mikä tekee näistä tuotantovälineistä niin pelottavia on niiden kyky tuottaa esimerkiksi rynnäkkökivääreitä. Jos joku liivijengi hankkii tuollaisen välineen haltuunsa, on sillä kyky tuottaa mitä hyvänsä aseita hyvin huomaamattomasti.

Tuolloin taloon viedään vain rautalankaa, ja sitten printteri valmistaa rynnäkkökivääreitä, ilman että kukaan huomaa yhtään mitään. Tuollainen 3D-printteri ei tarvitse toimiakseen muuta kuin työstettävän esineen 3D-kuvan, niin se osaa tehdä siitä täydellisen kopion. Tätä samaa tekniikkaa voidaan hyödyntää myös suuremman luokan sotilaallisessa tuotannossa. Eli esimerkiksi lentokoneen osia voidaan valmistaa varastoon niin, että varaosista itseasiassa voidaan koota uusia koneita ilman ihmisen apua, jos ryhdytään käyttämään automatisoituja tehtaita. Jos täysin automatisoitu tehdas kykenee tuottamaan autoja ilman, että ihminen puuttuu sen toimintaan mitenkään, niin tietenkin myös lentokoneiden sekä panssarivaunujen tuotanto sujuu silloin samassa tehtaassa. Tuota tekniikkaa kutsutaan nimellä CAM, eli Computer Aided Manufacturing mikä tarkoittaa sitä, että tehdas voi tuottaa mitä tahansa tuotteita suoraan CAD-kuvan perusteella.

Ensin 3D-printterit tekevät nuo valmistettavan tuotteen osat, jotka sitten liukuhihnalla työskentelevät robotit kokoavat. Ja kun mietitään robotiikan perusteita, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että robotti ei tiedä mitä se tekee. Esimerkiksi F-35 “Lightning II” hävittäjä voidaan kirjata tuotantoon vaikka polkupyörän nimellä, jolloin sen valmistamisesta ei varmasti kukaan jää kiinni, ja jos sitten tehtaaseen tehdään tarkastusta, niin tuon tuotteen valmistuskuvat vain pitää vaihtaa. Mutta tietenkin pitää muistaa se, että liukuhihna on vain yksi tapa valmistaa tuotteita.

Toki se on hyvin yleinen tapa tehdä erilaisia tuotantosarjoja, mutta toki myös pyörillä liikkuva robotti voi tehdä saman kuin kiinteästi liukuhihnan vieressä oleva laite. Tuolloin mikä tahansa bunkkeri tai kellari voidaan muuttaa asetehtaaksi, jota kukaan ei huomaa ulkoapäin. Äärimmäinen esimerkki tästä ovat DUMP:it (Deep Underground Manufacturing Platform), mikä tarkoittaa maan alla oleviin luoliin rakennettuja tehtaita, jotka voivat tuottaa mitä hyvänsä välineitä hyvin nopeassa tahdissa. Kun näistä välineistä sekä tuotantotiloista keskustellaan, niin silloin tietenkin mieleen tulevat maan alle kaivetut valtavat luolaverkostot, joita kaikki supervallat ovat rakentaneet ahkerasti.

Noihin maanalaisiin luoliin sekä tunneleihin on asennettu esimerkiksi supertietokoneita sekä laboratorioita, joissa valmistettavat tuotteet ovat erittäin salaisia, ja niissä huhutaan olevan esimerkiksi biologista sodankäyntiä koskevaa tutkimusta ja samoin moderneimpia taisteluvälineitä kehitetään noissa maan alla olevissa laitoksissa, joista ei juuri mitään näy päälle. Samoin niissä epäillään olevan varastoituna STEALTH-pommittajia sekä muita välineitä. Näiden laitosten etuna on sellainen asia, että niistä ei pääse soittamaan puhelimella ulos.

Se tarkoittaa sitä, että tiedon jakaminen näistä osittain salaiseksi luokitelluista laitoksista on täysin kontrolloitua. Maanalaiset eli luoliin rakennetut tehtaat ovat sikäli mielenkiintoinen asia, että että ne eivät vahingoita ympäristöä, joten sellainen voidaan rakentaa vaikka luonnonsuojelualueen alle, koska siitä ei mitään rakennelmia näy koskaan päälle. Samoin esimerkiksi satoja metrejä maan sisään upotettu ydinvoimala on täysin turvassa terroristeilta. Joten sen takia näistä laitoksista ollaan keskusteltu myös siviilivälineiden tuotantoa ajatellen.