Esittely

Olen Emma Karlsson, parikymppinen koiraharrastaja. Asun koirieni kanssa Helsingissä. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa, työskentelen asiakaspalvelualalla ja vapaa-aikani vietän lähinnä koirien parissa. Haaveissani on ensisijaisesti harrastaa tavoitteellisesti ja tulevaisuudessa mahdollisesti kasvattaa pienimuotoisesti karkeakarvaisia hollanninpaimenkoiria. Kasvattajan peruskurssin olen käynyt lokakuussa 2019 ja kennelnimeni Tsargon hyväksyttiin maaliskuussa 2020. Nimi juontaa juurensa Stadin slangin sanaan tsargo, joka tarkoittaa mahdollisuutta. Se kuvaa näkemystäni karkeakarvaisesta hollanninpaimenkoirasta, joka on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa on mahdollista tehdä vaikka ja mitä! 

Koirista kiinnostuin jo alakouluiässä ja ollessani 11-vuotias sain ensimmäisen koirani, cairnterrieri Möpän. Sen, ja joidenkin lainakoirien kanssa olen tutustunut koiraharrastamiseen ja kokeillut eri lajeja, keinoluolailusta tokoon ja agilityyn. Varsinaisen harrastuskoiran, pitkään haaveilemani paimenen, hankin vasta keväällä 2019, vuosikymmen Möpän saamisen jälkeen. Toistaiseksi olemme Majn kanssa tehneet vähän kaikenlaista, painottaen kuitenkin tokoon ja hakuun. Aika näyttää, mitkä ne "meidän lajit" ovat ja kuinka pitkälle pääsemmekään.

Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira ei rotuvalintana ollut mikään itsestäänselvyys. Pitkään punnitsin hyvinkin erilaisia rotuja ja pohdin, millaisen koiran todella haluan. Tärkeimmiksi kriteereiksi muodostuivat se, että koiran voi ottaa minne tahansa mukaan ja se todella jaksaa - ja haluaa - tehdä kanssani. Nämä eivät vielä ole kovin tarkkoja vaatimuksia koiralle, mutta ihan hyvä lähtökohta.

Eksyin holskujen pariin ikään kuin puolivahingossa, vaikka olin aiemmin sivuuttanut rodun ja jostain syystä ajatellut, etten olisi tarpeeksi kykenevä sellaisen omistajaksi. Rotumääritelmän kuvaus oli kuitenkin kuin koira suoraan unelmistani, ja päädyin tutkimaan rotua enemmän. Karkkariin päädyin lopulta siksi, että se yksinkertaisesti miellytti muunnoksista eniten. Vielä ei ole tullut päivääkään, jolloin olisin rotuvalintaani katunut. Rodun harrastajana olen toki vielä lapsen kengissä, mutta päivä päivältä innostun vain enemmän.