https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Totalitarismi on mielenkiintoinen tutkimuskohde esimerkiksi filosofeille, joiden tarkoitus on pohtia tapauksia, missä valtio toimii ikään kuin ihmistä vastaan. Tuomioistuimet ovat osa valtion toimintaa, jonka tarkoitus on suojata valtion kansalaisia viranomaisten mielivallalta, mutta joissakin tapauksissa tuomioistuin ikään kuin muuttuu sortokoneiston osaksi, joka sitten osallistuu sortotoimiin aktiivisena jäsenenä. Valta turmelee ihmistä, kuten on sanottu, ja sen ovat monet ihmiset saaneet historiassa kokea, kun ensin demokraattisesti valtaan päässyt henkilö onkin alkanut siirtää valtaa itselleen, ja lopulta kieltäytynyt eroamasta kun häneltä sitä on pyydetty. Paras esimerkki tästä on Saddam Hussein ja moni muu, joka ensin on sotilasvallankaappauksen avulla nousi valtaan luvaten uudistuksia, mutta sitten myöhemmin muuttui hirviömäiseksi diktaattoriksi, joka pommitti omia kaupunkejaan kaasulla sekä tuki terrorismia estoitta.

Kuitenkaan totalitarismin tutkiminen ei tarkoita puhtaasti sitä, että filosofi esimerkiksi pitäisi totalitarismia mitenkään moraaliselta kannalta tavoiteltavissa olevana tilana, tai muutenkaan ihannoi mitään militaristisia päämääriä. Kuitenkin militarismi on sellainen asia, mistä aina välillä puhutaan ikään kuin se olisi valtion pelastus. Jokainen valtio maailmassa on jotenkin totalitaristinen, koska niiden lainsäädäntö velvoittaa kaikkia ihmisiä, jotka oleskelevat niiden alueella noudattamaan lakia, sekä oikeuttaa niiden viranomaiset käyttämään pakkokeinoja ihmisten pidättämiseen.

Mutta kuitenkaan mikään valtio ei ole sellainen, että sotilaiden suorittamista ”demokratisoimiseen liittyvistä toimenpiteistä” olisi mitenkään iloa yhtään kenellekään. Toki sotilaiden toimintaa vallankaappausten yhteydessä on usein perusteltu sillä, että he ikään kuin puhdistavat korruptoituneen hallinnon, mutta monesti heidän toimiaan on seurannut vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joiden tarkoitus on lähinnä ollut kenraalien ja amiraalien vallan tukeminen sekä mielivaltaisia pidätyksiä sekä pakottamalla säädettäviä lakeja, joiden tarkoitus on purkaa valtion alueella oleskelevien ihmisten oikeusturva.

Tuosta on hyvänä esimerkkinä kenraali Augusto Pinochetin toiminta Chilessä, missä hän laittoi ihmisiä ”katoamaan” sekä muutenkin käytti eittäin kovia otteita murskatessaan omien poliittisten vastustajiensa toiminnan. Kun tuo mies sitten lähti pois vallan kahvasta, niin läksiäisiksi hän sääti lain, jonka mukaan kaikki ”juntan” aikana asepuvussa tehdyt rikkeet ihmisoikeuksia vastaan olivat anteeksi annettuja.

Sama koskee muuten monia muitakin sotilasvallankaappauksia, joita on perusteltu maailmalle korruption kitkemisellä sekä yhteiskunnan modernisoinnilla. Vaikka sotilaita edeltänyt hallinto ei ehkä aivan täyttänyt sellaisia normeja, kuin mitä länsimaistyyppseltä yhteiskunnalta sekä demokratialta voisi odottaa, niin sotilaiden valta ei varmasti ainakaan tilannetta ole koskaan parantanut. Sotilaiden valta varmasti on ollut hyvin näyttävää sekä pelottavaa toimintaa, missä kaikki vallan käyttö perustuu uhkailuun. Kuitenkin voidaan sanoa se, että noiden ihmisten toiminta on avannut kansojen silmät näkemään muutakin kuin vain sen, että jonkin maan laki on jotenkin pyhää. Lain tarkoitus on turvata ihmisten oikeuksia eikä suinkaan auttaa hallituksia tai muita tahoja pönkittämään mielivaltaan perustuvia järjestelmiä, sekä tukemaan viranomaisten harjoittamaa korruptiota.

Kun valtiossa on lainsäädäntö, niin tietenkin sitä pitää noudattaa, mutta jos valtio osoittaa kaikkialla, että sen toiminta on joko mielivaltaista tai sitten sen omia valvontaelimiä ei koskaan voida tuomia mistään, niin silloin sen lakikirja on aivan yhtä tyhjän kanssa. Jos lakikirja määrittelee viranoimaisen siten, että sen edustaja saa tehdä mitä huvittaa, ja että vaikka ihminen olisi kuinka syytön hyvänsä tekoon, mistä häntä syytetään, niin silti hänet voidaan vangita lopuksi elämäkseen, niin silloin valtio ei täytä mitään periaatteita siitä, mitä sana ”oikeusvaltio” merkitsee.

Kuitenkin oikeusvaltio ei ole synonyymi sanalle ”tuomarivaltio”, eli oikeusvaltiossa myös tuomari asettaa työnsä muiden arvioitavaksi. Kun puhutaan tuomiosta, niin silloin pitää muistaa se, että niissä on noudatettava suhteellisuutta. Mistään pienestä rikkeestä ei saa antaa samaa tuomiota kuin henkirikoksesta, jossa meidän maassamme on kunnioitettavan suuri haitari siitä, miten pitkiä tuomioita tuomari saa lukea.

Skaala vaihtelee kuolemantuottamuksesta saatavasta kolmen kuukauden ehdollisesta vankeudesta 20 vuoden ehdottomiin tuomioihin. Kuitenkin jos palaamme esimerkiksi asevelvollisuuslakiin, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että sotilaita pelottaa varmasti sellainen asia, että jos tuosta ”totaalikieltäytymiseksi” kutsutusta teosta pääsee joku kuin koira veräjästä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että siitä tulee ”maan tapa”, eli yhden ihmisen esimerkki sitten saa muut ikään kuin seuraamaan perässä.

Tuolloin tapahtuu ilmiö, jota voisi verrata esimerkiksi padon mutumiseen. Siinä sitten yhden henkilön esimerkki saa ikään kuin massat seuraamaan perässä. Ja tuon takia tässä maassa sitten tulee noista asioista tuomioita, vaikka sitä ei kukaan edes usko todeksi. Se onko laki meidän tavallisten ihmisten mieleinen vai ei on kuitenkin yhdentekevää, koska maamme laki sanoo jotain, niin silloin lakia on noudatettava, vaikka se ei ketään miellyttäisi ollenkaan. Jos yhden ihmisen esimerkki saa aikaan sen, että maamme puolustus on jotenkin vaarantunut, niin silloin tietenkin pitää asiaan puuttua.