Profeetta Muhammad ja hänen perustamansa uskonto islam

Tämä esitys kertoo arabialaisen profeetta Muhammadin merkityksestä islaminuskolle. Esitys perustuu pitkälle Robert Spencerin teokseen Totuus Muhammadista - Maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta.

Profeetta Muhammad, islamin perustaja, uskoi saavansa ilmoituksia Jumalan lähettämältä enkeli Gabrielilta. Islam perustuu näihin ilmestyksiin, ja tiedot niistä löytyvät islamin pyhästä kirjasta Koraanista sekä islamilaisesta perimätiedosta, hadith-kirjoituksista, jotka täydentävät Koraanin ilmoitusta, vaikka niitä ei pyhinä pidetäkään.

Muslimeille Muhammad merkitsee suurin piirtein samaa kuin täydellinen ihminen. Häntä pidetään islamin piirissä "ihanana esikuvana", jonka esimerkkiä muslimit yrittävät jäljitellä.

On tärkeää ymmärtää, että islamin olennaiset piirteet perustuvat profeetta Muhammadin esimerkkiin ja hänen opetuksiinsa. Islamia ei voi muuttaa ellei Muhammadin asemaa islamissa muuteta.

Sana islam tarkoittaa alistumista.

Muhammadin aloittaessa aktiiviuransa profeettana Arabian niemimaalla asui pakanallisten heimojen lisäksi paljon myös juutalaisia ja kristittyjä, joiden uskontoa Muhammad oppi tuntemaan jonkin verran. Hän nimitti juutalaisia ja kristittyjä sekä Persian zarathustralaisia Kirjan kansoiksi, koska näillä oli hänen mielestään korkeatasoinen pyhiin kirjoituksiin perustuva uskonto.

Aktiiviuransa alussa Muhammad oli suhtautunut jossain määrin ystävällisesti Kirjan kansoihin. Mutta näiden uskontojen kannattajien sekä paikallisten pakanallisten heimojen hänen oppiinsa kohdistamansa hyljeksintä, häneen kohdistamansa halveksunta ja aika ajoin suoranaiset vainotoimenpiteet sen ohella, että Kirjan kansat eivät hyväksyneetkään häntä lopulta profeetaksi, tekivät hänestä ennen pitkää fanaattisen uskonnonperustajan ja sotilaallisen johtajan, jonka mielestä islamia tuli sekä puolustaa että levittää miekalla.

Kun Muhammadin työ oli edistynyt jo pitkälle ja muslimijoukot olivat saavuttaneet Arabian niemimaalla lopulta yliotteen, hän määräsi, että islamin tulee olla ainoa suvaittu uskonto alueella. Profeetan seuraajat tekivät työtä käskettyä ja toisuskoiset joko fyysisesti tuhottiin, pakotettiin kääntymään islamiin tai karkotettiin alueelta. Tänäkin päivänä islam on Saudi-Arabiassa, jonka alueella islam alun perin syntyi ja jossa islamin tärkeimmät pyhät kaupungit sijaitsevat, ainoa sallittu uskonto.

Muhammad oli ilmeisesti oikeasti ystävällinen seuralaisilleen ja palvelijoilleen. Hänen suhtautumisensa ei-muslimeihin tuli olemaan tälle jyrkän vastakkainen. Islamilaisessa hallintovallassa siedetyille pakanoille eli kristityille, juutalaisille ja zarathustralaisille on varattu alistetun, dhimmin, rooli. Sana dhimmi tarkoittaa sekä suojeltua että syyllistä, mutta pääpaino on merkityksellä syyllinen. Kristityt, juutalaiset ja zarathustralaiset ovat Muhammadin mukaan syyllisiä siihen, että he eivät ottaneet vastaan Jumalan viimeistä ja tärkeintä profeettaa. Kirjoitustaidoton Muhammad syytti kristittyjä ja juutalaisia myös siitä, että nämä olisivat poistaneet pyhistä kirjoituksistaan kaikki viittaukset Muhammadiin.

Dhimmit pakotetaan islamilaisessa hallintovallassa maksamaan raskasta henkiveroa. Henkiveron maksusta pääsee eroon kääntymällä islamiin. Islamilainen henkivero oli aikoinaan erittäin tärkeä tulonlähde islamilaisille suurvalloille. Dhimmit ovat islamilaisessa yhteiskunnassa syrjittyjä ja heidän uskonnonvapautensakin on tiukasti rajoitettua.

Myöskään muslimi ei kuolemanrangaistuksen uhalla saa kääntyä pois islamista.

Muille ei-muslimeille kuin kristityille, juutalaisille ja zarathustralaisille islam ei tarjoa dhimmin asemaa. Periaatteessa ainoat vaihtoehdot ovat heille kuolema, karkotus tai kääntyminen islamiin. Muslimisotajoukkojen käyttäytyminen siviiliväestöä kohtaan Intiassa maata valloittaessaan olikin verilöylyjen, raiskausten ja raakuuksien täyttämää. Koska pakanoita oli kuitenkin varsin suuri määrä, niin käytännössä hinduillekin lopulta myönnettiin muslimien hallitsemilla alueilla maassa jonkinlainen dhimmin asema.

Asiaan kuuluu muslimien hallintovallan ja ei-islamilaisten maiden ja alueiden välinen enemmän tai vähemmän pysyvä sotatila. Jokaisen muslimin velvollisuus on pyhä sota ei-muslimeita vastaan.

Koraanin vaatimus, että kristittyjen ja juutalaisten tuli "nöyryyttää itsensä" antoi valtuutuksen sille, että dhimmejä kohdellaan toisen luokan ihmisinä. Umar, yksi Muhammadin pääavustajista oli ensimmäinen, joka artikuloi yksityiskohtaisesti tämän puolesta. Muslimien voittamat kristityt joutuivat tekemään Umarin kanssa sopimuksen, jossa he sitoutuivat seuraavaan:

Asetimme itsellemme ehdoksi, ettemme pystyttäisi alueillemme yhtään luostaria, kirkkoa tai pyhää paikkaa, emmekä entisöisi yhtään jumalanpalveluspaikkaa, joka kaipaisi entisöintiä, tai käyttäisi mitään niistä vihamielisissä tarkoituksissa muslimeja kohtaan... Me emme... estä ketään lähimmäistämme omaksumasta islamia, mikäli he päättävät tehdä niin. Me kunnioitamme muslimeja, siirrymme istumapaikoiltamme mikäli he haluavat istuutua niille. Me emme jäljittele heidän vaatetustaan, päähineitään, turbaaneitaan, sandaalejaan, hiustyylejään, puhettaan, lempinimiään tai arvonimiään, tai ratsasta satuloilla, ripusta miekkoja olalle, kerää minkäänlaisia aseita tai kanna näitä aseita... Emme kirjoita leimasiamme salakielellä arabiaksi, tai myy väkijuomaa. Me leikkaamme hiuksemme edestä (jotta olisi helpompi erottaa kristityt muslimeista), käytämme tavallisia vaatteitamme missä sitten olemmekin, käytämme vyötä vyötäröllämme, pidättäydymme pystyttämästä ristejä kirkkojemme ulkopuolelle sekä esittämästä niitä ja kirjojamme julkisesti muslimien kulkuväylillä sekä kauppapaikoissa. Emme soita kelloja kirkoissamme, paitsi hienovaraisesti, emmekä korota ääntämme resitoidessamme pyhiä kirjojamme kirkkojemme sisällä muslimien ollessa läsnä.

Muhammadin mukaan kuolemaan voidaan ja tulee tuomita avioliiton ulkopuolisesta seksistä – paitsi ei muslimimiehen oman orjattaren seksuaalisesta hyväksikäytöstä – islamista luopumisesta ja murhasta. Kuolemantuomiota avioliiton ulkopuolisesta seksistä ei mainita kylläkään Koraanissa, vaan sitä täydentävässä perimätiedossa.

Muhammadin mukaan naisen pitää elää miehen vallan alla. Mies saa tarvittaessa lyödä vaimoaan ilman rangaistusta. Nainen voidaan pakottaa avioliittoon vastoin tahtoaan.

Muslimista ei voida tehdä islamissa orjaa. Mutta sodassa voitetuilla ei-muslimeilla miehistä naisiin ja lapsiin ei ole tällaista suojelua. Vihollisen naisista on luvallista tehdä seksiorjia. Orjaksi otetun naisen avioliitto mitatöityy samalla.

Islamissa mies saa pitää neljää varsinaista vaimoa ja jalkavaimoina kuinka montaa orjatarta tahansa. Muslimimies saa vapaasti käyttää seksuaalisesti hyväkseen orjattariaan. Musliminainen ei kuitenkaan saa käyttää seksuaalisesti hyväkseen miespuolisia orjiaan.

Muslimimies saa eron vaimostaan lausumalla tälle kolme kertaa eroavansa hänestä. Musliminaiselle taas on eroaminen tehty paljon vaikeammaksi kuin miehelle. Nainen tarvitsee eroon miehen suostumuksen tai joskus, esimerkiksi jos mies ei pysty elättämään tai fyysisesti tai henkisesti vahingoittaa vaimoaan, islamilainen oikeus voi periaatteessa määrätä avioeron ilman miehen suostumusta.

Avioerotilanteessa parin lapset tulevat isän hoitoon lukuun ottamatta aivan pieniä lapsia.

Islamilaisessa oikeudessa myös naisen todistuksen arvo on vain puolet miehen todistuksen arvosta.

Muhammad hankki aktiivikautenaan profeettana useita vaimoja. Yksi näistä oli Aisha-niminen tyttö, jonka kanssa Muhammad solmi avioliiton Aishan ollessa seitsemänvuotias. Avioliitto pantiin täytäntöön eli Muhammadin ensimmäinen yhdyntä Aishan kanssa koitti tämän ollessa yhdeksänvuotias. Vielä nykyäänkin monissa islamilaisissa maissa on käytössä avioliitot nuorten tyttöjen kanssa, ja mikäs siinä on ollessa, kun käytäntö kerran perustuu profeetta Muhammadin elämäntapaan. Monet pedofiilit ovat käyttäneet hyväkseen tätä järjestelmää: he solmivat avioliiton lapsimorsiamen kanssa ja tämän saatua muutaman vuoden lisää ikää hylkäävät tämän.

Post Scriptum

PS. huomattavan paljon myöhemmin eli vuosia tämän tekstin julkaisemisen jälkeen eli 18.5.2014:

Olin saanut jokin aika sitten kohteliain sanankääntein kirjoitetun sähkökirjeen muslimilta, joka valitteli sitä, että hänen mielestään minä levitän valheita islamista. Noh, noteerasin hänen mielipiteensä ja jopa vastasin hänen kirjeeseensä, mutta hän ei saanut minua muuttamaan mieltäni islamista. Sen verran kirje kuitenkin vaikutti minuun, että ajattelin hieman laajentaa tämän kirjoitukseni näkökulmaa.

Se että ihminen syntyy muslimiperheeseen ei suinkaan tarkoita, että hänelle oikeasti merkitsisi hra Muhammad profeettana yhtikäs mitään. Mutta hän joutuu islamilaisissa maissa kuitenkin esittämään muslimia tai ainakaan hän ei saa julkisesti irtisanoutua siitä. Aivan oman henkensä ja terveytensä turvaamiseksi. Monet muslimiperheen vesat ovat kuitenkin esim. kristittyjä, ateisteja, zarathustralaisia tai bahailaisia, ja jos nämä tuovat islamilaisissa maissa omaa vakaumustaan julkisesti esille, joutuvat he vainotuiksi, ja mahdollisesti tapetuiksi.

Koska islam perustuu profeetta Muhammadin opetuksiin ja siihen miten hän eli, niin voidaan sanoa, että ainoa hyvä muslimi on huono muslimi. Kuitenkin, jos muslimi on maltillinen muslimi eli hän halveksii profeetta Muhammadia, niin hänen jälkikasvunsa voi kuitenkin taas kiinnittyä islamiin uusin innoin. Siksi islam on itsessään ongelma, eli ainakin pitemmällä tähtäimellä myös nk. maltilliset muslimit ovat ongelma ihmisoikeuksien toteutumiselle.

1800-luvulla oli syntynyt islamilainen uudistusliike nimeltä babilaisuus. Babilaisuuden perustaja oli tietenkin teloitettu. Eräs hänen kannattajistaan kuitenkin perusti babilaisuuden päälle uuden uudistusliikkeen, joka on nimeltään bahailaisuus. Bahailaisuus on islamilaisperäinen mutta hyvin rauhanomainen uskonto. Itse olen tavallaan kristitty, mutta koska bahailaisuus on uskontona sen verran pahasti etääntynyt profeetta Muhammadin kunnioittamisesta, niin olen sitä mieltä, että vaikka islam kiellettäisiinkin, niin bahailaisuutta ei tule kieltää. Pojasta joskus polvi paranee.

PS. 16.7.2017: Juha Leinivaara kertoo Paholaisen asiaa ajamattomassa Paholaisen asianajaja -blogissaan julkaisemassaan merkinnässä, että Berliiniin on juuri perustettu liberaali moskeija nimeltä Ibn Rushdie-Goethe ja että se on aiheuttanut suurta vihastusta ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona islamilaisessa maailmassa. Voidaan olettaa, että liberaalia moskeijaa ei tulla sallimaan islamilaisessa maailmassa ilman länsimaiden suorittamaa invaasiota. Pitempään olemassa ollut myöskin tavanomaista liberaalimpi islamin suuntaus ahmadilaisuus on kovasti ei-suvaittu uskonnon muoto sillä suunnalla.