Kapitalistinen talousjärjestelmä ja yhtiövallan ideologia

Jos lukijasta tuntuu, että suhtaudun tällä sivulla kriittisesti kapitalistiseen järjestelmään, niin hän on oikeassa. Markkinatalous ja kapitalismi ovat itse asiassa eräässä suhteessa eri asioita. Kapitalismi "puhtaana" merkitsee yhtiöiden ja rikkaiden valtaa muiden yli. Markkinatalous taas voidaan järjestää sosiaalisemminkin.

Monet sosiaalisesti vastuuntuntoiset ihmiset eivät 1800-luvulla olleet osanneet kuvitellakaan sitä, että tekemällä kompromisseja kapitalismin kanssa eli luopumalla väkivaltaisesta vallankumouksesta ja pyrkimällä yhteiskunnalliseen uudistukseen kansanedustuslaitoksen kautta luottaen sosiaalisen uudistusliikkeen aatteen läpilyöntivoimaan olisi mahdollista saada luotua lopulta ihan mukiinmenevä yhteiskunta.

Tosin kapitalismin sisäänrakennettujen taipumusten vuoksi kannattaa olla varovainen ja varuillaan sen suhteen. Mutta itse, wanha, asia on tässä:

päämäärä

Kapitalismin päämäärä on rahan tekeminen rahalla niille, joilla on jo rahaa. Se on yksityisen voitontavoittelun asettaminen ihmisten edelle. Siinä osakekaupan ja investointien ainoa tarkoitus on yksityisomaisuuden voittojen maksimointi, ei tuotannollisen toiminnan lisääminen tai ihmisten elämän parantaminen.

miten käy voitoille ja kuluille

Kapitalismissa kulut pyritään ulkoistamaan taloudellisen vallan alistamille ihmisille ja valtiolle (sosiaalisten lisäksi myös ympäristölliset kulut). Valtion tehtävänä on pääomanomistajien etujen turvaaminen. Kapitalismissa valtion tulee tarjota hallinnoimiaan voimavaroja yhtiöille alihintaan.

suhtautuminen kilpailuun

Kapitalismissa yhtiöt pyrkivät välttämään keskinäistä kilpailua. Kapitalismille on ominaista pyrkimys monopolien ja kartellien muodostamiseen, koska siten yritysten ei tarvitse tuhlata voimiaan toisiaan vastaan taistelemiseen, ja ennen kaikkea, ja se on tärkeintä, sillä ihmisiltä voidaan saada puristettua lisää voittoja.

...Kapitalismille on siis ominaista vahva pyrkimys vallan keskittymiseen.

suhtautuminen kaupan vapauteen

Kapitalismi ajaa kaupan vapautta, - niin sanotaan - mutta tärkeää on tietää, miten sitä on sääntöjen mukaan sovellettava ja tulkittava: Köyhää ja kehittymätöntä ja siten puolustuskyvytöntä maata vaaditaan ja voidaan pakottaa kunnioittamaan vapaan kaupan pelisääntöjä, mutta rikkaitten maitten pääomanomistajien tulee saada rikkoa tätä sääntöä vastaan, kun heidän oma etunsa sitä vaatii. Köyhä maa tulee voida pakottaa avaamaan rajansa vapaalle pääoman ja tavaroiden liikkumiselle, sitävastoin rikkaitten maiden tulee toki aina saada asettaa "omien kapitalistiensa" etujen nimissä suojatulleja ja tuontirajoituksia ja maksaa yrityksille valtavia tukiaisia. Täytyy muistaa, että ne maat, jotka nyt vaativat kehitysmaita kunnioittamaan vapaakauppaa, eivät oman kehityksensä varhaisemmassa vaiheessa kuitenkaan itse kunnioittaneet oppia kaupan vapaudesta. (Kehittyvä maa tuskin voi vaurastua ja vakaantua täydellisen vapaakaupan oloissa.)

suhtautuminen ihmisoikeuksiin

Kapitalismissa ihmisoikeusaktivismi on upea asia, jos sen miekka kohdistuu vain kapitalistisen järjestelmän kanssa vaikeassa ristiridassa oleviin järjestelmiin ja niiden edustajiin, kuten menneen ajan Neuvostoliitto ja nykyajan Pohjois-Korea ja Vietnam. Eri asia on sitten se, jos jotkut pyrkivät kiinnittämään huomion kapitalismin etujen nimissä tehtyihin ihmisoikeusrikkomuksiin. Kapitalisteilla on säännön mukaan oikeus rikkoa ihmisoikeuksia miten paljon tahansa kunhan se ei ole ristiriidassa kapitalismin yleisten etujen kanssa. Jos ihmisoikeusjärjestö arvostelee kärkevästi kapitalistien rikoksia, se muuttuu viholliseksi joka voidaan oikeutetusti ja rankaisematta tuhota. Kapitalismissa ihmisoikeudet ovat oikeasti olemassa vain hallitsevan luokan jäseniä - ei tavallisia ihmisiä - varten samoin kuin edesmenneessä toisenlaisessa diktatuurissa Neuvostoliitossa ne olivat vain hallitsevan puolueen johtokerrosta varten.

valtioita matelemaan

Kapitalismi pyrkii kilpailuttamaan valtioita toisiaan vastaan (tämä on ollut laajalti mahdollista 1970-luvulta alkaen, jolloin nk. Bretton-Woods-järjestelmä purettiin). Niillä mailla, jotka tarjoavat yhtiöille alhaisimmat kulut, ts. työntekijöille kehnot palkat, kehnon sosiaaliturvan, heikon työsuojelun ja ympäristönsuojelulainsäädännön, huonon turvan yhtiöiden mielivallalta, on parhaimmat mahdollisuudet houkutella sijoituksia. Sijoitukset voidaan myös vetää hyvin helposti pois maasta, jos asiat muuttuvat sijoittajien kannalta huonoiksi.

pääoman irrationaalisuus

Kapitalismille ovat ominaisia nk. irrationaaliset pääomanliikkeet. Siinä on kyse mm. siitä, että suurin osa liikkeellä olevasta sijoittajien rahasta on luonteeltaan spekulatiivista: on sääntö, että rahaa sijoitetaan osakkeisiin paljon vähemmän todellista tuotannollista toimintaa tukemaan kuin niiden otaksutun tai arvatun tai enemmän tai vähemmän oikein tai väärin arvioidun rahassa mitattavan tuotto-odotuksen perusteella (ollaan tietysti rahanahneita ennen kuin tuotannollisesti vastuullisia). Ts. todellisella tuotannollisen toiminnan tasolla ei tarvitse olla mitään tekemistä jonkin yrityksen osakkeen arvon kanssa. Ja koska ihmiset eivät kykene ennustamaan täysin oikein kurssien liikkeitä ja koska liikkeellä oleva raha on suuressa määrin nk. virtuaalirahaa, kapitalismille ovat suuressa määrin ominaisia taloudelliset kuplat, so. äkilliset romahdukset, kun kaikki haluavat myydä, mutta kukaan ei halua ostaa, ja kun rahan takeena ei ole tarpeeksi todellista pääomaa...

BKT mittarina

Kapitalistit pitävät bruttokansantuotetta (BKT) vaurauden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääntymisen pätevänä mittarina. BKT on kuitenkin ongelmallinen mittarina, sillä se mittaa melko kunnolla oikeastaan vain kapitalistien vaurastumista. Muuhun yhteiskuntaan sovellettuna sen voidaan sanoa vääristävän aika paljon kuvaa saavutetusta vauraudesta ja hyvinvoinnista. Näin on, koska BKT mittaa ainoastaan hyödykkeiden ja palveluiden kokonaismarkkina-arvoa. Sellaista työtä, jolle ei ole määritetty rahallista arvoa, se ei laske mukaan ollenkaan (vapaaehtoistyö, lasten kasvatus ja hoito kotona, marjojen kerääminen metsästä omaa ja tuttujen käyttöä varten jne.jne.). Lisäksi BKT lisää rahassa mitattavaan tulokseen kaiken sellaisen, mikä vähentää yhteiskunnan vaurauden kokonaisarvoa (ja tosiasiassa heikentää ihmisten hyvinvointia), jos sillä vain on jonkinlainen rahassa mitattava arvo: esim., luonnonvarojen tuhoaminen tai riistäminen tyhjiin, vesien myrkyttäminen, työläisten työsuojelun laiminlyönti. Ts. ympäristölliset ja sosiaaliset kustannukset voidaan laskea - ja yleensä lasketaankin - mukaan tuloksena BKT:tta laskettaessa, vaikka terve järki sanoo, että ne pitäisi vähentää tuloksesta.

Pitäisi saada kehitettyä realistinen mittari kuvaamaan talouden ja yhteiskunnan todellista vaurauden ja hyvinvoinnin tasoa, vaikka omistajaluokan kannalta sellainen varmaan olisikin vikatikki, koska se paljastaisi erittäin suuressa määrin kapitalistien juhlapuheiden ristiriidan todellisuuden kanssa...

suhtautuminen sanan-, mielipiteen- ja lehdistönvapauteen

Kapitalismille on ominaista käytännönläheinen suhtautuminen sanan-, mielipiteen- ja lehdistönvapauteen. Joissain oloissa voidaan hallitsevalle luokalle vihamieliseksi katsottava mielipiteenilmaisu kokonaan kieltää ja uhata raskailla sanktioilla kieltoa vastaan rikkovia (huom. esim. Pinochetin juntan hallitsema Chile ja kylmän sodan aikainen Etelä-Korea). Muodollisen demokratian oloissa sananvapautta voidaan tietyssä määrin sietää, mutta se on silti voimakkaasti rajoitettua: Kapitalistit voivat hyvin suuressa määrätä toimitusten poliittisen linjan, koska he omistavat merkittävän osan mediasta ja koska he vielä rahoittavat tiedotusvälineitä maksamalla mainostilasta. Lehdistönvapauden selvä rajallisuus supistaa kapitalismiin sopeutetun demokratian nk. ohjatuksi demokratiaksi (kritisoida saa, mutta mitäs jos kukaan ei voi kuulla): ihmisiltä viedään suuressa määrin mahdollisuus saada yhtiövallan eduista irrallista informaatiota.

...eräänlainen loppupäätelmä kapitalismista

Kapitalismin keskusjohto poikkeaa valepukuisen diktatuurin Neuvostoliiton johdosta siinä, että Neuvostoliiton johto yritti edes teoriassa ottaa huomioon tavallisen ihmisen edun. Yhtiöiden keskusjohto taas on velvollinen keskittymään yksinomaan osakkeenomistajien voittojen maksimoimiseen. Tietenkin yritysjohtajat saattavat selittää julkisuudessa, että markkinatalouden näkymätön käsi muuntaa oman edun tavoittelun yleiseksi hyväksi, mutta ikävä kyllä he eivät toimi missään sosiaalisesti tehokkaasti järjestetyssä markkinataloudessa, vaan kapitalistisessa talousjärjestelmässä, jonka käsi ei ole näkymätön eikä hyväätarkoittava. On älyllisesti epärehellistä uskoa, että talousjärjestelmä, jonka tarkoitus on yksityisten voittojen maksimointi voisi vaikuttaa sosiaalisesti ja ympäristöllisesti myönteiseen suuntaan.

Mitä sitten diktatuureille voi tehdä?

Aivan lopuksi tarjoan nk. pienen kapitalismin sanaston:

Pieni kapitalismin sanasto

– vakaus

Vakaus tarkoittaa vakautta omistavalle luokalle. Tämän vakauden nimissä voidaan horjuttaa demokraattisesti valittuja hallituksia ja aiheuttaa epävakautta kaikille niille jotka eivät kuulu omistavaan luokkaan.

.

– yksilö

Omistavaan luokkaan kuuluvat ovat yksilöitä. Ne jotka eivät kuulu omistavaan luokkaan eivät sitä ole, vaan ainoastaan tuotantokoneiston osia ja roskaväkeä. Poikkeuksena yksilön arvonimi voidaan toki suoda ainakin tärkeimmille niistä, jotka varauksettomasti palvelevat omistavaa luokkaa.

.

– demokratia

Demokratia tarkoittaa sitä, että tosiasiallinen perustava valta on omistavan luokan pienellä piirillä. Sen demokratian, joka voidaan mahdollisesti suoda muille kuin omistavaan luokkaan kuuluville, tulee olla nk. ohjattua demokratiaa eli demokratiaa, jossa omistava luokka ohjailee merkittävässä määrin poliittisia päätöksiä omaksi hyödykseen.

.

– markkinatalous

Markkinatalouden ei tarvitse olla sosiaalisesti hyödyllinen, vaan sen tulee vain auttaa yhtiöiden ja osakkeenomistajien voittoja. Markkinatalouden isä, skotlantilainen yhteiskunta- ja moraalifilosofi Adam Smith oli täysin väärässä epäillessään yhtiöiden ja eliittien hyviä tarkoitusperiä.

.

– vapaus

Vapauden määrän ihmisellä tulee olla aika lailla suoraan verrannollinen hänen varakkuuteensa. On tärkeää, että yhtiöillä ja suurilla osakkeenomistajilla on vapaus määrätä paitsi omista myös muiden asioista. Vapauteen ei liity mitään vastuuta. Kurjempien ihmisten tärkein vapaus olkoon se, että ne voivat valita mitättömästi palkatun ja mahdollisesti vaarallisen työn ja nälkäkuoleman välillä.