Mielipide Jumalan rakkaudesta

Kristinuskon kaikkivaltiaan Jumalan sanotaan rakastavan luomiaan ihmisiä. Puhutaan paljon Jumalan rakkaudesta. Näin tekivät jo kristinuskon pyhän kirjan Uuden testamentin kirjoittajat. Kuitenkin tässä maailmassa on todella paljon pahaa: Ihmisiä raiskataan, heitä joutuu mutavyöryjen uhreiksi, monet näkevät nälkää. Ihmisten, niin kuin eläintenkin, kohtalo on elää maailmassa, jota vallitsevat väkivalta, epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys. Lisäksi onnettomuudet lankeavat tässä maailmassa niin hyvien kuin pahojen osaksi, ja vieläpä on niin, että usein häikäilemättömimmät ja pahimmat pärjäävät kaikkein parhaiten.

Miten käsitys kaikkivaltiaan Jumalan kaikenkattavasta rakkaudesta sopii yhteen maailmassa vallitsevan kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa? Kaksi järkevää "ratkaisua" tähän olisivat näkemykset, että Jumala joko ei ole oikeudenmukainen, tai sitten Hän ei ole kaikkivaltias.

Esitän kuitenkin kolmannen "ratkaisun" tähän kysymykseen:

Jospa onkin niin, että Jumalan rakkaudellisuutta tai rakkauden määrää on liioiteltu tai painotettu liian paljon? Mitä jos onkin parempi sanoa, että Jumala tuntee myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan? Tai mitäpä, jos riittäisi sen sanominen, että Jumala tuntee jotain ihmiskuntaa kohtaan?

Luulen kuitenkin, että kaikkivaltias Jumala on oppinut jotain ihmisenä olemisesta ja sen raskaudesta viimeistään silloin, kun hänen kanssaan yhtä oleva ainoa poikansa Jeesus Nasaretilainen vaelsi ihmisenä Maan päällä.

"Siihen aikaan minä olin todella viisas ja ymmärsin kaiken"

PS. Ensimmäinen äkillisistä hengellisluontoisista kriiseistäni oli ollut vuonna 1993 tapahtunut kristinuskon perusasian tajuaminen. Vuonna 2016 taas olin ruvennut ajattelemaan, että Kristuksen sovitustyön ja Pyhän hengen voiman takana ei välttämättä olekaan toimivaa Jumalaa, vaan että kyseessä saattaa olla pelkästään hyvää tekevä psykologinen ilmiö. Vuonna 2021 olin tullut siihen tulokseen, että ei edes tarvita turvautumista Kristuksen sovitustyöhön. Riittää, että tajuaa, että ihminen ei kykene muuttamaan itseään moraaliseksi eikä motiivejansa puhtaiksi. Eikä hänen pidä sellaista yrittääkään. Ihminen muuttuu yrityksestään riippumatta, jos muuttuu. Siteeraan lopuksi Jeesus Nasaretilaista: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."