Toivala, kotikyläni
Suojassa mäkien sinisten
välissä välkkyväin vesien
vanha ja vauras kylä.
Kaistale Savoa muille, vaan
minulle armainta päällä maan:
Toivala, kotikylä.
Avarain peltojen kultavyö,
pojassa jatkuu isäin työ,
maausko yhä elää.
Talojen tanhuilta niityille,
metsistä Jälän rannoille
työn laulu riemuin helää.
Isänmaan eestä sotimaan
toi Sandels joukkonsa Toivalaan.
Kunnia sankareille!
Nyt hengen pimeyttä voittamaan,
tiedon ja taidon hankintaan
käy nuoret kouluteille.
Moni tie johtaa Toivalaan,
uutta ne tuovat tullessaan,
elämän rikkautta sekin.
Metsien keskelle kohonneet
uusien kotien saarekkeet
tänne kai kuuluvat nekin.
Kyläni kasvua katselen:
mennytkö seutu kultainen,
vanha kun väistyy tieltä?
Sama on maa, sama taivaskin
kuin ennen lapsuuden aikoihin,
Kotikyläni löydän sieltä.
Kirsti Kujala
Elämää Toivalan kylässä
Painotalo Casper 2015