Suojassa mäkien sinisten

välissä välkkyväin vesien

vanha ja vauras kylä.

Kaistale Savoa muille, vaan

minulle armainta päällä maan:

Toivala, kotikylä.

Avarain peltojen kultavyö,

pojassa jatkuu isäin työ,

maausko yhä elää.

Talojen tanhuilta niityille,

metsistä Jälän rannoille

työn laulu riemuin helää.

Isänmaan eestä sotimaan

toi Sandels joukkonsa Toivalaan.

Kunnia sankareille!

Nyt hengen pimeyttä voittamaan,

tiedon ja taidon hankintaan

käy nuoret kouluteille.

Moni tie johtaa Toivalaan,

uutta ne tuovat tullessaan,

elämän rikkautta sekin.

Metsien keskelle kohonneet

uusien kotien saarekkeet

tänne kai kuuluvat nekin.

Kyläni kasvua katselen:

mennytkö seutu kultainen,

vanha kun väistyy tieltä?

Sama on maa, sama taivaskin

kuin ennen lapsuuden aikoihin,

Kotikyläni löydän sieltä.

Kirsti Kujala

Elämää Toivalan kylässä

Painotalo Casper 2015