Blogi

Siikapilkille

Tällä palstalla tärppiläiset kertovat kokemuksistaan eri kalalajien kalastuksessa. Ensimmäinen on vuorosssa Janne Adenius, joka kertoo omista kokemuksistaan siian pilkinnän osalta.

Siian pilkintä on siinä mielessä mukavaa, että luultavasti koko päivän pilkintään riittää yksi reikä. Ei siis tarvitse tehdä mitään kairaamisen maailmanennätystä. Siika on arka kala ja väite kuuluukin, että vasta kairatusta reiästä tuskin tulee mitään. Oma kokemus vahvistaa sen. mutta usein kaiussa näkee kyllä kalan nousevan pohjasta heti kun morrin tiputtaa.

Syksyllä siika kutee hiekkarannoilla ja jää kutupaikoille vielä hetkeksi kudun jälkeen. Kutupilkille ei etelässä ehdi jäiden myöhäisyyden takia, mutta esim. Kuusamon järvillä voi kutuaikaan saada todella paljon kaloja.

Itse pilkkiminen ei juuri eroa siitä oliko kyseessä sitten alkuperäiskanta tai ei. Kudun jälkeen siika löytyy avovedestä ja paikat ja syvyydet on varmasti hyvin paikkakohtaisia. Matalat hiekkarannat avantouintipaikan vieressä on otollisia paikkoja. Esimerkiksi Näsijärvellä avantouintipaikkojen vierestä tiedetään saadun siikoja. Omani olen tosin saanut kaikki yli 7 metrin syvyydestä aivan pohjan tuntumasta.

Siialle kannattaa tarjota pientä morria

Siialle kannattaa tarjota pientä mormyskaa koukkukoossa #12-#16. Oma suosikkini on #16 kokoinen koukku jossa kultainen kuula ja pieni piste valkoista ja fl.oranssia maalia höystettynä kärpäsentoukalla. Näitä saa vaikka Nippon-verkosta valmiina. Kaikkien minun saamien siikojen mahoissa on ollut vain surviaisen toukkia, joten punaisen värin käyttäminen on tuskin huono asia mikäli oletetaan, että siika näkee mitään sakeassa vedessä 7 metrin syvyydessä.

Siianpilkintä vaatii kärsivällisyyttä

Liike luultavasti onkin se isoin tekijä mikä saa siian nappaamaan. Oli syvyys sitten mikä tahansa laske morri pohjaan ja tee muutamia isompia liikkeitä. Tämän jälkeen itse säädän siiman siten, että morri on pohjassa, kun vavankärki on lähes vedessä. Pohjasta nostetaan hyvin hitaasti pienesti väristäen. Pääsääntöisesti vakipaikallemme siika hylkää nousevan mormuskan noin 50cm aikana, joten nostaa kannattaa noin oman naaman korkeudelle.

Joskus siika tulee perässä niin kauan, että siima saa keriä useamman metrin. Tämä on tietenkin mahdollista havaita vain, jos käytössä on kaikuluotain. Väristysten välissä on hyvä pitää välillä aivan paikallaan. Jos siika imaisee syötin suuhunsa, näkyy tämä vain pienenä nostona filmikärjessä. Pilkkiessä nappaavat omat kalani lähes aina nostettavaan morriin, jolloin myös vastaisku tulee automaattisesti. Helppoa homma ei ole kaijunkaan kanssa mutta, kun näkee kalan käyttäytymisen voi laskea heti alas kun kalakin lopettaa nousun. Parhaimmillaan olen härnännyt samaa kalaa 1,5 tuntia, jonka jälkeen kala päätti uida pois. Vain kerran on kala napannut heti kun se on näkynyt kaiussa.

Kärsivällisyys on siis kaikki kaikessa ja itse istunkin yleensä koko päivän samalla reiällä mikäli kaiussa edes välillä näkyy jotain. Joskus se palkitaan ja joskus palkintona on 2kg lahna, säyne tai vaikka kiiski, jota luulit kaiun viivasta isoksi siiaksi. Siimaksi kannattaa valita ohkainen 0.1-0.15mm pilkkisiima, jotta morrin saa alas. Siimaan voi toki lisätä vaikka lyijyhaulin tai pienen pystypilkin, jotta saa morrin pohjaan. Siika ei kauheasti pistä vastaan, mutta alkaa venkoilemaan reiällä. Siika kannattaakin vetää raakana pää edellä luukulle ja auttaa kädellä ylös sen enempiä väsyttelemättä. Siimasta ei kannata nostaa, vaikka siima olisi paksumpikin, koska siian leuat antavat helposti periksi ja irtoavat. Näillä varmasti pääsee alkuun, joten evästä reppuun, lämmintä päälle ja meidän kanssa siikapilkille.

Tärppi järjestää talvella mm. siika- ja madepilkkireissut lähiseudun järville. Nämä reissut on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille. Tervetuloa mukaan seuran jäseneksi!