TEKSTI:  Raimo Kunnari KUVAT:  Niklas Hirvelä, Janne Liias, Anna-Maria Sironen JULKAISTU:  Härmän joulu 2022

Keväästä 2018 lähtien Kauhavan seurakunnan alueella on kasvanut jotain uutta. Juna lähti liikkeelle Kortesjärvellä, kun siellä vietettiin ensimmäistä Syke-messua. Uudenlainen seurakunnan kokoontumisen muoto sai jatkoa syksyn mittaan ja toiminta levisi Alahärmään, missä Syke-messua vietettiin tammikuussa 2019. Seuraavasta syksystä alkaen Syke veti väkeä kirkkoihin kerta toisensa jälkeen, vuoronperään Kortesjärvellä, Alahärmässä sekä myös Ylihärmässä. Ajatus nykyaikaisesta seurakuntayhteisöstä alkoi saada hahmoaan. Kuluvan vuoden tammikuusta lähtien rinkiin astui myös Kauhava. 

Suomessa on jo parin vuosikymmenen ajan luterilaisen kirkon piirissä vahvistunut ilmiö, jota kutsutaan seurakunta- tai jumalanpalvelusyhteisöiksi. Yhteistä näyttää olevan, että ne pulpahtavat pintaan paikallisesta tarpeesta, kun samanlaisen vision saaneet seurakuntalaiset löytävät toisensa ja päättävät lähteä liikkeelle käynnistämään jotain sellaista mitä kokevat kaipaavansa. Esikuvina ovat usein suurempien kaupunkien, kuten pääkaupungin ja Tampereen seudun pitkään toimineet luterilaiset yhteisöt. Syke-yhteisölle lähin tuki löytyi Jyväskylän Kohtaamispaikasta, mistä ensimmäiset mallit haettiin.

Kaikille puhe “jumalanpalvelusyhteisöstä” ei välttämättä heti avaudu, varsinkin jos ei ole vielä nähnyt ja kokenut sitä paikan päällä. Mikä se sellainen seurakuntayhteisö on? Eikö nimitys seurakunta enää riitä, mitä se yhteisö siinä tekee? Lyhyt vastaus on, että kyse on tarpeelliseksi koetusta uudelleen sanoituksesta, käsitteen uudelleen avaamisesta. Pidempi vastaus voisi olla, että varsinkin luterilaisen kirkon kontekstissa sana seurakunta on asettunut monen ihmisen kielenkäytössä tarkoittamaan hallintoyksikköä. Teologisesti seurakunta kuitenkin tarkoittaa sellaista ihmisten joukkoa, jotka tuntevat toisensa ja kokoontuvat yhdessä rukoilemaan ja viettämään ehtoollista. Käsite jumalanpalvelusyhteisö on luultavasti syntynyt toivotunlaisen painotuksen alleviivaamiseksi ja termisekaannusten välttämiseksi. Kyse on siis enemmästä kuin vain tilaisuuksista, joita järjestetään.

Entä pyrkiikö jumalanpalvelusyhteisö olemaan jonkinlainen seurakunta seurakunnan sisällä? Tai jopa sisäpiiri? Ei, ja sellainen perin inhimillinen kehityskulku pitäisi tietenkin katkaista mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan ytimessä on avoimuus kaikille tulla rakentamaan sellaista kotia, jossa viihtyy ja johon ei suorastaan malta olla kutsumatta mukaan tuttaviaan, työkavereitaan ja ystäviään. Kyse on seurakuntalaisten lahjojen ja oman paikan löytymisestä, niin että voit olla rakentamassa jopa unelmiesi seurakuntaa. 

Rohkea unelmointi ja lahjojensa laittaminen likoon on siis olennainen osa nykyaikaisen seurakuntayhteisön DNA:ta. Mutta se ei tarkoita taukoamatonta duracell-pupuna häärimistä, vaan mahdollisuutta. Lupaa innostua. Aina on syytä muistaa, että niin kuin kotikin, myös seurakunta täytyy olla paikka, jossa ei tarvitse suorittaa. Väsyneenä voi vain levätä ja olla tekemättä kertakaikkiaan mitään.

Ilmapiiri on tärkeä

Monet ovat löytäneet seurakuntakotinsa juuri Syke-messuissa kokoontuvasta seurakuntayhteisöstä. Rento jäykkyyksiä karttava tunnelma, hyvintuulinen armo,  huumorin viljely, hymyn ja naurun piilottelemattomuus, arkinen kielenkäyttö ja vaikkapa korvaan sopiva musiikki ovat sitä mitä työikäinen stressin piinaama sielu myös seurakunnassa kaipaa. Ja kokemus on osoittanut, että siellä missä perheet ja työssä käyvät viihtyvät, kokee myös varttuneempi väki olonsa kotoisaksi.

On hienoa, että myös nuoremmat löytävät paikkansa yhteisöstä. Rippikouluikäiset Miko ja Niklas T. myös ajattelevat, että Sykeyhteisö on heille paikka, jossa voi oppia Jumalasta ja auttaa muita. Nuorille ripari- ja isosputken jälkeen aikuisempi seurakunta saattaisi löytyä seurakuntayhteisöstä, jota pääsee kehittämään sellaiseen suuntaan missä itse viihtyy vielä paremmin. Sykeyhteisö on myös paikka, jossa uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä ja kokeilla uusia asioita samalla muilta oppien. Toiminnassa alusta asti mukana ollut Elisa kertoo, että Sykeyhteisössä saa palvella Jumalaa ja osallistua toimintaan omilla taidoillaan: “Korona-aikana pienellä porukalla striimasimme muutaman Sykemessun internetiin. Vaikka en koskaan aikaisemmin ollut kameran edessä esiintynyt, nämä nauhoitushetket olivat minulle korona-ajan suola."