🍂

Kulkutaudit esivanhempiemme vastuksena

Terhi Suominen

Ennen teollisen ajan alkua terveydenhoito sekä sairaiden ja vaivaisten hoito oli Suomessa suurimmaksi osaksi henkilön itsensä sekä hänen perheensä ja sukunsa varassa. 

Spitaali eli lepra on ensimmäinen sairaus, jonka esiintymisestä Suomessa on kirjallisia lähteitä, ja 1600-luku näyttää olleen lepran huippuaikaa. Jo 1300-luvulla Aasiasta levisi Eurooppaan pelottava paiserutto eli musta surma, ja muutamassa vuodessa tauti oli Suomessakin. Sen kerrotaan tappaneen noin kolmanneksen Euroopan väestöstä. Talvisin ihmisten yskiessä levisi pisaratartuntana keuhkorutto, johon sairastuneista kuolivat melkein kaikki. Viimeisen kerran Suomessa koettiin ruttoepidemia vuosina 1710–1711. Silloinkin siihen kuoli lähes 10 000 ihmistä.

Täällä pohjoisessa maatalouden harjoittamisen edellytykset ovat olleet heikonlaiset, ja sen vuoksi nälkä ja siitä aiheutuneet vaikeudet uhkasivat terveyttä. Vastustuskyvyltään heikentyneet ihmiset eivät niinkään kuolleet suoraan nälkään vaan kulkutauteihin, jotka levisivät valtoimenaan. Nälänhätä aiheutti tuhoisimmat seuraukset 1690-luvun puolivälissä, ja tästä ajasta puhutaan suurina kuolovuosina. Kahden vuoden aikana vuosina 1696–1697 kuoli noin 30 prosenttia väestöstä.

Suotuisat ilmasto-olosuhteet ja rauhan aika 1700-luvulla lisäsivät väestönkasvua. Isorokkoon kuoli vielä 1700-luvulla erityisesti pieniä lapsia. Englannissa vuonna 1796 kehitetty turvallinen rokotusmuoto isorokkoon sai suuren suosion Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Ihmisiä alettiin järjestelmällisesti rokottaa, ja pitäjien lukkareilta alettiin vaatia vuodesta 1803 lähtien rokotustaitoa. Tämä on oiva osoitus siitä, kuinka rokote on muuttanut ihmisten elämää.

Jo 1800-luvulla Suomi oli maailman pohjoisin maa, missä ”frossaa” eli ”horkkaa” eli ”vilutautia” esiintyi jatkuvasti. Tiedätkö, millä nimellä tämä tauti tunnetaan nykyään? Malaria aiheutti vuosisadan puoliväliin asti merkittävää sairastuvuutta ja alentunutta työkykyä, mutta se ei kuitenkaan ollut mikään suuri tappaja.

1800-luvun puolivälissä tuberkuloosia eli keuhkotautia oli hyvin laajalti Euroopassa, ja tauti näkyi selvästi myös maamme kuolleisuustilastoissa.