https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Sosiologia on tiede, mikä käsittelee ihmisten sekä eläinten välisiä sosiaalisia suhteita. Tai niin maallikot yleensä ajattelevat, mutta sosiologia on vähän muutakin. Se on myös tiede valtioiden sekä yksityisten yritysten välisistä suhteista, koska valtio käyttäytyy kuin makro-organismi, ja tuon takia sosiologia voidaan käsittää myös tieteenä, joka käsittelee kansainvälistä politiikkaa sekä yhtiöiden suhdetoimintaa.

Kun puhutaan sosiologiasta sekä sosiaalisesta käyttäytymisestä, niin yhtiöt ovat tietenkin myös sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden toimijoiden kanssa, ja niiden kirjeenvaihtoa voidaan verrata normaaliin tapaan kommunikoida kahden toimijan välillä, mutta tietenkin myös valtiot harrastavat viestintää keskinäisissä suhteissaan. Valtioiden välistä viestintää kutsutaan diplomatiaksi, ja sen tarkoitus on sama kuin muukin viestinnän, eli tuoda toisen henkilön näkemys asioista toisen henkilön tietoon.

Sosiologia käsittelee myös eläinten keskinäisiä suhteita, mutta yleensä puhutaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta. Se mikä koskee yksittäistä ihmistä, koskee myös ihmisryhmiä, ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin valtiot ovat syntyneet pakon edessä, kun ihmisryhmät ovat halunneet ryhtyä puolustamaan omia yhteisiä etujaan osittain muita ihmisryhmiä vastaan, mutta myös eläinten taholta tuleva uhka on saanut alkuihmiset sitten muuttamaan yhteen asumaan, koska yhteistyössä on voimaa. Ryhmä antoi aikoinaan alkuihmiselle voimaa taistella karhuja, susia sekä muita ihmisiä vastaan. Kuitenkin sosiologiaa pidetään jostain syystä ikään kuin väkivaltaisena tieteenä.

Sosiologit tutkivat esimerkiksi sitä, mikä olisi missäkin tilanteessa sopiva ryhmän koko, tai millaisia ihmisiä mihinkin ryhmään pitää valita. Sosiaaliset ongelmat ovat asia, mikä tietenkin koskettaa jokaista meistä enemmän tai vähemmän. ja 1800-luvun yhteiskunnan rikostilastot saivat tämän tiedekunnan edustajien tutkimaan sitä, mikä meni tuolloin aikoinaan industrialismin alkuaikoina pieleen, niin että joku nukkui mieluummin kaduilla kuin kotonaan. Termin "sosiaaliset ongelmat" katsotaan tieteen kannalta käsittävän asioita, joista voimme lukea erilaisista rikoslehdistä.

Kun keksittiin "mallioppimiseksi" kutsuttu termi, niin sen jälkeen on myös kotona tehdystä väkivallasta alettu tehdä yleisen syyttäjän asioita, koska aikoinaan havaittiin, että kotiväkivaltaan syyllistyneen henkilön lapset olivat myös väkivaltaisia. Se että sosiaaliset ongelmat ikään kuin periytyvät on osoitettu todeksi juuri Albert Banduran kehittämän mallioppimisteorian avulla. Tuo teoria tarkoittaa sitä, että ihminen oppii väkivaltaisen käytösmallin jo lapsena, koska hän on kotonaan oppinut, että väkivalta on "oikea" tapa hoitaa asioita. Se sitten myöhemmin kostautuu väkivaltaisena käytöksenä kaduilla sekä omia lapsia kohtaan.

Tuo sitten tarkoittaa sitä, että kotiväkivaltaan pitää oikeasti puuttua tehokkaasti, ja tämän takia lasten lyöminen on kotona kiellettyä. Tätä lakia ei olla tehty siksi, että aikoisten elämästä tehdään tarkoituksellisesti hankalaa, vaan aikuisten suojelemiseksi lapsen kostolta. Koska jos lapsi joutuu toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi kotonaan, ja tuohon toimintaan ei puututa, niin silloin hän oppii että heikompaa saa lyödä, ja tuo tilanne sitten saattaa myöhemmin purkautua väkivaltana omia vanhempia kohtaan, jos nämä joskus ovat sitten avuttomia. Tämä on se syy, miksi kotiväkivalta ei enää ole henkilön oma asia.

http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-002-2