Aleksanterin baali, 1809 -tapahtuman historiallinen tausta
Kuva: Näkymä Vallisaarelta Viaporiin. Maksim Vorobjovin maalaus vuodelta 1809. Vasemmalta oikealle: Kustaanmiekka, Susisaari ja Iso Itä-Mustasaari. Helsingin kaupunginmuseo.
Napoleonin sodat piirsivät Euroopan kartan moneen kertaan uudestaan vuosien 1803 ja 1815 välillä, eikä kaukainen Suomikaan välttynyt niiltä. Vastapuolina olivat Napoleon I:n johtama Ranska vaihtelevine liittolaisineen muita Euroopan maita, usein Iso-Britanniaa ja sen liittolaisia, vastaan.
Vuonna 1806 Napoleon julisti Iso-Britannian kauppasaartoon. Sotien niin sanotussa Neljännessä liittokunnassa Ranskaa vastaan yhdistivät voimansa Iso-Britannia, Preussi, Saksi, Ruotsi ja Venäjä. Liittokunta hävisi nopeasti Napoleonin armeijalle ja Tilsitin sopimuksessa Venäjä siirtyi Ranskan liittolaiseksi. Keisari Aleksanteri ja Napoleon sopivat, että Britannian liittolaiset ja aiemmin neutraaleina pysyneet maat, muiden muassa Ruotsi, tuli taivuttaa liittymään Britannian kauppasaartoon.
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei innostunut Venäjän diplomaattisesta lähestymisestä mannermaasulkemukseen liittymiseksi. Ruotsi ajautuikin vuoden 1808 alkupuolella sotaan kahdella rintamalla: etelästä Tanskan ja idästä Venäjän kanssa. Ruotsin armeijan pääjoukot pysyivät puolustamassa valtakunnan läntistä osaa ja Suomen armeija sai selvitä pitkälti omillaan.
Ruotsin joukot Suomessa olivat venäläisiin vastustajiinsa nähden vähäiset, kouluttamattomat ja huonosti huolletut. Lisäksi Suomen puolustusstrategia oli vanhanaikainen ja kenraalien suunnitelmat osin ristiriitaisia. Suomen valtaaminen kävi Venäjän armeijalta verrattain helposti, ja Venäjä julisti Suomen pysyvästi osakseen jo maaliskuussa. Keväällä 1809 Suomen häviäminen Venäjälle johti Kustaa IV Aadolfin syrjäyttämiseen valtaistuimelta. Suomen sota päättyi virallisesti 17.9.1809 Haminan rauhaan.
Kun Suomen sota ei sujunut Ruotsin kannalta alkuunkaan hyvin, suomalaiset hyväksyivät pian tosiasiat siitä, kuka maata tulisi hallitsemaan. Syksyllä 1808, sodan jatkuessa, säätyjen lähetystö matkusti Pietariin vannomaan uskollisuutta keisarille. Keisari ilmoitti lähetystölle aikeesta kutsua Suomeen maapäivät koolle, ja säädyt saivatkin 1.2.1809 kutsun kokoontua Porvooseen. Neljän säädyn edustajien tehtävänä oli laatia ehdotuksia siitä, kuinka Suomen asioita tulisi hoitaa.
Sota jatkui alkuvuodesta 1809 edelleen, mutta rintamalinjat olivat melko kaukana eteläisestä Suomesta. Pääkaupunki Turku oli kuitenkin huolestuttavan lähellä Ruotsia, samoin Vaasa. Helsingissä ei ollut vielä sopivia tiloja näin suurelle tapahtumalle. Porvoossa sen sijaan oli tuomiokirkko ja muita sopivia julkisia rakennuksia ja se sijaitsi melko lähellä keisarillista Pietaria. Kyseessä oli silti vain noin 2000 asukkaan pieni kaupunki.
Aleksanteri I saapui Porvooseen 27.3. ja avasi maapäivät seuraavana päivänä. Illalla järjestettiin tanssiaiset joihin keisari seurueineen osallistui. 29. päivä keisari antoi hallitsijanvakuutuksensa ja säädyt vannoivat hänelle uskollisuutta. Samana päivänä jo pari viikkoa sitten kotiarestiin vangittu Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf luopui kruunusta.
Aleksanteri jatkoi välittömästi Suomen vierailuaan matkustamalla Porvoosta Helsinkiin, jossa hänet otettiin vastaan illallistanssiaisten merkeissä. Tämän jälkeen matka jatkui vielä Turkuun. Heinäkuussa 1809 keisari saapui uudelleen Suomeen, päättääkseen maapäivien työskentelyn.